Tuntuu olevan aika yleinen ilmiö maailmalla, että pienimmistä kolikoista ei juurikaan välitetä. Täällä arvoltaan pienin kolikko on 1 sentti, mutta maksettaessa summa usein pyöristetään niin ettei ko. kolikoita käytetä. Toisaalta aika monessa paikassa on pieni kulho, johon voi "ylimääräiset" sentin kolikkonsa heittää. Vastavuoroisesti kulhosta voi myös tarvittaessa ottaa pari kolikkoa, jos omasta taskusta ei satu löytymään.
Itselläni on edelleen pienoisia ongelmia täkäläisten kolikoiden kanssa, niiden arvo ja koko kun ei aina täsmää. Useamman kerran olen erehtynyt luulemaan kooltaan pienintä kymmenen sentin (dime) kolikkoa yhdeksi sentiksi. Joku toinen voisi nämä kolikot tosin erottaa jo värin perusteella, sentti kun on ainoa erivärinen kolikko. Lisää ongelmia minulle tuottaa se, että näillä on tutun 20 sentin "tilalla" 25 senttinen. Laskuoppi menee siis uusiksi. Onneksi Tarja on parempi kolikoiden kanssa, joten hän usein omii taskunpohjalleni käyttämättöminä kertyvät pikkukolikot. Toisaalta taitaa niitä ongelmia olla paikallisillakin. Lähimmästä ruokakaupasta kun löytyy automaatti, jolla kolikot voi kätevästi vaihtaa seteleiksi. Yleensähän homma toimii päinvastoin, ja seteleitä yritetään saada rikki vaihtorahan toivossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuo kolikkokokoelmanne on hyvä keräys ja varmasti kiva muisto. Taskuissahan setelit istuvatkin paremmin kuin epämääräiset kolikot, mutta pennissä on miljoonan alku - eli ei niitä kolikoitakaan kannata väheksyä. Jos kolikkomatikka tuo lisää aivosähkötoimintaa, niin sekin on ihan hyvä helteellä ;)
Tekevätkö aasialaiset tutkijat tolkuttoman pitkiä päiviä ja viikonloppuja niin kuin Pertti täällä töissä kuvaa asian? Hän edelleen sanoo, että tuo Rice-universityn ympäristö on Houstonin kivointa ja turvallisinta aluetta, koska kaupungilla on alueita, joissa valkoisen ei kannata pimeänhämärässä enää liikkua.
Olli
Aivosähkötoiminta on hyvästä joo, mutta kun välillä meinaa tulla oikosulku;)
Meidän labrassa tuntuu olevan varsin inhimillinen työtahti. En ole ainakaan kuullut kenenkään kertoilevan viikonlopputöistään, eikä täällä yleensä muutenkaan roikuta yötä myöten. Satunnaisesti toki jonkun raportin, hakemuksen tms. deadline aiheuttaa ylitöitä, mutta ei siis järjestään.
Ainakin ulkonäöltään (vihreää omakotialuetta) tämä Bellaire/West University seutu on kieltämättä Houstonin keskusta-alueen eliittiä. Ja kai siitä katujen siisteydestä ja talojen tasosta voi jotain johtopäätöksiä turvallisuudenkin osalta tehdä, vaikken mitään rikostilastoja olekaan tutkinut.
Taitaa olla miehinen piirre tuo kolikoiden vieroksunta. Semmoista on nääs nähty muuallakin, kun taas meissä naisissa asustaa taitava talousihme. Hyvä Tarja!
Siitä muuten ei ole vieläkään lopullista selvyyttä, onko Helsinki-Malaga -lentoni velotettu yhteen, kahteen vai kenties kolmeen kertaan eri luottokorteilta. Tiskillä seisoessani torstaina lentoasemalla virkailija totesi, että teillä onkin tääällä kaksi varausta teidän nimisellenne
henkilölle.Eläköön internet.
edellispäivänä kattomani ncis:n jakson (mä en todellakaan harrasta lähdekritiikkiä, kaiken tietämäni oon imeny sarjakuvista, telkusta ja internetistä) mukaan jenkit heittää pois tai säilöö erinäisiin kolikkopurkkeihin 3,5 miljardia senttiä (yleinen nimitys on ite asias 'pennies', mikä vaan vahvistaa tätä käsittämätöntä 'hei, me tykätään nimetä meiän kolikot' -fiksaatiota) vuosittain. kellä ei oo käyttöö 3,5 miljoonal dollaril?
Kyllähän toi 3,5 miljoona dollaria mullekin kelpaisi. Mieluummin toki seteleinä, mutta kyllä mä tolla hinnalla voisin jo vaikka rekan tai kaksi vuokratakin viedäkseni kolikot pankkiin.
Lähetä kommentti