Lähes tunnin jonotuksen jälkeen päästiin maahantuloviranomaisen tiskille ja saatiin noin miljoona leimaa kaikkiin mahdollisiin papereihin. Yksi niistä me tarvitaan ehdottomasti sitten kun poistutaan maasta, ja jos sen hukkaa niin on kuulemma ihan tosi pahassa pulassa. Japanissakin me aikanaan saatiin sellaiset, mutta ne nidottiin passiin kiinni. Paikalliset ei ilmeisesti halua tuhlata niittejä, vaan luottaa siihen että postimerkin kokoinen irtolappu on vaikea hukata. Paree siis pitää tallessa...
Jonotuksen pituuden vuoksi matkalaukkuja ei enää tarvinnutkaan odottaa. Ensimmäiset kolme liukui hihnaa pitkin noin minuutti sen jälkeen kun me päästiin paikalle. Mutta se neljäs (joo, neljäs), missä ihmeessä? Hetken aikaa siinä odoteltiin, eikä hihnalla kulje laukun laukkua. Epäileviä katseita ympärille, joo, on täällä muitakin odottajia. Ja hei, mitäs tuolla toisella puolella? Joku ystävällinen nainen on nostanut hirmu läjän laukkuja hihnan viereen pois pyörimästä.Käypäs Ville katsomassa ettei meidän kadonnut lammas vaan ole siellä. Arvatkaa oliko? Olis ketuttanut jos oltais odotettu kauemmin. Minen kyllä käsitä miten se nainen luuli ketään auttavansa. Päivän hyvä teko: vieressä laukku(j)a odotellut italialainen pariskunta löysi omansa samasta läjästä huomattuaan että me haettiin sieltä yksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
onnittelut onnistuneesta saapumisesta vapaiden maahan ja urheiden kotiin! ...jotain asioita ei vaan pitäs suomentaa. ikinä.
olettaen, et se tärkee lappu on jo nyt hukassa: mikäköhän se paha pula on? ne ei päästä teitä pois maasta? josta yleensä saatellaan ihmiset viisumin loputtua aikas rivakkaa vauhtii ulos? se on kuiteski jotain ultra-sadistista, eli ne pistää teiät tanssii tiputanssii keskel lentokenttää tai jotain... maybe it's the comfy chair!!!
ihmiset + lentokentät + matkatavarat = täydellinen järjettömyys
tai no, tosta ylemmästä voi ite asias poistaa kohdat 'lentokentät' ja 'matkatavarat'.
onnistuin sit lisäämään teiän blogin jo igoogleenkin. tai no, max 'autto' juoksemal näppäimistön yli, jonka jälkeen mä olinkin jo puolvälis rss-feedin tilaamista. eniveis, nyt aina ku googlaan, ni ootte silmissä (eli ette pois mielestä). ja ainakin toistaseks vielä telkku.comin yläpuolel! siitä ei status enää parane. kai.
Joo, mukava kuulla, että olette turvallisesti perillä. :) Siitä pikku lappusesta sen verran, että viime marraskuussa ne nitoivat Washingtonissa sellaisen minun passiini. Ehkä Teksas kärsii niittilamasta? Misela varoitteli minua olemaan oikein tarkka siitä, että ne muistavat ottaa sen lappusen itselleen, kun lähden maasta. Ilmeisesti ovat joskus unohtaneet poistaa sen, ja sitten ei enää pääse uudelleen maahan, kun heidän tiedoissaan lukee, että olet jäänyt edellisellä reissulla maahan laittomasti. (Ilmeisesti sillä ei ole merkitystä, että yrität sitten uudelleen tulla sinne maahan, vaikka jo olet siellä koko ajan ollutkin? Kaikkihan niin tekee? Minäkin yritän aina kuukauden välein saapua Suomeen lentokentän kautta, kun ei riitä, että asun täällä - tosin laillisesti, I hope?) Voikaa hyvin!
Susanne
mama: Ei se oo ikinä kuulostanut erityisen hyvältä englannikskaan, mutta suomeksi toi on kyllä aika kuvo... Mutta tosi mukava kuulla että Max osallistuu meidän ikävöintiin ja muistamiseen. Mä olen aina tiennyt että sun kissas rakastaa mua!
Sussu: Joo hei, siinä lapussa on jopa kohta missä lukee "staple here".. Ehkä nitoja lentokentällä on turvallisuusriski täällä suunnalla, tai jotain. Eli nyt meidän pitää sekä muistaa olla hukkaamatta lappua, että varmistaa ettei me tuoda sitä jouluna Suomeen. Liikaa paineita!
Lähetä kommentti