Me innostuttiin reilun viikon takaisesta futispelistä niin paljon, että päädyttiin tänään viettämään iltaa television edessä. Näyttivät nimittäin suorana kun NFL-legenda Brett Favre ja Minnesota Vikings tuli kylään. Tässähän täytyy kohta tunnustautua ihan futisfaniksi, sen verran tehokkaasti peli tempaa mukaansa. Katsomossa toki oli enemmän tunnelmaa ja riemua (vaikka Texans ottikin pataan), mutta olihan tuota kiva katsella telkkaristakin. Taktiikat ja muut hienoudet aukesivat kommentaattorien suosiollisella avustuksella huomattavasti paremmin, kun ei meistä kumpikaan ole todellakaan mikään ekspertti mitä jenkkifutikseen tulee.
Turpaanhan Texansit otti tänäänkin, mutta sentään täpärästi paremmalla pelillä kuin New Orleansia vastaan. Nää on vielä varsinaiseen kauteen kuulumattomia harjoituspelejä, niin hetki on vielä aikaa kohentaa otteita. Tosin mä totesin Villelle jo sen New Orleans pelin puoliajalla että Texansit ei taida olla kovin hyviä, eikä tämän illan suoritus vielä saanut mua muuttamaan mieltäni. Mutta minkäs sille voi, ne on meidän kotijoukkue, ja pitäähän sitä oman tiiminsä takana seistä. Me siis hurrataan Houston Texanseille tämä kausi, kävi miten kävi.
maanantai 31. elokuuta 2009
Depeche Mode
Heti kun mä intoilin jostain kivasta jutusta etukäteen, kävi huonosti. Siksipä olinkin ihan hiljaa siitä, että meillä oli liput Depeche Moden keikalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei vaan satu mitään. Eikä sattunut, vaan päästiin viettämään viimeistä lomapäivää hyvän musiikin parissa.
Alkaa siinä kavereilla olla jo ikää, mutta hemmetin hienon parituntisen vetivät kumminkin. Ja Ville osti mulle vielä keikkapaidankin muistoksi mukavasta illasta. Nimenomaisen keikan saisi tilattua myös cd:lle poltettuna, mutta enpä tiedä tartutaanko tilaisuuteen. Toisaalta, vastaavanlainen levy on hankittuna aikanaan Lontoosta Pop Will Eat Itselfin keikan jälkeen ja se on kyllä ihan tosi mukava muisto huippuhauskasta matkasta. Saas nyt nähdä. Mut joo, hyvä show oli ja yleisö eli tosi hienosti mukana. Tulee aina kiva tunnelma kun porukka on innoissaan. Potin räjäytti erityisesti toisen encoren aloittanut Personal Jesus, joka on kyllä mahdollisesti poppoon kaikkien aikojen kovin biisi...
Alkaa siinä kavereilla olla jo ikää, mutta hemmetin hienon parituntisen vetivät kumminkin. Ja Ville osti mulle vielä keikkapaidankin muistoksi mukavasta illasta. Nimenomaisen keikan saisi tilattua myös cd:lle poltettuna, mutta enpä tiedä tartutaanko tilaisuuteen. Toisaalta, vastaavanlainen levy on hankittuna aikanaan Lontoosta Pop Will Eat Itselfin keikan jälkeen ja se on kyllä ihan tosi mukava muisto huippuhauskasta matkasta. Saas nyt nähdä. Mut joo, hyvä show oli ja yleisö eli tosi hienosti mukana. Tulee aina kiva tunnelma kun porukka on innoissaan. Potin räjäytti erityisesti toisen encoren aloittanut Personal Jesus, joka on kyllä mahdollisesti poppoon kaikkien aikojen kovin biisi...lauantai 29. elokuuta 2009
Vierailevat tähdet kertovat
Vieraskylässä Houstonissa
On ollut ihana odotuksen täyttymys saada vierailla Tarjan ja Villen luona, asua heidän tuhannessa neliössään ja aistia heidän nuoren elämänsä riemuja ja yhdessäolon onnea. Vaikka vieraat yleensä alkavat olla rasitteeksi viimeistään kolmantena päivänä, niin meidän ei ole annettu kokea sitä. Sen sijaan olemme jakaneet lukemattomat matkat ja opastusten annit niin, että asioita on tulvinut väliin jopa ääriä myöden. Matkaoppaana toiminut historian proffa vielä lisäsi tiedon määrää ylenpalttisesti opastaessaan meitä tavattoman syvällisesti läpi Houstonin historian ja sen lukuisten elinkerrosten.
Samanmoisia yllättävän vavahduttavia kokemuksia olivat NASA Space Centerin ihmiskasvoiset kertomukset ihmiskunnan pyrkimyksistä ja uhrauksista uuden löytämiseen. Asioiden syvyyttä toi esiin myös yliopistolla katsottu filmi sen perustajan William Ricen murhasta ja perinnön kohtalosta sekä kiertävä Terracotta Warriors –näyttely luonnonhistorian museossa.
Terveydenhuollon edustajina emme voi olla ihailematta Texas Medical Centeriä – maailman suurinta terveydenhuoltoalan kertymää, jossa työskentelee yli 75.000 ihmistä ja jossa hoidetaan yli 5,5 miljoonaa potilasta vuosittain. Itsenäiset sairaalat ja opinahjot ovat toinen toistaan modernimpia. Meilläkin tulisi sairaaloiden jatkuvien saneerausten sijaan rakentaa kokonaan uusia yksikköjä nykyajan tarpeita vastaamaan.
Toisenmoinen riemun lähde oli sukellus Galvestonin akvaarioon. Siellä kaikki on hoidettu niin esimerkillisesti ja esillä on talon korkuisia vesialtaita mahtavine korallipuutarhoineen, haineen, rauskuineen ja kilppareineen. Nämä elävät olivat totisesti omassa elementissään kun sen sijaan eläintarhan eläimet ovat läkähdyksissä tähän vuodenaikaan porottavaan kuumuuteen.
Asuinalueen tuntemukseen ovat tuoneet lisävivahteen esteettiset aamukävelyt. Niillä on riittänyt kauneutta ja kodikkuutta fantastisten omakotitalojen, niiden pihojen ja puistokatujen kaunis huolenpito. Ympäristö on niin vihreää sen eri sävyissä johtuen jatkuvasta kosteudesta. Kaikki on myös erittäin siistiä ja turvallisen oloista – ihmiset toivottavat meillekin ohi kulkiessaan hyvää huomenta tai mitä kuuluu.
Sylintäydellinen halauksia Tarjalle ja Villelle, on ollut ihana käydä jakamassa hetki kanssanne tämän mahtavan suurkaupungin ja yhdessäolon riemua.
Riitta ja Olli
On ollut ihana odotuksen täyttymys saada vierailla Tarjan ja Villen luona, asua heidän tuhannessa neliössään ja aistia heidän nuoren elämänsä riemuja ja yhdessäolon onnea. Vaikka vieraat yleensä alkavat olla rasitteeksi viimeistään kolmantena päivänä, niin meidän ei ole annettu kokea sitä. Sen sijaan olemme jakaneet lukemattomat matkat ja opastusten annit niin, että asioita on tulvinut väliin jopa ääriä myöden. Matkaoppaana toiminut historian proffa vielä lisäsi tiedon määrää ylenpalttisesti opastaessaan meitä tavattoman syvällisesti läpi Houstonin historian ja sen lukuisten elinkerrosten.
Samanmoisia yllättävän vavahduttavia kokemuksia olivat NASA Space Centerin ihmiskasvoiset kertomukset ihmiskunnan pyrkimyksistä ja uhrauksista uuden löytämiseen. Asioiden syvyyttä toi esiin myös yliopistolla katsottu filmi sen perustajan William Ricen murhasta ja perinnön kohtalosta sekä kiertävä Terracotta Warriors –näyttely luonnonhistorian museossa.
Terveydenhuollon edustajina emme voi olla ihailematta Texas Medical Centeriä – maailman suurinta terveydenhuoltoalan kertymää, jossa työskentelee yli 75.000 ihmistä ja jossa hoidetaan yli 5,5 miljoonaa potilasta vuosittain. Itsenäiset sairaalat ja opinahjot ovat toinen toistaan modernimpia. Meilläkin tulisi sairaaloiden jatkuvien saneerausten sijaan rakentaa kokonaan uusia yksikköjä nykyajan tarpeita vastaamaan.
Toisenmoinen riemun lähde oli sukellus Galvestonin akvaarioon. Siellä kaikki on hoidettu niin esimerkillisesti ja esillä on talon korkuisia vesialtaita mahtavine korallipuutarhoineen, haineen, rauskuineen ja kilppareineen. Nämä elävät olivat totisesti omassa elementissään kun sen sijaan eläintarhan eläimet ovat läkähdyksissä tähän vuodenaikaan porottavaan kuumuuteen.
Asuinalueen tuntemukseen ovat tuoneet lisävivahteen esteettiset aamukävelyt. Niillä on riittänyt kauneutta ja kodikkuutta fantastisten omakotitalojen, niiden pihojen ja puistokatujen kaunis huolenpito. Ympäristö on niin vihreää sen eri sävyissä johtuen jatkuvasta kosteudesta. Kaikki on myös erittäin siistiä ja turvallisen oloista – ihmiset toivottavat meillekin ohi kulkiessaan hyvää huomenta tai mitä kuuluu.
Sylintäydellinen halauksia Tarjalle ja Villelle, on ollut ihana käydä jakamassa hetki kanssanne tämän mahtavan suurkaupungin ja yhdessäolon riemua.
