Odotellessani Villen ilmoittavan kaipaavansa kyytiä töistä kotiin, ovikello soi. Hetkellisesti ajattelin josko se olisi Ville, joka olisikin tullut bussilla kotiin yllättääkseen minut, mutta hylkäsin ajatuksen varsin nopeasti, koska mies on liian mukavuudenhaluinen sellaiseen... Ovisilmä paljasti että oven takana seisoi täysin tuntematon kaveri, ja koska en ole erityisen pelokas tai arka, avasin uteliaana oven.
Kaveri kertoi nimekseen Sean, ja selitti olevansa lehdenjakaja. Heillä on meneillään tarjouskampanja kaikille talon asukkaille, johon varsin nopean harkinnan jälkeen päätin tarttua. Ensi sunnuntaista lähtien meidän oven eteen kannetaan Houston Chronicle kolme kertaa viikossa, huikeaan yhden dollarin viikkohintaan. Samaan kauppaan sain vielä oikeudet elektroniseen versioon, jotta voin lukea lehden netissä myös niinä neljänä puuttuvana päivänä. Sopimus on nyt tehty kolmeksi kuukaudeksi (yhteensä siis $12 kaikki humanistiystäväni...), jonka jälkeen Sean soittelee josko haluamme jatkaa tilausta.
Ville oli kovasti mielissään kun kerroin päivän yllätyksestäni. Ja pakko sanoa että on kiva saada taas nauttia aamiaista lehden parissa, vaikka sitten vain kolme kertaa viikossa. Siinä yksi rutiini jota on ollut kovasti ikävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kuvaako tuo paikallinen miljoonakroniikka muutakin kuin teksasilaista ja amerikkalaista uutistarjontaa? Missään muualla maailmassa en ole törmännyt samankaltaiseen sisäpiiritäyteisen (ja amerikanmahtisen) tiedttamisen yksipuolisuuteen kuin mitä USA tarjoaa. Asiaan osuvia ovat ne taulut, joissa on jokin kaupunki isoine lähikortteleineen ja horisontin takaa häämöttää 10 km päässä oleva kohde kuin maailma loppuisi siihen.
Teistä taitaa kumminkin tulla jonkinlaisia amerikanystäviä vuoden mielipidemuokkauksen seurauksena - ihan hyvä nuiin. Näkyykö republikaanimieliala poikkeavan demokraattimielialasta?
Meillähän on juuri EU-vaalit ja saadaan vaikuttaa ihan aidosti valitsemalla vaivaiset 13 meppiä vajaan 800 joukkoon!
terv, Olli ;)
Perehdyn paremmin kun alkaa tulemaan useammin, mutta pari irtonumeroa ostettiin hotelliaikoina, niin tuo Houston Chroniclehan on kumminkin aika "pieni" lehti, enemmän paikallistasoa kuin mikään New York Times tai Washington Post. Mä rupesin oikeasti miettimään nyt tätä juttua enemmänkin, niin eiköhän tästä saada ihan oma blogikirjoitus aikaiseksi jossain vaiheessa.
oispa täälläkin toi systeemi, et lehdenjakaja kaupittelee lehtee alueellaan. jos kyseessä on (kuten veikkaisin) provikkapalkka, arvaa kuinka isot tulot mul ois aikanaan ollu, ku oisin muiluttanu kaikki viikonloppuyöt ihmisii tilaajiks? "moro, viittitkö hiukan kierii siit hissin edest sivummalle, ja ai niin, pistäppä samal puumerkki tähän..."
Se olis saattanut tosiaan olla melkoisen tuottoisa bisnes.
Lähetä kommentti