Hyvä päivä

Jos joku on joskus Houstonissa Volkswagenia vailla, niin Clear Lake Volkswagenin Steve Dyer on ehkä maailman huipuin automyyjä. En ole kyllä ikinä Suomessa autoa ollut ostamassa, mutta en usko että palvelu voisi olla lähimainkaan samassa luokassa. Ostettiin sitten auto.

Tai no, varattiin vasta, kun rahojen siirtely ottaa aikansa, ja ensin pitää hommata vakuutuskin. Mutta Dyerin Steve oli kyllä mies paikallaan, selvittäen kymmeniä asioita mitä pitää ottaa huomioon jos haluaa ulkomaalaisena ostaa auton. Meinasi homma kaatua moneen kertaan, kun aina oli joku ongelma, mutta kaikkiin löytyi lopulta ratkaisu. Lupasipa mies vielä että hänelle sopii soittaa, joko työ- tai henkilökohtaiseen numeroon, oli sitten mitä kysyttävää tahansa, vaikkei autoon liittyisikään, jos esimerkiksi haluaisi tietää jotain lähiseudun ruokapaikkoja. Ja nyt ei tarvi kenenkään tulla kertomaan että Jenkkien peruskohteliaisuutta, millä ne ei tarkoita mitään. Steve tarkoitti. Se on huippukaveri.

Auton lisäksi me hommattiin tänään kämppä. Ihan vain pikkuisen produktiivinen päivä siis. Tai no, kämppäkin on vasta anomusvaiheessa, ja toimiston täti soittaa meille huomenna, mutta siinä ei pitäisi olla ongelmia. Sitten onkin loppuviikko aikaa shoppailla huonekaluja. Sänky nyt ainakin olisi kiva, joten Ikea, täältä tullaan.

Kotimatkalla päästiin sitten nauttimaan ison maailman liikenneruuhkastakin. Se on kyllä kumma, miten esimerkiksi nyt vaikka Turussa on koko homma heti ihan sekaisin, kun jossain risteyksessä on valot pois päältä, mutta täällä asiat lutviutuu ja liikenne sujuu vaikka autoja on aika tosi moninkertainen määrä. Toki se on vähän hitaampaa se eteneminen, mutta nää osaa esimerkiksi sen vetoketju-periaatteenkin mitä parhaimmin, kun Turussa ei lainkaan.

Mitä se muuten kertoo minusta, ettei Houstonissa ajaminen ole ahdistanut mua lainkaan ensimmäisen minuutin jälkeen? Ei hajuakaan siitä mihin olen menossa, tai vaikka olisikin, niin ei ainakaan siitä miten sinne pääsee, mutta ei se mitään, koska autoa mä osaan ainakin ajaa, niin tilanne ei voi olla täysin huono. Koen eksyneenäkin olevani kohtuullisen hyvin kontrollissa niin kauan kun on ratti edessä. Ja Ville on ihan huippu navigoimaan, sillä on luonnostaan tosi hyvä suuntavaisto, kun mun on ihan nolla. Joten eiköhän se sitten ole ihan toimiva diili että minä ajan ja se suunnistaa.

Mutta joo, eiköhän tästä voisi vetäytyä katselemaan hurjana riehuvaa ukkosta. Sataa aivan kaatamalla, ja salamoi taivas kirkkaana. Sähkötkin pätkii. Ai niin, ja koko Houstonin alueella on tulvavaroitus. Ja tornadovaroitus, kun tuulet voi yltyä vielä entisestään. Että näillä mennään.