Riitta ja Olli
Sinne meni, vieraat
Käytiin justiinsa viemässä Olli ja Riitta lentokentälle ja nyt me ollaan ihan kahdestaan taas. Oli kyllä ihan älyttömän kiva kun oli vieraita kyläilemässä, se toi ihan uusia puolia meidän päiviin. Hirmu hauskaa päästä näyttämään muillekin meidän suosikkipaikkoja Houstonissa, jonka lisäksi myös meille uusia kohteita tuli käytyä läpi reilun viikon mittaan. Vieraat myös kirjoittivat pienen yhteenvedon kokemuksistaan, jonka lupasin julkaista sitten kun heidän kone kiitää jossain Atlantin yllä. Mutta sitä ennen nää heittäytyy sohvalle syömään eiliseltä jäänyttä kiinalaista ja nauttimaan Villen lomaviikon toiseksi viimeisestä päivästä.
Vieraiden vika päivä
Houstonin downtownissa on mailikaupalla maanalaisia tunneleita joita pitkin pääsee rakennuksesta toiseen ilmastoiduissa oloissa. Samalla voi pysähtyä hörppäämään kahvia tai nauttimaan ruokaa jossain tunneleiden lukuisista kahviloista tai ravintoloista. Tänään käytiin siis vähän seikkailemassa maan alla. Olli ja Riitta rynnivät sinne jo kahdestaan aamusella (kun eivät enää kestäneet meidän seuraa vaan kaipasivat omaa rauhaa...) ja me liityttiin joukkoon puolenpäivän tienoilla. Treffit tehtiin Macy'sin eteen, josta pitikin sitten välittömästi hankkia uusi paita. Odoteltiin nimittäin siinä ulkosalla meidän retkikavereita ja tuli todistettua että Houstonin linnuilla on jotain tosi pahasti mua vastaan. Koko mun ikänä näin ei ole käynyt koskaan ja nyt täällä ollessa jo kahdesti. Ville selvisi jälleen ilman osumaa, mutta sai sekin sitten uuden paidan ettei tule paha mieli...
Tunneleista noustiin sen verran pinnallekin, että käytiin ihailemassa maisemia yhden pilvenpiirtäjän kuudennestakymmenennestä kerroksesta.
Kun tuumattiin että downtown on nähty, huristeltiin ratikalla takaisin kotiin (tai no, bussiinhan sitä pitää vaihtaa matkalla, mutta ratikalla tullaan pitempi matka) ja hommattiin ruokaa meidän herkullisesta lähikiinalaisesta. Eikä muuten olla kehuttu turhaan, koska myös vieraat myönsivät että namia on. Meillä alkaa olla myös ihan kantisasema, koska Ville kävi samalla matkalla kaupassa ja tuttu kassatäti kysyi että keitä vieraita meillä oli aiemmin mukana matkassa. Ja sit kun kotimatkalla haki aiemmin tilaamansa ruuat, kiikutti paikan pomo ne jo pihalle parkkipaikalle, ettei miehen tarvinnut edes autosta nousta. Aika hupaisaa.
Illemmalla meinasi epätoivo iskeä, kun kaatosadekuuro pyrki pilaamaan jo toiseen kertaan meidän iltaohjelman Millerin ulkoilmateatterissa. Kuuro oli kuitenkin niin lyhyt, että me sinnikkäät ja sisukkaat suomalaiset lähdettiin silti liikkeelle. Ja kyllä muuten kannatti. Ohjelmistossa oli LUMA valoshow, joka oli oikein huikea kokemus. Vielä huikeampi oli kylläkin "lämppäri" ukkosmyrsky, joka loimotti salamia taivaalla. Sadetta ei ollut ainakaan meidän kohdalla, eikä jyrinääkään kuulunut käytännössä ollenkaan, mutta niitä salamia oli kyllä aivan mielettömästi. Reilusti yli 60 salaman minuuttitahdilla niitä siellä räjähteli likemmäs puolen tunnin ajan ja harvakseltaan vielä kauan sen jälkeenkin. Aika uskomattoman kaunista, eikä ihmisen valoshow, vaikka hieno olikin, pystynyt tänään kilpailemaan luonnon oman esityksen kanssa. Mut tässä kuitenkin pieni malli siitä, millaista kulttuurikokemusta päästiin seuraamaan:
Kotimatkalla poikettiin vielä istuskelemassa Rice Villagen paikallisessa, jonka olutlista koostuu oman panimon tuotteista. Sinnehän voisi joku ilta suunnata uudemmankin kerran, vaikkei mulle tuo olut maistukaan. Mä uskon kyllä keksiväni vaihtoehtoisia virvokkeita...
Tunneleista noustiin sen verran pinnallekin, että käytiin ihailemassa maisemia yhden pilvenpiirtäjän kuudennestakymmenennestä kerroksesta.
Kun tuumattiin että downtown on nähty, huristeltiin ratikalla takaisin kotiin (tai no, bussiinhan sitä pitää vaihtaa matkalla, mutta ratikalla tullaan pitempi matka) ja hommattiin ruokaa meidän herkullisesta lähikiinalaisesta. Eikä muuten olla kehuttu turhaan, koska myös vieraat myönsivät että namia on. Meillä alkaa olla myös ihan kantisasema, koska Ville kävi samalla matkalla kaupassa ja tuttu kassatäti kysyi että keitä vieraita meillä oli aiemmin mukana matkassa. Ja sit kun kotimatkalla haki aiemmin tilaamansa ruuat, kiikutti paikan pomo ne jo pihalle parkkipaikalle, ettei miehen tarvinnut edes autosta nousta. Aika hupaisaa.Illemmalla meinasi epätoivo iskeä, kun kaatosadekuuro pyrki pilaamaan jo toiseen kertaan meidän iltaohjelman Millerin ulkoilmateatterissa. Kuuro oli kuitenkin niin lyhyt, että me sinnikkäät ja sisukkaat suomalaiset lähdettiin silti liikkeelle. Ja kyllä muuten kannatti. Ohjelmistossa oli LUMA valoshow, joka oli oikein huikea kokemus. Vielä huikeampi oli kylläkin "lämppäri" ukkosmyrsky, joka loimotti salamia taivaalla. Sadetta ei ollut ainakaan meidän kohdalla, eikä jyrinääkään kuulunut käytännössä ollenkaan, mutta niitä salamia oli kyllä aivan mielettömästi. Reilusti yli 60 salaman minuuttitahdilla niitä siellä räjähteli likemmäs puolen tunnin ajan ja harvakseltaan vielä kauan sen jälkeenkin. Aika uskomattoman kaunista, eikä ihmisen valoshow, vaikka hieno olikin, pystynyt tänään kilpailemaan luonnon oman esityksen kanssa. Mut tässä kuitenkin pieni malli siitä, millaista kulttuurikokemusta päästiin seuraamaan:
torstai 27. elokuuta 2009
Vieraiden seitsemäs päivä
Tänään oli ihan tosi kiva päivä, kun lähdettiin retkeilemään Galvestoniin. Me ollaan Villen kanssa seikkailtu siellä aikaisemminkin, mutta lähinnä sillä puolen saarta mistä uimarantakin löytyy. Tänään ehdittiin ihan uusille alueille, kun vierailtiin kaupungin vanhassa historiallisessa osassa. Se oli oikein kivaa seutua useine pienine antiikkiliikkeineen ja me mennään sinne varmasti vielä uudemmankin kerran.
Ulkona käpyttelyn jälkeen ilmastoidut sisätilat alkoivat houkuttaa, joten suunnattiin Moody Gardensiin, mistä löytyy Galvestonin kolme pyramidia. Pyramideista puolestaan löytyy 3D elokuvateatteri, sademetsä ja akvaario, joka oli se pyramidi missä me vierailtiin oikein sisälläkin. Ja voi elämä millainen akvaario se olikaan! Houstonin akvaario, niin kiva kuin siellä olikin käydä, ei kyllä voi kilpailla edes samassa sarjassa tämän Galvestonin version kanssa. Täällä ei ehkä saanut silittää rauskua tai haita (meritähtiä sai), mutta niitä sai tuijottaa valtavien lasiseinien takaa vaikka tuntikausia. Minähän otin sitten ihan hurjasti kuvia, joista ihan murto-osa seuraa tässä:
Leopardihai
Pöljän näköinen, mustekalan sukua oleva otus
Yksi paikan valtaisista tankeista, jossa majaili mm. niitä rauskuja ja pohjalla päikkäreitä ottaneita bamboo haita.
Ylivoimaisesti vaikuttavin kaikista paikan tankeista oli se kaikista valtavin, mitä pääsi seuraamaan useammastakin eri kulmasta. Siellä uiskenteli monenlaista elävää ja useamman eri hailajin edustajia. Niistä näyttävin oli tämä kaveri:
Suhteellisen uljaasti kalojen joukossa lipui myös komea kilppari:
Yksi hauskimmista kohtaamisista oli kuitenkin vasarahain kanssa. Kaveri ei selkeästi halunnut poseerata, mutta näppärästi sain kuitenkin yhden ohiuinnin vangittua videolle. Hupaisa sattuma muuten, että sekä minun että Ollin heijastukset esiintyvät myös vasarahai-videolla, kun sehän sen Discovery Channelin testin mukaan oli meidän molempien sielunkumppani...
Jätin kuvan paikan pingviiniväestöstä viimeiseksi, koska siihen liittyy lisätarina.
