Rauhaa ja pitkää elämää

Me ollaan nähty jo Houstonin ooppera sekä baletti, ja tänään oli vuorossa Houstonin sinfoniaorkesteri. Orkesterin ohjelmistoon kuului nimittäin tänään Music of Star Trek & More Sci-Fi, ja pakkohan tuollainen oli käydä katsomassa. Piheinä ihmisinä me tyydyttiin toiseksi edullisimpiin lippuihin, jotka olisivat sijoittaneet meidät kahdesta parvesta ylemmän etuosaan (takaosassa olisi ollut se vielä halvempi hintaluokka). Tiistaina Ville sai kuitenkin yllättäen sähköpostia, jossa kerrottiin että meidän liput on vaihdettu parempiin, permannon paikkoihin. No kiitos vaan kovasti!

Me epäiltiin ensin, että tämä yllättävä paikkojen parantuminen tarkoitti sitä, ettei lippuja ollut juurikaan mennyt kaupaksi, mutta paikan päällä tämä luulo osoittautui vääräksi. Permanto oli lähes täynnä, kuten myös alempi parvista. Ajateltiin sitten, josko ne olisi tyhjentänyt ylemmän parven saadakseen väen vähän tiiviimmin, mutta jossain vaiheessa havaittiin että kyllä sielläkin vaan väkeä istui. Eli jostain täysin käsittämättömästä syystä juuri me saatiin tällainen yllätys. Ja mikäs siinä, paikat oli aivan mahtavat, kyllä kelpasi.

Ilta aloitettiin alkuperäisen Star Trekin tunnusmusiikilla, ja sitä seurasi hillittömän hauska kokoelmateos Nuoren henkilön opas televisioon, johon oli kerätty tunnusmusiikkeja niin sarjoista kuin mainoksistakin. Kiviset ja Soraset sai osan yleisöstä lähes laulamaan mukana... ;) Twilight Zone sai ihan oman hetkensä, ja sen jälkeen vuorossa oli otos musiikkia Taisteluplaneetta Galacticasta (siitä alkuperäisestä, ei mistään uusiolämmitetystä versiosta). Tämän jälkeen päästiinkin niin sanotusti asiaan, ja orkesteri esitti tunnusmusiikkia niin Deep Space 9:sta, Voyagerista kuin The Next Generationistakin. Enterprisen tunnusmusiikkia ei kuultu ja hyvä niin, koska se on aivan kamala...

Kapellimestari Robert Franz oli aivan uskomattoman hauska kaveri välijuontoineen ja eläytyessään täysin niin musiikkiin kuin illan teemaankin. Vai mitä sanotte siitä, että mies ilmestyi väliajan jälkeen takaisin lavalle Spockiksi naamioituneena, peruukkia ja korvia myöten. Sitten saatiin kuulla ote elokuvasta Avaruusseikkailu 2001 (joo, just se kohta), jonka jälkeen palattiin jälleen Star Trekiin, nyt keskittyen elokuviin. Yleisö sai tunnistaa mistä elokuvasta musiikkiotteet olivat, ja palkinnoksi oli tarjolla lippuja sinfonian tulevaan esitykseen. Me joudutaan kyllä ostamaan omamme jos mielitään kuulemaan, ei nimittäin kilpailussa pärjätty.

Illan tunnelma oli varsin rento ja vapautunut, yleisönkin eläessä voimakkaasti musiikin mukana. Ohjelmaan kuului myös pukukilpailu niille muutamalle, jotka olivat ihan tosissaan panostaneet ja pukeutuneet suosikkihahmoikseen. Huutoäänestyksellähän voittaja sitten lopulta ratkaistiin. Hän ja muutama muu finalisti palkittiin sinfonian lipuilla, jonka lisäksi he saivat istua orkesterissa viimeisen musiikkiesityksen ajan. Ilta päätettiinkin musiikkiin siitä uudesta Star Trek -leffasta.

Pakko sanoa että oli kyllä hulvattoman hauska ilta, ja uskomaton määrä ihmisiä oli lähtenyt näinkin erikoista ohjelmistoa kuulemaan. Veikkailtiin rivejä ja penkkejä laskeskelemalla, että noin tuhat henkeä yleisössä varmaan oli. Kuinkakohan moni lähtisi esimerkiksi Turussa liikkeelle, jos kaupunginorkesterin huumorintaju ylipäänsä riittäisi vastaavaan tempaukseen? Riemuittiin myös täysillä meidän yllättävästi saaduista huippupaikoista. Käsittelykuluineen meidän toiseksi halvimmat liput kustansivat meille $69 (yhteensä, siis kaksi lippua), kun taas niissä lipuissa jotka meille luukulta lyötiin käteen oli kappalehintana $75. Kävispä aina samanlainen tuuri.