tiistai 14. heinäkuuta 2009
Etsintäkuulutus
Yleisö ilmaisi mielenkiintoa meidän vankikarkurikuvia kohtaan, joten pakkohan ne on sitten esitellä. Hakemukseen piti aikanaan täytellä pituuden lisäksi myös paino, mutta sitä ei onneksi sentään kirjattu korttiin ylös. Suomalaisesta näkökulmasta oli myös hippasen erikoista että osoite kirjattiin, luulis olevan ikävää aina joutua uusimaan kun muuttaa. Mutta tällaset ne nyt sit on, Texasin osavaltion viralliset henkilöllisyystodistukset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Vamkikarkurit joo tosiaan. Se osote juttu kyllä on vähän omituinen. Sit jos muttaa ni se täytyy uusii. Ei sitä painoo sit aiihen laitettu...Olis ollu kiva nähä kuinka plajon kevyempi Ville on Tarjaan verrattuna... (Tarja: älä loukkaannu!)
Kyllä olis niissäkin musta palkki päällä jos ne korteissa lukisi...
Kyllä teidät kuvista tunnistaa, ihan ilman sarvia ja hampaita. Mihin kaikkeen niitä sitten oikein tarvitaankaan, kun niiden hankkiminenkin oli tällainen operaatio?
Meidän henkilöpaperit eli passit ovat taas kotilaatikossa. Sisukissa jäi Espanjan ja Portugalin rajalle ja isäntäväki suuntasi koti-Suomeen. Ilmanala on täällä luvalla sanoen sopivampi kuin siellä. Sama koskee kaikesta päätellen myös Houstonia.
Tervetuloa (-menoa?) kotiin! Me ei kanneta passeja mukana, niin tuo suomalainen ajokortti on henkkareita pyydettäessä aiheuttanut aina vähän kysymyksiä sun muuta. Tämän kortin ne ainakin tunnistaa helpommin!
paino ois muuten eri kätevä henkkari: jos heittää yli kaks kiloo kortissa mainitusta, ni korttii ei hyväksytä. johan ois kuule ihannepainosta porukkaa. 8-)
En mää nyt tiiä. Kyllä monella ei-ihannepainoisella pysyy paino ihan samana koko aika. Sit ei vaan enää kannattais ees yrittää mitään jojo-dieettejä... ;)
Lähetä kommentti