Saatiin nimittäin selville, että lahjapuodissa myydään pingviinitaidetta. Kaverit tykkää maalata silleen, että ne tepsuttaa ensin räpylänsä maalisiksi ja sitten tepsuttaa vielä lisää kankaan päällä. Näitä taideteoksia saa sitten ostaa ja tuotot menevät akvaarion ylläpidon hyväksi. Aivan ihana idea, eikä hintakaan ollut turhan kova. Niinpä meillä on siis nyt ikioma räpylätaulu ja voin muuten kertoa että se on ihan tosi hieno! Sen on taiteillut kuningaspingviini nimeltä Burgess, joka ilmiselvästi on kaikista paikan pinguista lahjakkain. Myös meidän kakkossuosikkitaulu oli nimittäin Burgessin käsiräpyläalaa.
Akvaarion jälkeen käytiin yhdessä Galvestonin lukuisista rantaravintoloista lounaalla ja nähtiin meressä delfiinejä! Minä en oo muuten ikinä nähnyt niitä luonnollisessa ympäristössään, joten oli oikein luksusta kun kaksi niistä päätti uiskennella meidän iloksi ravintolan läheisyydessä. Lounaan jälkeen käytiin vielä käpyttelemässä vähän uimarannalla, rantavedessä kahlaillen. Merivesi oli muuten lämpimämpää kuin mitä meidän uima-altaassa, ja se on jo lämmintä se.
Kotimatkalla pysähdyttiin vielä esittelemään Ollille ja Riittalle Kemah Boardwalk, jonka jälkeen päivä alkoikin olla pulkassa. Koko päivä oltiin reissussa, mutta kivaa oli. Ja minä haluan Moody Gardensin akvaarioon vielä joskus uudestaan!
Ulkona käpyttelyn jälkeen ilmastoidut sisätilat alkoivat houkuttaa, joten suunnattiin Moody Gardensiin, mistä löytyy Galvestonin kolme pyramidia. Pyramideista puolestaan löytyy 3D elokuvateatteri, sademetsä ja akvaario, joka oli se pyramidi missä me vierailtiin oikein sisälläkin. Ja voi elämä millainen akvaario se olikaan! Houstonin akvaario, niin kiva kuin siellä olikin käydä, ei kyllä voi kilpailla edes samassa sarjassa tämän Galvestonin version kanssa. Täällä ei ehkä saanut silittää rauskua tai haita (meritähtiä sai), mutta niitä sai tuijottaa valtavien lasiseinien takaa vaikka tuntikausia. Minähän otin sitten ihan hurjasti kuvia, joista ihan murto-osa seuraa tässä:
Leopardihai
Pöljän näköinen, mustekalan sukua oleva otus
Yksi paikan valtaisista tankeista, jossa majaili mm. niitä rauskuja ja pohjalla päikkäreitä ottaneita bamboo haita.
Ylivoimaisesti vaikuttavin kaikista paikan tankeista oli se kaikista valtavin, mitä pääsi seuraamaan useammastakin eri kulmasta. Siellä uiskenteli monenlaista elävää ja useamman eri hailajin edustajia. Niistä näyttävin oli tämä kaveri:Suhteellisen uljaasti kalojen joukossa lipui myös komea kilppari:
Saatiin nimittäin selville, että lahjapuodissa myydään pingviinitaidetta. Kaverit tykkää maalata silleen, että ne tepsuttaa ensin räpylänsä maalisiksi ja sitten tepsuttaa vielä lisää kankaan päällä. Näitä taideteoksia saa sitten ostaa ja tuotot menevät akvaarion ylläpidon hyväksi. Aivan ihana idea, eikä hintakaan ollut turhan kova. Niinpä meillä on siis nyt ikioma räpylätaulu ja voin muuten kertoa että se on ihan tosi hieno! Sen on taiteillut kuningaspingviini nimeltä Burgess, joka ilmiselvästi on kaikista paikan pinguista lahjakkain. Myös meidän kakkossuosikkitaulu oli nimittäin Burgessin Akvaarion jälkeen käytiin yhdessä Galvestonin lukuisista rantaravintoloista lounaalla ja nähtiin meressä delfiinejä! Minä en oo muuten ikinä nähnyt niitä luonnollisessa ympäristössään, joten oli oikein luksusta kun kaksi niistä päätti uiskennella meidän iloksi ravintolan läheisyydessä. Lounaan jälkeen käytiin vielä käpyttelemässä vähän uimarannalla, rantavedessä kahlaillen. Merivesi oli muuten lämpimämpää kuin mitä meidän uima-altaassa, ja se on jo lämmintä se.
Kotimatkalla pysähdyttiin vielä esittelemään Ollille ja Riittalle Kemah Boardwalk, jonka jälkeen päivä alkoikin olla pulkassa. Koko päivä oltiin reissussa, mutta kivaa oli. Ja minä haluan Moody Gardensin akvaarioon vielä joskus uudestaan!
Vieraiden kuudes päivä
Tälle päivälle meille oli varattu opastettu kiertoajelu, joka oli ihan vaan meidän neljän yksityinen kierros. Oppaana (ja samalla kuskina) toimi historian professori Houstonin Community Collegesta, ja oli kyllä erinomaisen hyvä opas. Reilun kolmen tunnin kierroksen aikana opittiin paljon uutta, jopa sellaisista paikoista joissa oltiin ehditty vierailla aiemmin. Huumorintajukin natsasi oppaan kanssa kohdilleen ja naurut saatiin irti jopa Ihmemaa Ozista...
Illalla suunnattiin (jälleen julkisia käyttäen) downtowniin syömään. Päädyttiin mielettömän kivaan meksikolaiseen ravintolaan joka mainosti erinomaisia margaritojaan, ja oli muuten kerrankin aivan aiheellinen mainostuksen aihe. Heidän iso margarita on aivan valtava ja ihan tosi herkullinen. Hyvää oli myös ruoka, sekä jälkiruuan virkaa toimittanut juustosuklaakakku. Minä olin ainoa joka sellaisen tilasi, mutta kaikki neljä siitä saatiin ihan riittävästi jälkkäriksi suurten ruoka-annosten jälkeen, sen verran iso slaissi oli kakkuakin lautaselle lykätty.
Ravintolasta siirryttiin vielä parin korttelin päähän irlantilaiseen pubiin nauttimaan pari lasillista. Kiva paikka, jossa soi aivan erinomainen musiikki. Tai ainakin minä tykkään esim. Nine Inch Nailsista kovasti, muista en sitten niin tiedä... Auringon laskettua lämpötilakin oli ulkoterassilla istuskellessa aivan optimaalinen, ei paremmasta väliksi. Kotiin matka jatkui vasta puolenyön jälkeen, joten julkisilla ei enää päässyt (viimeinen ratikka kulkee kakskyt vaille...). Siispä viitottiin itsellemme taksi, mikä olikin mun ja Villen ensimmäinen houstonilainen taksimatka. Ja heti saatiin tehtyä hirmu hyvä työ ja opetettua taksikuskille uusi katu, koska hänelle meidän kotikatu oli ihan tuore tuttavuus. Onneksi margaritan ja parin viinilasillisenkin jälkeen onnistui tuo takapenkiltä neuvominen ilman eksymisiä.
Illalla suunnattiin (jälleen julkisia käyttäen) downtowniin syömään. Päädyttiin mielettömän kivaan meksikolaiseen ravintolaan joka mainosti erinomaisia margaritojaan, ja oli muuten kerrankin aivan aiheellinen mainostuksen aihe. Heidän iso margarita on aivan valtava ja ihan tosi herkullinen. Hyvää oli myös ruoka, sekä jälkiruuan virkaa toimittanut juustosuklaakakku. Minä olin ainoa joka sellaisen tilasi, mutta kaikki neljä siitä saatiin ihan riittävästi jälkkäriksi suurten ruoka-annosten jälkeen, sen verran iso slaissi oli kakkuakin lautaselle lykätty.
Ravintolasta siirryttiin vielä parin korttelin päähän irlantilaiseen pubiin nauttimaan pari lasillista. Kiva paikka, jossa soi aivan erinomainen musiikki. Tai ainakin minä tykkään esim. Nine Inch Nailsista kovasti, muista en sitten niin tiedä... Auringon laskettua lämpötilakin oli ulkoterassilla istuskellessa aivan optimaalinen, ei paremmasta väliksi. Kotiin matka jatkui vasta puolenyön jälkeen, joten julkisilla ei enää päässyt (viimeinen ratikka kulkee kakskyt vaille...). Siispä viitottiin itsellemme taksi, mikä olikin mun ja Villen ensimmäinen houstonilainen taksimatka. Ja heti saatiin tehtyä hirmu hyvä työ ja opetettua taksikuskille uusi katu, koska hänelle meidän kotikatu oli ihan tuore tuttavuus. Onneksi margaritan ja parin viinilasillisenkin jälkeen onnistui tuo takapenkiltä neuvominen ilman eksymisiä.
tiistai 25. elokuuta 2009
Vieraiden viides päivä
Tämän päivän turistikohde oli Houstonin luonnontieteellinen museo, jonne päätettiin matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt ovat siis Olli ja Riittakin päässeet kokemaan bussi numero nelosen ja Houstonin ainokaisen ratikan ilot ja riemut. Museossa meitä kiehtoi ensisijaisesti Kiinasta lainassa oleva Terra Cotta sotilaiden näyttely, joka oli kyllä ihan mielettömän hieno. Villen kanssa osallistuttiin heti museon järjestämään kilpailuun, josta voi voittaa kahdentoista päivän matkan Kiinaan katsomaan patsaita ihan alkuperäisessä ympäristössään. Pitäkää peukkuja että osuis arpaonni kohdalle!
