Lounaalla

Olin tänään Villen kanssa lounaalla Ricen kampuksella olevassa delissä, josta saa täytettyjä leipiä ja patonkeja sekä panineja. Siellä on jännä, joskin erittäin käytännöllinen tilaussysteemi, jossa asiakas saa itse valita kaiken mitä leipäänsä haluaa. Tiskiltä saa lapun, jossa kaikki vaihtoehdot on lueteltu ja ympyröitävissä. Ja siitä vaan valkkaamaan.

Ensin saa valita millaisen leivän haluaa ja toivooko sen paahdettuna vai ei. Sitten siirrytään täytteisiin. Kaikki leivät maksavat saman verran, paitsi tuplatäytteestä pitää maksaa vähän ekstraa. Vaihtoehtoina mm. kanasalaatti, kalkkuna, kinkku, tonnikalasalaatti ja joku kasvistahna (?) tai vastaava. Varsinaisen täytteen jälkeen valitaan millä leipään tulee kosteutta, vaihtoehtoja majoneesista sinappiin, joista saa valita useita. Viimeisenä lisukkeet, salaatti, tomaatti, sipuli, suolakurkku jne. Jälleen vain taivas on rajana (ja se, että suolakurkut on hirmu pahoja, niin niitä ei kannata ottaa...). Kaikkien näiden vaihtoehtojen lisäksi lapun yläreunaan kirjoitetaan oma nimi, jotta valmis leipä löytää aikanaan oikean omistajan.

Täytetty lappu viedään tiskin vasemmassa reunassa olevalle kassalle, josta se sitten päätyy tiskin takana leipiä väsääville tyypeille. Sitten vaan odotellaan että kuullaan oma nimi, koska silloin leipä on valmis. Meidän hajamielinen tohtori oli kuitenkin unohtanut tällä kertaa laittaa nimen lappuun, joten tyyppi tiskin takana ojensi sen välittömästi Villelle takaisin. Samalla kun Ville alkoi nimeään lappuun rustaamaan, tavasi kassalla meitä palvellut, ilmeisesti paikan pomo, V-i-l-l-e. Hetken siinä naureskeltiin herran hyvää muistia, mutta sen verran jonoa oli takana etten ehtinyt kysymään miten ihmeessä hän nimen muisti. Ville kertoi myöhemmin että sama kaveri oli kerran kysynyt miten nimi lausutaan, niin ehkä siksi oli jäänyt mieleen. Ja ehkä myös siksi, että Ville kuitenkin käy paikassa lähes päivittäin. Oli miten oli, on tuo meidän sankari ainakin jossain päin yliopistoa ehtinyt tekemään lähtemättömän vaikutuksen.