Tiedättehän te sen sanonnan, että joku poimii rusinat pullasta? Meillä on Villen kanssa vähän erimielisyyksiä tästä kyseisestä sanonnasta. Minä oon aina koko ikäni kuvitellut, että se tarkoittaa ihan muuta kun mitä se ilmeisesti tarkoittaa. Ville nimittäin väittää, että poimia rusinat pullasta tarkoittaa sitä että haluaa vaan jostain asiasta parhaat puolet. Mutta mitä sitten jos rusinat pullassa on ihan tosi pahoja? Minä ainakin poimin ne siksi, että sitten voi syödä hyvää pullaa jota ei ole pilattu rusinoilla. Eli poimia rusinat pullasta = tehdä jostain parempaa.
Ostettiin tänään kaupasta jälkiruuan virkaa toimittamaan pala porkkanakakkua. Ja arvatkaa mitä siihen oli tungettu? No rusinoita. Ja paljon. Hyi yök, en syö. Ville saa paljon porkkanakakkua, minä meen hakemaan jäätelöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Sehän on makuasia, mutta nythän Ville saa sitten enemmän, kun sinä et ymmärrä hyvän päälle. Isäs on samaa mieltä tomaatin suhteen ja sitä taas myös laitetaan joka ruokaan, ainakin kokkiohjelmissa.
"Hyi yök, en syö" =D Mä tyrskäytin täällä aamukahvit nenään. Mutta jäin myös pohtimaan mainitsemaasi sanontaa. Olen Villen kanssa samoilla linjoilla, mutta tykkään silti itsekin nauttia pullani ilman rusinoita. Meidän Miro taas söisi kaikki maailman rusinat. :)
Hei AndyjaVille, Te alatte tulla ihan maailmankuuluisuuksiksi: Menin Googleen katsomaan, josko löytyisi ihan Vikipedian selostus tuosta rusinat pullasta ja kolmanneksi hakuehdotukseksi tuli seuraava:
"Paris, Texas: Rusinoita pullassaTiedättehän te sen sanonnan, että joku poimii rusinat pullasta? ... Ville nimittäin väittää, että poimia rusinat pullasta tarkoittaa sitä että haluaa vaan ...
andyjaville.blogspot.com/2009/06/rusinoita-pullassa.html - 4 tuntia sitten - "
Oli paljon tekstrejä uskontojen sisälklön omaksumisesta jne, mutta Google siis seuraa teidän juttujanen ihan avoimena.
Teillä näyttää olevan muuten enää 10 rekkaria saalistamatta.
Nauttikaa! t. Olli
Nyt en tiedä, pitäisikö teille lähettää postipaketissa pullia vai rusinoita, mutta jäämme seuraamaan tilannetta.Mielenkiintoista.Oletko Tarja harkinnut ollenkaan juttujen tarjoamista suomalaisiin lehtiin? Tai sikäläisiin esim. otsikolla kokemuksia Pariisista Texasiin tms.
rauni: Villellä on kyllä enemmän varaakin syödä tuota herkkupuolta...
Sanna: Voi ei, kuuma kahvi nenässä ei varmasti ole kivaa. Mutta teidän Miro olisi siis parasta rusinapullaseuraa, voisin ujuttaa sille kaikki ällörusinat. ;)
Olli: Blogijulkkiksia! :)
marketta: Salmiakkia? Ilman rusinoita, kiitos. Mutta en mä usko että mulla riittäis taidot journalismiin.
Kokeile huviksesi hetimiten ihan näillä teksteillä. Muuten iskee suorituspaine, ja sitten on taas huvi kaukana.
En mä kai sentään? Vaikea uskoa että mulla olis oikeasti niin paljoa mielenkiintoista sanottavaa...
Marketta on ihan oikeassa tuon kirjoittamisen suhteen. Kun lukee esim. Hesarin turistikuvauksia, niin ne ovat tulleet yksittäisten matkailijoiden kertomuksiksi. Näin lehti säästää toimittajakustannuksissa ja kirjoitukset ovat ajoittain tosi värikkäitä. Koeta Tarja ihmeessä tekemällä vaikka kooste Amerikan ensi kuukaudesta.
Olli
Pitäiskö siitä päätellä jotain että tämä keskustelu on käynnissä sen kirjoituksen kommenttiosiossa missä puhuttiin rusinoista pullassa? Huippujournalismia... ;)
rusinat on rusinoita ja komppaan kyl villen tulkintaa (joka siis on se ainoo oikea).
mut mites tämmönen toinen filosofinen keskustelu, jossa ollaan jo vuosikymmeniä oltu serkkupojan kans ihan eri linjoil: jos syötäväs jutus on jokin erikoisen hyvä osuus, kuten esmes voisilmäpullas se voisilmä, ni mun taktiikka on syödä se koko muu pulla siitä ympäriltä, jollon se herkullinen voisilmä jää viimeseks suupalaks, jollon siitä voi nauttii täysin siemauksin ja sit jää viä hyvä maku suuhun. serkku taas on (täysin virheellisesti siis) sitä mieltä, et kantsii syödä se hyvä osuus ekaks, jollon ei oo viä turruttanu itteensä sil muul pullal ja siitä voi nauttii täysin siemauksin. kommentteja?
tohon journalismiasiaan viä sen verran, et kyl mua on sun tekstit aina viihdyttäny aika helkutin paljon enemmän ku keskiverto sunnuntaihesari kokonaisuudessaan, ja se sentään sisältää yhteiskuntamme parasta huumorii kasteilmotusten muodos. et jos yhtään kiinnostaa, ni anna mennä vaan!
No paras osahan säästetään luonnollisesti viimeiseksi. Ainoa poikkeus sallitaan siinä tilanteessa, jos vaikuttaa vilpittömästi siltä ettei jaksa syödä kaikkea. Sit on parasta pitää huoli että sen parhaan osan saa vielä alas, ettei käykään niin että se jää vahingossa siihen "en jaksa enää mitään" osuuteen. Ja tää viimeinen tilannehan oli siis täysin hypoteettinen. ;)
joo, toi sun ajatus on ihan hypoteettinen, mut semmonen poikkeus kyl sallitaan, mis on esmes useempi ottaja samas kulhos: sillon tietty kannattaa (ja kuuluukin) ottaa aina paras mahollinen ekaks, koska muuten muut syö sen kuiteski. ahneita kun ovat.
Luonnollisesti, toihan nyt on siis sääntö numero yksi.
Lähetä kommentti