Näyttelyn jälkeen kipaistiin lounaalla ja palattiin takaisin tutkailemaan vielä varsinaista museokokoelmaa. Olli ja Riitta kävivät myös vilkaisemassa 3D elokuvan Under the Sea, joka oli kuulemma kovasti vaikuttava. Me Villen kanssa päätettiin tutustua elokuvatarjontaan (esim. 3D elokuva Sharks on mun listalla) jonain toisena päivänä, koska me ei ilman jäsenyyttä näköjään pystytä poistumaan yhdestäkään kohteesta. Sen sijaan ihasteltiin kaikkea muuta, kuten dinosauruksia. Ne on melkein yhtä hienoja kun hait.
Sapelihammastiikeri hyökkäysasemissa.
Ja vielä jättikokoinen armadillo.
Illemmalla käytiin vielä elokuvissa katsomassa Post Grad. Varsin hupaisa ja hyväntuulinen vissiin draamakomedian alle luokiteltavissa oleva leffa, jonka parissa viihdyttiin kaikki neljä. Ja hyvin upposi ne popparitkin, joita piti luonnollisesti ostaa evääksi täydellisen amerikkalaisen elokuvakokemuksen saavuttamiseksi.
Näyttelyn jälkeen kipaistiin lounaalla ja palattiin takaisin tutkailemaan vielä varsinaista museokokoelmaa. Olli ja Riitta kävivät myös vilkaisemassa 3D elokuvan Under the Sea, joka oli kuulemma kovasti vaikuttava. Me Villen kanssa päätettiin tutustua elokuvatarjontaan (esim. 3D elokuva Sharks on mun listalla) jonain toisena päivänä, koska me ei ilman jäsenyyttä näköjään pystytä poistumaan yhdestäkään kohteesta. Sen sijaan ihasteltiin kaikkea muuta, kuten dinosauruksia. Ne on melkein yhtä hienoja kun hait.
Sapelihammastiikeri hyökkäysasemissa.
Ja vielä jättikokoinen armadillo.
Illemmalla käytiin vielä elokuvissa katsomassa Post Grad. Varsin hupaisa ja hyväntuulinen vissiin draamakomedian alle luokiteltavissa oleva leffa, jonka parissa viihdyttiin kaikki neljä. Ja hyvin upposi ne popparitkin, joita piti luonnollisesti ostaa evääksi täydellisen amerikkalaisen elokuvakokemuksen saavuttamiseksi.
maanantai 24. elokuuta 2009
Vieraiden neljäs päivä
Päivä alkoi varsin traumatisoivasti, kun Ville löysi astianpesukoneesta torakan. Mutta ei siitä sen enempää, vaan hypätään suoraan kivampiin asioihin. Ajeltiin nimittäin tänään tutustumaan NASA:n ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa en juurikaan napsinut kuvia, mutta meidän edellisen vierailun otoksia näkee täältä. Opastettu kierros varsinaisessa Space Centerissä oli jälleen erinomainen ja myös meille oli uutta nähtävää. Viimeksi meidät nimittäin päästettiin sinne tällä hetkellä käytössä olevaan ohjauskeskukseen kun silloin ei ollut yhtään lentoa työn alla. Tänään tutustuttiin sitten siihen aitoon ja alkuperäiseen huoneeseen, josta mm. kaikki Apollo-lennot on ohjattu. Onpa kiva että ollaan nyt nähty molemmat!
Harmillinen takaisku oli se, että lähestyvän huonon sään vuoksi kierros piti keskeyttää ennenaikaisesti, joten rakettipuisto jäi näkemättä. Tai ajeli meidän kiertoajelujuna siitä ohi, mutta ei se ole sama asia. Vaan ei voi mitään, opas teki varmasti harkitun päätöksen, vaikkei myrsky sitten lopulta kohdalle osunutkaan.
Sanoin etten juurikaan napsinut kuvia, mutta vähän kumminkin. Siellä oli nimittäin sellainen erikoisnäyttely mitä ei viimeksi ollut, Cinema of George Lucas. Piti sisällään mm. esineitä Lucasin henkilökohtaisesta kokoelmasta ja Space Centerissä kun ollaan, suurin huomio oli tietenkin Tähtien sodalla. Tässä pari tuttua hahmoa.
Ja ihkaoikea autenttinen valomiekka!
NASA on kyllä ihan maailman paras paikka ja siellä saa ihan kevyesti kulumaan koko päivän. Ja niinhän siinä meillekin kävi, ettei erityistä iltaohjelmaa enää kaivattu (tai olisi edes jaksettu...). Huomenna sitten taas virkeänä uusiin seikkailuihin.
Ps. Ville sai vihdoinkin lounaalla ruksittua koemaistelulistaltaan sen kaipaamansa root beerin yli. Oli muuten ihan tosi pahaa, ei tarvi kyllä kotiin tuommoista hankkia...
Harmillinen takaisku oli se, että lähestyvän huonon sään vuoksi kierros piti keskeyttää ennenaikaisesti, joten rakettipuisto jäi näkemättä. Tai ajeli meidän kiertoajelujuna siitä ohi, mutta ei se ole sama asia. Vaan ei voi mitään, opas teki varmasti harkitun päätöksen, vaikkei myrsky sitten lopulta kohdalle osunutkaan.
Sanoin etten juurikaan napsinut kuvia, mutta vähän kumminkin. Siellä oli nimittäin sellainen erikoisnäyttely mitä ei viimeksi ollut, Cinema of George Lucas. Piti sisällään mm. esineitä Lucasin henkilökohtaisesta kokoelmasta ja Space Centerissä kun ollaan, suurin huomio oli tietenkin Tähtien sodalla. Tässä pari tuttua hahmoa.
Ja ihkaoikea autenttinen valomiekka!
NASA on kyllä ihan maailman paras paikka ja siellä saa ihan kevyesti kulumaan koko päivän. Ja niinhän siinä meillekin kävi, ettei erityistä iltaohjelmaa enää kaivattu (tai olisi edes jaksettu...). Huomenna sitten taas virkeänä uusiin seikkailuihin.Ps. Ville sai vihdoinkin lounaalla ruksittua koemaistelulistaltaan sen kaipaamansa root beerin yli. Oli muuten ihan tosi pahaa, ei tarvi kyllä kotiin tuommoista hankkia...
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Vieraiden kolmas päivä
Tutustutettiin Olli ja Riitta heti aamupäivästä ylivoimaisesti parhaaseen tapaan viettää vapaapäivää ja vietiin ne loikoilemaan lehtien kera uima-altaan reunalle. Hyvin tuntui puuha kelpaavan heillekin ja pari tuntia vierähti ihan heittämällä. Aktiivisempana osana toimi iltapäivän retki Houstonin eläintarhaan. Tänään sieltä ei tullut räpsittyä yhtään valokuvia, mutta meidän edellisen vierailun otoksia näkee täältä.
Illalla lähdettiin vielä ulos syömään autenttista texasilaista barbeque-ruokaa. Se oli aivan erinomaisen maittavaa ja sitä oli, paikalliseen tyyliin, enemmän kuin riittävästi. Yritettiin vielä aterian päätteeksi suunnata tien toisella puolella olevaan saluunatyyppiseen anniskelupubiin yksille, mutta tuopa oli menossa jo iltayhdeksältä kiinni. Muina päivinä aukioloaika ylti paljon myöhemmäksi, ehkä sunnuntaisin ei sovi nauttia alkoholia enää iltasella? Palattiin siis kotiin ja juotiin oluset (tai jotain muuta vastaavaa, jos olut ei maistu) sitten ihan tuossa kotisohvalla. Kelpaahan se toki niinkin.
Eiliset kenkäihanuudet pääsivät muuten mukaan ruokaa etsimään, joten luvattua kuvamateriaalia seuraa. Tässä he poseeraavat yöpöydällä (joo, ne yöpyy ihan meidän vieressä kun en voi olla niistä erossa...) kun koivissa ollessaan eivät antaneet ottaa itsestään onnistunutta kuvaa...
Siis nää on niin ihanat, mä en ehkä koskaan enää muita kenkiä käytäkään. Paitsi sit Suomen talvessa, kun avoimet varpaat ei tunnu niin hyvältä idealta....
Illalla lähdettiin vielä ulos syömään autenttista texasilaista barbeque-ruokaa. Se oli aivan erinomaisen maittavaa ja sitä oli, paikalliseen tyyliin, enemmän kuin riittävästi. Yritettiin vielä aterian päätteeksi suunnata tien toisella puolella olevaan saluunatyyppiseen anniskelupubiin yksille, mutta tuopa oli menossa jo iltayhdeksältä kiinni. Muina päivinä aukioloaika ylti paljon myöhemmäksi, ehkä sunnuntaisin ei sovi nauttia alkoholia enää iltasella? Palattiin siis kotiin ja juotiin oluset (tai jotain muuta vastaavaa, jos olut ei maistu) sitten ihan tuossa kotisohvalla. Kelpaahan se toki niinkin.
Eiliset kenkäihanuudet pääsivät muuten mukaan ruokaa etsimään, joten luvattua kuvamateriaalia seuraa. Tässä he poseeraavat yöpöydällä (joo, ne yöpyy ihan meidän vieressä kun en voi olla niistä erossa...) kun koivissa ollessaan eivät antaneet ottaa itsestään onnistunutta kuvaa...
Siis nää on niin ihanat, mä en ehkä koskaan enää muita kenkiä käytäkään. Paitsi sit Suomen talvessa, kun avoimet varpaat ei tunnu niin hyvältä idealta....
lauantai 22. elokuuta 2009
Vieraiden toka päivä
Tänään oli vuorossa armotonta shoppailua, kun vietiin vieraat tutustumaan Galleria-ostoskeskukseen. Hyvin kunnioitettavasti suorittivatkin ostoksia, sen verran oli kasseja matkaan tarttunut kun sieltä lähdettiin. Viimeiset shoppailuinnon rippeet käytiin kuluttamassa siellä valtavassa kenkäkaupassa mihin aiemmin ihastuin, eikä tyhjin käsin vieraat poistuneet sieltäkään. Tällä kertaa myös minä pääsin runsaudenpulastani yli ja ostin aivan mielettömän mahtavan upeat kengät. Kuvia seuraa jahka pääsevät oikein käyttöön.
Iltaohjelmana olikin sitten se jalkapallo-ottelu. Houston Texans vastaan New Orleans Saints päättyi vierasjoukkueen voittoon, mutta ei haitannut meitä.
Kokemus oli ihan huikea, kun yli 70000 ihmistä pauhaa kotijoukkueen tehdessä touchdownin.
Meillä oli vielä ihan mielettömän hyvät paikatkin, joten valtaisan hyvä mieli jäi kyllä pelistä.
Kolmen ja puoli tuntia riemua kesti, eiköhän me mennä Villen kanssa jossain vaiheessa uudestaankin. Jos ei muuta niin katsomaan Texansien cheerleadereita: melkoista oli ketkutus... ;)
Iltaohjelmana olikin sitten se jalkapallo-ottelu. Houston Texans vastaan New Orleans Saints päättyi vierasjoukkueen voittoon, mutta ei haitannut meitä.
Kokemus oli ihan huikea, kun yli 70000 ihmistä pauhaa kotijoukkueen tehdessä touchdownin.
Meillä oli vielä ihan mielettömän hyvät paikatkin, joten valtaisan hyvä mieli jäi kyllä pelistä.
Kolmen ja puoli tuntia riemua kesti, eiköhän me mennä Villen kanssa jossain vaiheessa uudestaankin. Jos ei muuta niin katsomaan Texansien cheerleadereita: melkoista oli ketkutus... ;)
perjantai 21. elokuuta 2009
Vieraiden eka päivä
Kuten eilen jo kerroinkin, tänään vietiin visitorit katsastamaan Ricen yliopiston kampusaluetta. Minä toimin turistioppaana Villen suunnatessa vielä töihin. Viimeinen päivä ennen lomaa, joten piti saada asiat silleen kuntoon että pärjäävät siellä viikon ilman meidän sankaria...
Me kierreltiin Ollin ja Riittan kanssa ensin vähän päärakennuksen tuntumassa, mistä löytyy mm. William Marsh Ricen patsas. Se oli tämän kaverin ajatus perustaa Houstoniin omaa nimeään kantava instituutti korkeampaa oppimista varten, mutta rakennustöitä ei saanut aloittaa ennen hänen kuolemaansa. Kauppamiehenä miljoonaomaisuuden tehnyt Rice testamenttasi likitulkoon koko omaisuutensa tälle instituutille, josta sittemmin kehkeytyi Ricen yliopisto.
Yksityisestä yliopistosta kun on kyse, jokainen rakennus on jonkun avokätisen lahjoittajan mukaan nimetty. Jopa puiden juurilla on laatat joissa kerrotaan kenen varoilla juuri tämä kyseinen puu on maahan lykätty. Seuraavaksi kiertokäynnissä suunnattiin sitten herra Fondrenin mukaan nimettyyn kirjastoon (näkkyypi vähän tuossa ylemmässä kuvassa patsaan takana). Minulla on Ricen henkilökortti, joten sain ujutettua Ollin ja Riittan sisään vierainani. Kavereilla on ihan täpärän komea kirjasto, jossa on seinillä mielettömän hupaisaa taidetta. Yleisesti en katso kirjojen "tärvelyä" hyvällä, mutta nämä ovat niin hauskoja etten voi olla niistä pitämättä.
Kirjaston vahtimestari kertoi että jos William Ricen tarina kiinnostaa, löytyy kirjastosta aihetta käsittelevä elokuva. Pengottiin se esiin ja katsottiin läpi kirjaston katseluhuoneessa. Oli muuten mielenkiintoinen tapaus! Rice murhattiin palvelijansa ja erään korkkiruuvikieron asianajajan toimesta, koska nämä halusivat rahat itselleen väärennettyään uuden testamentin. Onneksi eräs James Baker, jonka Rice oli nimennyt instituuttinsa johtajaksi, pysyi kovana ja onnistui todistamaan että huijareita olivat. Yliopistolta löytyykin myös Bakerin nimeä kantava pytinki, se on tuo tuolla suihkulähteen takana.
Pyörittiin vielä hetki yliopiston kirjakaupassa, missä paikalliseen tyyliin löytyy myös kaikenlaista muuta sälää Ricen pöllölogolla varusteltuna. Suurin valikoima on ehdottomasti vaatteita ja Olli ostikin itselleen hienon t-paidan. Ville liittyi meidän seuraan lounaalla, jonka jälkeen saatiin esittelykierros niiden uusissa tiloissa, mistä se on täällä jo kertonutkin.
Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa (etenkin kun on perjantai) saa olla vähän laiska, joten Ville livisti töistä esittelykierroksen jälkeen. Ajeltiin kampuksen lähellä olevaan Rice Villageen vähän kauppoja kiertelemään, mutta mitään ei tarttunut matkaan. Tarkoitus oli käydä vähän kämpillä lepäilemässä ja suunnata sitten illalla Millerin ulkoilmateatteriin kuuntelemaan jazzia, mutta sade ja ukkonen sotki suunnitelmat. Onneksi ehdittiin just alta pois, kun sitä vettä tuli sitten melkoisella paineella suunnilleen koko illan. Toivottavasti huomiseksi sais parempaa säätä, kun ollaan menossa sitä futista katsomaan.
Me kierreltiin Ollin ja Riittan kanssa ensin vähän päärakennuksen tuntumassa, mistä löytyy mm. William Marsh Ricen patsas. Se oli tämän kaverin ajatus perustaa Houstoniin omaa nimeään kantava instituutti korkeampaa oppimista varten, mutta rakennustöitä ei saanut aloittaa ennen hänen kuolemaansa. Kauppamiehenä miljoonaomaisuuden tehnyt Rice testamenttasi likitulkoon koko omaisuutensa tälle instituutille, josta sittemmin kehkeytyi Ricen yliopisto.
Yksityisestä yliopistosta kun on kyse, jokainen rakennus on jonkun avokätisen lahjoittajan mukaan nimetty. Jopa puiden juurilla on laatat joissa kerrotaan kenen varoilla juuri tämä kyseinen puu on maahan lykätty. Seuraavaksi kiertokäynnissä suunnattiin sitten herra Fondrenin mukaan nimettyyn kirjastoon (näkkyypi vähän tuossa ylemmässä kuvassa patsaan takana). Minulla on Ricen henkilökortti, joten sain ujutettua Ollin ja Riittan sisään vierainani. Kavereilla on ihan täpärän komea kirjasto, jossa on seinillä mielettömän hupaisaa taidetta. Yleisesti en katso kirjojen "tärvelyä" hyvällä, mutta nämä ovat niin hauskoja etten voi olla niistä pitämättä.
Kirjaston vahtimestari kertoi että jos William Ricen tarina kiinnostaa, löytyy kirjastosta aihetta käsittelevä elokuva. Pengottiin se esiin ja katsottiin läpi kirjaston katseluhuoneessa. Oli muuten mielenkiintoinen tapaus! Rice murhattiin palvelijansa ja erään korkkiruuvikieron asianajajan toimesta, koska nämä halusivat rahat itselleen väärennettyään uuden testamentin. Onneksi eräs James Baker, jonka Rice oli nimennyt instituuttinsa johtajaksi, pysyi kovana ja onnistui todistamaan että huijareita olivat. Yliopistolta löytyykin myös Bakerin nimeä kantava pytinki, se on tuo tuolla suihkulähteen takana.
Pyörittiin vielä hetki yliopiston kirjakaupassa, missä paikalliseen tyyliin löytyy myös kaikenlaista muuta sälää Ricen pöllölogolla varusteltuna. Suurin valikoima on ehdottomasti vaatteita ja Olli ostikin itselleen hienon t-paidan. Ville liittyi meidän seuraan lounaalla, jonka jälkeen saatiin esittelykierros niiden uusissa tiloissa, mistä se on täällä jo kertonutkin.Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa (etenkin kun on perjantai) saa olla vähän laiska, joten Ville livisti töistä esittelykierroksen jälkeen. Ajeltiin kampuksen lähellä olevaan Rice Villageen vähän kauppoja kiertelemään, mutta mitään ei tarttunut matkaan. Tarkoitus oli käydä vähän kämpillä lepäilemässä ja suunnata sitten illalla Millerin ulkoilmateatteriin kuuntelemaan jazzia, mutta sade ja ukkonen sotki suunnitelmat. Onneksi ehdittiin just alta pois, kun sitä vettä tuli sitten melkoisella paineella suunnilleen koko illan. Toivottavasti huomiseksi sais parempaa säätä, kun ollaan menossa sitä futista katsomaan.
torstai 20. elokuuta 2009
Tuliaisia
Vieraat pääsivät turvallisesti perille ja tupatarkastuskin läpäistiin reilulla marginaalilla. Kaiken muun hyvän lisäksi toivat vielä melkoiset tuliaisetkin. Etukäteen toivottua xylitoli-purkkaa tuli pussikaupalla ja nyt on myös Fazerin sinistä! Hapankorppuvarastot saivat täydennystä ja Väinämöisen palttoon nappejakin saatiin pussillinen, sitä kaikista tärkeintä, eli salmiakkia unohtamatta. Kaiken kruunasi Haisuli/hattivatti -magneetti jääkaapin oveen ja molemmille aivan upeat t-paidat suomalaisilla luolamaalaus- ja noitarumpukuvioilla varustettuna. Se oli vähän niinkuin olis joulu tullut, ihan keskellä kesää. Houstonin vihreys yllätti ja ihastutti, huomenna mennään tutustumaan Ricen kampukseen niin siellä sitä vihreyttä näkyy sitten vielä lisää. Jos kovasti maanitellaan niin ehkäpä vieraat suostuvat jotain ihan itsekin täällä kertoilemaan, silleen "vieraileva tähti" periaatteella. Tai kommenttiosiossa sitten ainakin, jos ei muuten.
Vieraita
Kämppä on nyt puunattu ja puleerattu tupatarkastusta varten, ensimmäiset vieraat voivat siis saapua. Tarkoittaa sitä, että nää lähtee nyt hakemaan Ollia ja Riittaa lentokentältä.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Ilkeää
Ihan kun ei riittäisi että saa huonoja uutisia kun keikka jota on odottanut perutaan, vaan pitää vielä hieroa suolaa haavoihin. Tulivat sitten liput, postissa. Keikalle jota ei ole. Just kun alko vähän pettymys hellittään, nyt ketuttaa taas.
Turvatarkastus
Nyt kun meidän ensimmäiset vieraat on huomenna saapumassa, aattelin kertoa vielä yhden yksityiskohdan siitä kun me tultiin tänne. Minut nimittäin valikoitiin Heathrown kentällä vähän tarkempaan syyniin vielä ihan loppumetreillä. Koneeseen alettiin ottamaan ihmisiä ja portilla katsottiin vielä passit sun muut. Siitä kun pääsin olin muiden tavoin lähdössä kohti konetta, kun minut ohjattiinkiin sivuun missä jo pari turvatarkastajaa odotti (mies miehiä ja nainen naisia varten). Kaikki käsimatkatavarat käytiin läpi hirmu tarkkaan, läppäri piti näyttää, silmälasikotelo avata, kaikki mahdolliset taskut sun muut käytiin läpi. Minut luonnollisesti taputeltiin, mutta ihan suosikkina pyydettiin ottamaan kengät pois. Sit ne piti nostaa ylös ja näyttää yltä ja päältä. Kaiken tämän jälkeen minut ilmeisesti havaittiin melko vaarattomaksi ja turvatarkastaja keskittyi naureskelemaan sille, että minun kenkien pohjallisissa luki "Airlight" (?). Mä oon aina välillä siitä asti miettinyt että mikäköhän aiheutti sen, että minut valittiin tuollaiseen tarkastukseen. Meneeköhän se ihan satunnaisvalinnalla, vai oliko tiedoissa jotain epäilyttävää? Jos tämä toistuu ensi kerralla, otan henkilökohtaisesti...
tiistai 18. elokuuta 2009
Pettymys
Maailma on julma ja epäreilu paikka. Tämä muistui taas mieleen kun kuultiin että se minun niin kovasti odottama Placebon keikka on peruttu. Ovat joutuneet lykkäämään koko Pohjois-Amerikan kiertuettaan laulaja Brian Molkon terveydellisistä syistä. Anteeksi, mutta mä ryömin nyt pöydän alle pieneen myttyyn masistelemaan pettymystäni pois.
maanantai 17. elokuuta 2009
Piirrettyjä
Tänään kävi oven takana mukava nuori mies kysymässä asunnon entisten asukkaiden perään. Tämä oli jo toinen kerta, mutta ekan kaverin kanssa unohdin tyystin että minulta löytyy heille uusi osoite (perheen äiti kävi kerran kysymässä onko meille mahdollisesti toimitettu heille kuuluvaa pakettia ja jätti osoitteen jos paketti vaikka ilmaantuisi), joten lähetin pojan toimistoon kysymään jos sieltä irtoaisi osoite. Tällä kertaa muistin lappusen ajoissa ja oven takana odottanut tyyppi oli oikein kiitollinen. Nyt kaikki miettii että olipa tylsä juttu, miksi ihmeessä vaivauduin edes raportoimaan. No siksi kun kävi ilmi, että asunnon entiset asukkaat ovat olleet mukana tekemässä piirrettyjä versioita raamatun tarinoista (??). Tai jotain. Poika kysyi minultakin olisinko kiinnostunut osallistumaan projektiin. Ööh, tota, en mä kyllä oikein usko, kiitos vaan kysymästä.
Rottia takapenkillä
Kuten aiemminkin on tullut kerrottua, niin muutto BRC:hen (BioScience Research Collaborative; yliopiston uusi rakennus) tapahtuu vaiheittain samalla kun rakennustyöt on vielä kesken. Tällä hetkellä ihmisiä on töissä vain kolmessa kerroksessa osassa rakennusta, mutta väkeä muuttaa lisää koko ajan. Meidän osalta pahin muuttohässäkkä alkaa olla ohi ja työt jatkuu taas likimain entiseen malliin.
Pieniä mutkia matkaan aiheuttaa kuitenkin mm. se, että rakennuksen eläintilat valmistuu vasta lokakuussa. Meidän tutkimuksissa käytetään jonkun verran eläviä kudoksia, kuten rotan luuydintä. Eläinten käyttö tutkimuksessa on kuitenkin tarkoin säädeltyä ja aiheuttaa vähän tragikoomisiakin pulmia. Eläinten kuljettaminen vanhasta rakennuksesta uuteen vaatisi meinaan ilmastoitua kulkupeliä, jota tutkija ei saa kuitenkaan itse ajaa (joku ihmeen jääviys tulkinta). Että taksilla sitten kampuksen toiselta laidalta toiselle rotta sylissä. On siinä kuskilla ihmettelemistä.
Pieniä mutkia matkaan aiheuttaa kuitenkin mm. se, että rakennuksen eläintilat valmistuu vasta lokakuussa. Meidän tutkimuksissa käytetään jonkun verran eläviä kudoksia, kuten rotan luuydintä. Eläinten käyttö tutkimuksessa on kuitenkin tarkoin säädeltyä ja aiheuttaa vähän tragikoomisiakin pulmia. Eläinten kuljettaminen vanhasta rakennuksesta uuteen vaatisi meinaan ilmastoitua kulkupeliä, jota tutkija ei saa kuitenkaan itse ajaa (joku ihmeen jääviys tulkinta). Että taksilla sitten kampuksen toiselta laidalta toiselle rotta sylissä. On siinä kuskilla ihmettelemistä.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Yllärikäänne
Ei oikein jaksettu tänään inspiroitua mistään erikoisesta, niin päädyttiin sitten tänäänkin elokuviin ja katsottiin A Perfect Getaway. Leffa sinänsä oli aika kohtuullisen hyvä, joskin sen ensimmäiset kaksi kolmasosaa oli selkeästi vahvemmat kuin viimeinen kolmannes. Lisäksi elokuvan sisäinen logiikka pettää aika pahasti paikoitellen, kun asiaa ajattelee jälkikäteen. Mutta minä oon siitä erikoinen yleisö, että niin kauan kuin muistan oon aina korjannut elokuvia päässäni. Jos elokuva on periaatteessa minusta hyvä, oon valmis antamaan ihan tosi paljon anteeksi, kunhan pystyn fiksaamaan ongelmakohdat pääni sisällä parhain päin. Ja niin minä toimin tuonkin kanssa, mitä niihin sisäisen logiikan ongelmiin tulee. Niin kauan kuin tiedän missä vika on ja näen miten sen olisi voinut korjata ja tehdä paremmin, olen taipuvainen hyväksymään huomattavasti enemmän epäkohtia kuin kaverit keskimäärin.
Sen sijaan tämä elokuva oli aivan malliesimerkki siitä, miten nykyajan trailerit ei vaan osaa (eilinen District 9 oli tosiaan loistava poikkeus). Meidän tästä leffasta aiemmin näkemät trailerit nimittäin julistivat kuinka elokuvan yllättävä ja shokeeraava juonenkäänne on niin uskomaton, että katsojat puhuvat siitä vielä monta päivää. Jaa. No, elokuvaa oli mennyt ehkä noin vartti, kun minä tiesin mikä sen shokkikäänne tulisi olemaan. Suureksi osaksi juuri sen takia, että tiesin että siinä sellainen ylipäänsä on. Mikä järki noista yllätyksistä on kertoa, kysyn vaan? Jos siitä tietää etukäteen, sitä osaa odottaa. Ja jos sitä osaa odottaa, sen osaa vähintään yhdeksän kertaa kymmenestä arvata etukäteen. Jos vaan pitäisitte suunne kiinni mistään shokeeraavista juonenkäänteistä, voisi joku joskus ehkä pienesti jopa onnistua tulemaan puun takaa. Toisin kuin vaikkapa Kuudennessa aistissa, mikä nyt on ehkä maailman ei-yllätyksellisin leffa ikinä. Oon kyllä kuullut että hirmu moni olisi yllättynyt, mutta mä epäilen että ne tyypit on nukahtanut kesken. Ei niitä alleviivauksia olisi muuten voinut missata, ei sitten millään...
Sen sijaan tämä elokuva oli aivan malliesimerkki siitä, miten nykyajan trailerit ei vaan osaa (eilinen District 9 oli tosiaan loistava poikkeus). Meidän tästä leffasta aiemmin näkemät trailerit nimittäin julistivat kuinka elokuvan yllättävä ja shokeeraava juonenkäänne on niin uskomaton, että katsojat puhuvat siitä vielä monta päivää. Jaa. No, elokuvaa oli mennyt ehkä noin vartti, kun minä tiesin mikä sen shokkikäänne tulisi olemaan. Suureksi osaksi juuri sen takia, että tiesin että siinä sellainen ylipäänsä on. Mikä järki noista yllätyksistä on kertoa, kysyn vaan? Jos siitä tietää etukäteen, sitä osaa odottaa. Ja jos sitä osaa odottaa, sen osaa vähintään yhdeksän kertaa kymmenestä arvata etukäteen. Jos vaan pitäisitte suunne kiinni mistään shokeeraavista juonenkäänteistä, voisi joku joskus ehkä pienesti jopa onnistua tulemaan puun takaa. Toisin kuin vaikkapa Kuudennessa aistissa, mikä nyt on ehkä maailman ei-yllätyksellisin leffa ikinä. Oon kyllä kuullut että hirmu moni olisi yllättynyt, mutta mä epäilen että ne tyypit on nukahtanut kesken. Ei niitä alleviivauksia olisi muuten voinut missata, ei sitten millään...
Epiä
47-vuotias mies Kansasista voitti viime vuoden syyskuussa 75000 dollaria arvalla. Alle vuotta myöhemmin, nyt elokuussa, samaa kaveria lykästi lotossa 900000 dollarin voittopotilla. Mun mielestä tää ei nyt ole oikein reilua...
lauantai 15. elokuuta 2009
Meidän päivä
Käytiin tänään katsomassa eilen ensi-iltaan tullut District 9. Oli muuten mielenkiintoisin ja ajatuksia herättävin scifi-elokuva pitkään aikaan. Meidän uteliaisuus heräsi jo heti kun nähtiin traileri ensimmäistä kertaa, koska virkistävänä poikkeuksena sen jälkeen ei tiennyt elokuvan koko juonta jo valmiiksi. Oli harvinaista herkkua päästä katsomaan elokuvaa, josta ei oikeasti tiennyt juuri mitään, suurpiirteistä lähtöasetelmaa lukuunottamatta. Ja jos meiltä kysytään, juuri niin District 9 pitäisikin nähdä. Sen verran kerrottakoon, että elokuva oli anteeksipyytelemättömän raadollinen ja onnistui vakuuttamaan uskottavuudellaan. Suositellaan kyllä ehdottomasti kaikille scifi-elokuvia sietäville, joskin herkkänahkaisille sillä varoituksella että paikoittain meno saattaa yltyä ahdistavaksi. Enempää ei kerrota, enkä suosittele elokuvaa katsomaan haluavia enempää etukäteen selvittämäänkään.
Leffan jälkeen mentiin vähän ostoksille ja Walmartista tarttui mukaan Watchmenin DVD, mikä onkin ollut tarkoitus hankkia siitä asti kun se julkaistiin. Yllätys oli suuri, kun kotelosta löytyi koodi, jolla leffan voi ladata ilmaiseksi myös iTunesista. No, minähän latasin ja siirsin uudelle iPod touchille, johon muuten olen aivan täysin ihastunut. Ja nyt vimpaimelta löytyy siis vielä huippuhyvä leffakin, jota voi katsoa koska tahansa missä tahansa jos tulee tylsää. Näyttö nyt ei ole suuren suuri, mutta onhan tää nyt silti aika hienoa.
Lopuksi käytiin vielä Ikeassa, koska ollaan jo jonkin aikaa tuumailtu että työhuoneeseen olis kiva saada pieni kirjahylly. Samalla saatiin Ikean klassikkolihapullia ja perunamuusia, mikä on kyllä oikeasti aika hyvää. Oikein hyvä kirjahyllykin löytyi. Eihän tuo nyt maailman hienoin ole, mutta ihan kohtuullinen kumminkin. Eikä hintakaan huimannut päätä, joten mukaan vaan. Kasattiin se tuossa lauantai-illan puhteeksi ja iskettiin muutama kirjakin valmiiseen hyllyyn. Aakkosjärjestykseen, tietenkin. Mä en vaan voi elää sen kanssa muuten...
Leffan jälkeen mentiin vähän ostoksille ja Walmartista tarttui mukaan Watchmenin DVD, mikä onkin ollut tarkoitus hankkia siitä asti kun se julkaistiin. Yllätys oli suuri, kun kotelosta löytyi koodi, jolla leffan voi ladata ilmaiseksi myös iTunesista. No, minähän latasin ja siirsin uudelle iPod touchille, johon muuten olen aivan täysin ihastunut. Ja nyt vimpaimelta löytyy siis vielä huippuhyvä leffakin, jota voi katsoa koska tahansa missä tahansa jos tulee tylsää. Näyttö nyt ei ole suuren suuri, mutta onhan tää nyt silti aika hienoa.
Lopuksi käytiin vielä Ikeassa, koska ollaan jo jonkin aikaa tuumailtu että työhuoneeseen olis kiva saada pieni kirjahylly. Samalla saatiin Ikean klassikkolihapullia ja perunamuusia, mikä on kyllä oikeasti aika hyvää. Oikein hyvä kirjahyllykin löytyi. Eihän tuo nyt maailman hienoin ole, mutta ihan kohtuullinen kumminkin. Eikä hintakaan huimannut päätä, joten mukaan vaan. Kasattiin se tuossa lauantai-illan puhteeksi ja iskettiin muutama kirjakin valmiiseen hyllyyn. Aakkosjärjestykseen, tietenkin. Mä en vaan voi elää sen kanssa muuten...
perjantai 14. elokuuta 2009
Kylmä rintama
Houstonissa satoi tänään lunta. Aika paikallisesti tosin, mutta kuitenkin...
Chroniclessa on aina alkuviikosta pieni ilmoitus, "3 ilmaista juttua". Sieltä on löytynyt monta hauskaa seikkailukohdetta, kuten nyt tämän illan aktiviteetti. Discovery Green puistossa oli tapahtuma, jota lähdettiin tutkailemaan paikan päälle. Puistossa ollaan käyty ennenkin, tosin hieman heikolla menestyksellä. Nyt oli mittakaava paremmin päässä, eikä ongelmia ilmennyt.
Kylmän rintaman nimellä kulkenut tapahtuma oli alkanut jo kuudelta, mutta me mentiin paikan päälle vasta siinä seitsemän aikoihin. Kierreltiin puistossa ensin jonkin aikaa ja parkkeerattiin itsemme sitten nurmikolle istuskelemaan. Mikäs siinä oli ollessa, kun auringon laskiessa alkoi lämpötilakin olemaan inhimillisempi ja DJ soitti hyvää musiikkia. Hieman myöhemmin lavalle asteli parikin livebändiä, ensimmäinen esitti espanjankielistä räimerokkia ja toinen englanninkielistä räimerokkia. Varsinainen show alkoi kuitenkin vasta kolmannen bändin astuessa kehiin ja siinä vaiheessa mekin hilauduttiin lavan viereen.
Kolmaskin bändi soitti räimerokkia, mutta ne oli oikeasti ihan hyviä. Heidän esitykseensä oli yhdistetty myös illan varsinainen stara, The Reverend Butter and His Flying Chainsaw. Kaveri pisti pystyyn kolme isoa blokkia jäätä ja veisteli niistä sitten moottorisahojen kanssa suht komeat veistokset.
Blokeista tähän lopputulokseen pääseminen kesti koko bändin (Downfall 2012) esityksen ajan, ja sahaaminen oli kivasti synkattu musiikkiin. Esimerkki seuraa, mistä näkyy myös kuinka lumisaateen lisäksi oli ajoittain myös aika kuumat paikat...
Lisää kuumuutta seurasi vielä ennen taideteosten valmistumista. Jääveistosten kaunis sileä pinta nimittäin saadaan aikaan liekinheittimellä. Tai en minä tiedä onko tämä se yleisin metodi, mutta varsin katu-uskottava lisä rockhenkiseen esitykseen kumminkin...
Kyllä kannatti käydä katsomassa, oli meinaan varsin hieno show.
Chroniclessa on aina alkuviikosta pieni ilmoitus, "3 ilmaista juttua". Sieltä on löytynyt monta hauskaa seikkailukohdetta, kuten nyt tämän illan aktiviteetti. Discovery Green puistossa oli tapahtuma, jota lähdettiin tutkailemaan paikan päälle. Puistossa ollaan käyty ennenkin, tosin hieman heikolla menestyksellä. Nyt oli mittakaava paremmin päässä, eikä ongelmia ilmennyt.Kylmän rintaman nimellä kulkenut tapahtuma oli alkanut jo kuudelta, mutta me mentiin paikan päälle vasta siinä seitsemän aikoihin. Kierreltiin puistossa ensin jonkin aikaa ja parkkeerattiin itsemme sitten nurmikolle istuskelemaan. Mikäs siinä oli ollessa, kun auringon laskiessa alkoi lämpötilakin olemaan inhimillisempi ja DJ soitti hyvää musiikkia. Hieman myöhemmin lavalle asteli parikin livebändiä, ensimmäinen esitti espanjankielistä räimerokkia ja toinen englanninkielistä räimerokkia. Varsinainen show alkoi kuitenkin vasta kolmannen bändin astuessa kehiin ja siinä vaiheessa mekin hilauduttiin lavan viereen.
Kolmaskin bändi soitti räimerokkia, mutta ne oli oikeasti ihan hyviä. Heidän esitykseensä oli yhdistetty myös illan varsinainen stara, The Reverend Butter and His Flying Chainsaw. Kaveri pisti pystyyn kolme isoa blokkia jäätä ja veisteli niistä sitten moottorisahojen kanssa suht komeat veistokset.
Blokeista tähän lopputulokseen pääseminen kesti koko bändin (Downfall 2012) esityksen ajan, ja sahaaminen oli kivasti synkattu musiikkiin. Esimerkki seuraa, mistä näkyy myös kuinka lumisaateen lisäksi oli ajoittain myös aika kuumat paikat...
Kyllä kannatti käydä katsomassa, oli meinaan varsin hieno show.
Lapsi on terve kun se leikkii
Päivän lehdessä oli hirmu mielenkiintoinen raportti A&M yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten kiinnostus ns. "oman sukupuolen" leluihin on osittain biologista. 3-8 kuukautisille vauvoille oli näytetty sekä nukkeja että leikkiautoja, ja sitten tarkkailtu silmänliikkeitä sun muita. Ja valtaosa tytöistä osoitti suurempaa kiinnostusta nukkeihin, kun taas poikia kiinnosti autot enemmän. Minä kun olisin äkkiseltään veikannut että molemmat olis katsonut mieluummin niitä nukkeja, kun eikös vauvat tykkää yleisesti katsella jotain mikä muistuttaa ihmiskasvoja?
Tutkijat aikovat toistaa kokeen kun ne tenavat on 18 kuukautta, jotta nähdään miten reaktiot on muuttuneet, vai pysyvätkö samoina. Siinä vaiheessa kuitenkin lapsilla alkaa olla jo vihiä omasta sukupuolestaan, mitä nyt testatuilla vauvoilla ei vielä ole. Tutkijat painottavat kuitenkin sitä, ettei tulos missään nimessä tarkoita, etteikö yhteiskunnalla ja sosiaalisella roolittamisella olisi huomattavaa vaikutusta, vaikka onkin mielenkiintoista että biologinen sukupuoli vaikuttaa myös. Tutkimuksessa mukana ollut psykologian professori painotti artikkelissa sitä, että lasten tulisi antaa leikkiä juuri sellaisilla leluilla mitkä heitä kiinnostavat. Valitettavaa on kuitenkin se, että vielä nykyäänkin monilla on tapana hieman paheksua tyttöjä jotka haluaisivat niitä autoja, ja etenkin poikia joita nukkeleikit kiinnostaisivat.
Minä oon pienenä leikkinyt vähän kaikilla leluilla, mutta oma muistikuva on kyllä enemmän niihin autoihin (etenkin rekkoihin) kallellaan. Vauvanukkeja en kauheasti jaksanut paapoa ja jotain barbeja oli kiva pukea aina välillä. Mutta parasta oli veljen rakentama lego-rekka, jolla ajettiin puuta (mikä isän vaikutus..?), sekä autorata. Ulkonakin leikittiin Robin Hoodia ja oltiin keppitappelua... Mut sit toisaalta pehmolelut on aina ollut sydäntä lähellä, ja niitä on aikuiskotiinkin kertynyt ihan kiitettävästi. Yllätti vähän itsenikin kun vieraisilla ollut pikkuprinsessa ne kerran keräsi yhteen kekoon, niitä oli meinaan aika vaikuttava määrä. Ja eikös ne oo sitten niitä perinteisesti ajateltuja tyttöjen leluja enemmän? Ota näistä sitten selvää, ja onko sillä oikeasti mitään merkitystäkään? Kai kaikkia lapsia kiinnostaa kaikenlaiset lelut, ainakin jossain määrin? En mä usko että se lapsen tulevaisuutta niin kauheasti määrittää leikkiikö 4-vuotiaana nukella vai traktorilla. Se sen sijaan vaikuttaa varmasti enemmän, jos vanhemmat ehdottomasti tuputtaa vaan sitä lelua mikä "kuuluu olla" kun ei pystytä tippaakaan ohittamaan sukupuolirooleja.
Tutkijat aikovat toistaa kokeen kun ne tenavat on 18 kuukautta, jotta nähdään miten reaktiot on muuttuneet, vai pysyvätkö samoina. Siinä vaiheessa kuitenkin lapsilla alkaa olla jo vihiä omasta sukupuolestaan, mitä nyt testatuilla vauvoilla ei vielä ole. Tutkijat painottavat kuitenkin sitä, ettei tulos missään nimessä tarkoita, etteikö yhteiskunnalla ja sosiaalisella roolittamisella olisi huomattavaa vaikutusta, vaikka onkin mielenkiintoista että biologinen sukupuoli vaikuttaa myös. Tutkimuksessa mukana ollut psykologian professori painotti artikkelissa sitä, että lasten tulisi antaa leikkiä juuri sellaisilla leluilla mitkä heitä kiinnostavat. Valitettavaa on kuitenkin se, että vielä nykyäänkin monilla on tapana hieman paheksua tyttöjä jotka haluaisivat niitä autoja, ja etenkin poikia joita nukkeleikit kiinnostaisivat.
Minä oon pienenä leikkinyt vähän kaikilla leluilla, mutta oma muistikuva on kyllä enemmän niihin autoihin (etenkin rekkoihin) kallellaan. Vauvanukkeja en kauheasti jaksanut paapoa ja jotain barbeja oli kiva pukea aina välillä. Mutta parasta oli veljen rakentama lego-rekka, jolla ajettiin puuta (mikä isän vaikutus..?), sekä autorata. Ulkonakin leikittiin Robin Hoodia ja oltiin keppitappelua... Mut sit toisaalta pehmolelut on aina ollut sydäntä lähellä, ja niitä on aikuiskotiinkin kertynyt ihan kiitettävästi. Yllätti vähän itsenikin kun vieraisilla ollut pikkuprinsessa ne kerran keräsi yhteen kekoon, niitä oli meinaan aika vaikuttava määrä. Ja eikös ne oo sitten niitä perinteisesti ajateltuja tyttöjen leluja enemmän? Ota näistä sitten selvää, ja onko sillä oikeasti mitään merkitystäkään? Kai kaikkia lapsia kiinnostaa kaikenlaiset lelut, ainakin jossain määrin? En mä usko että se lapsen tulevaisuutta niin kauheasti määrittää leikkiikö 4-vuotiaana nukella vai traktorilla. Se sen sijaan vaikuttaa varmasti enemmän, jos vanhemmat ehdottomasti tuputtaa vaan sitä lelua mikä "kuuluu olla" kun ei pystytä tippaakaan ohittamaan sukupuolirooleja.
torstai 13. elokuuta 2009
Sateen armoilla
Täällä on taas ukkostanut melkoisesti muutamana viime päivänä. Eilen kun lähdin hakemaan Villeä töistä, oli taivas ihan musta, tuuli voimakkaasti, sekä salamoi ja jyrisi. On muuten hirmu yleistä että ukkostaa kauan ennen sadetta, eikä aina välttämättä sada ollenkaan salamoinnista ja jyrinästä huolimatta. Ehdin just noutamaan miehen kun alkoi tihuttamaan, muuttuen hyvin nopeasti täydeksi kaatosateeksi. Ville kertoi nähneensä kuudennen kerroksen ikkunastaan kuinka downtown oli kaatosateen keskellä, niin ettei pilvenpiirtäjiäkään erottanut.
Tänään Ville meni omalla autolla töihin, mutta sitten se raasu jäi jumiin. Ikkunoista näkyi kuinka parkkipaikalla tuli jo vettä, ja hetkeä myöhemmin myös kohdilla. Kotona sen sijaan, vain noin vartin ajomatkan päässä, jyristi kovasti, mutta vettä ei juurikaan tullut. Ville ei sitten viitsinyt lähteä ilman sateenvarjoa uhmaamaan vaakatasossa tulevaa vesikuuroa, vaan jäi odottelemaan sään laantumista. Meidän vauhdikas ja jännittävä ilta meni siis pitkälti siinä, mutta onneksi sentään saatiin aikaiseksi herkullista makaronilaatikkoa sitten kun Ville pari tuntia myöhemmin pääsi kuivana kotiin.
Tänään Ville meni omalla autolla töihin, mutta sitten se raasu jäi jumiin. Ikkunoista näkyi kuinka parkkipaikalla tuli jo vettä, ja hetkeä myöhemmin myös kohdilla. Kotona sen sijaan, vain noin vartin ajomatkan päässä, jyristi kovasti, mutta vettä ei juurikaan tullut. Ville ei sitten viitsinyt lähteä ilman sateenvarjoa uhmaamaan vaakatasossa tulevaa vesikuuroa, vaan jäi odottelemaan sään laantumista. Meidän vauhdikas ja jännittävä ilta meni siis pitkälti siinä, mutta onneksi sentään saatiin aikaiseksi herkullista makaronilaatikkoa sitten kun Ville pari tuntia myöhemmin pääsi kuivana kotiin.
Melua
Silloin kun me muutettiin tähän meidän asuntoon, olivat juuri tehneet edellisten asukkaiden jälkeen ihan täysremontin. Kaikki pinnat oli maalattu, kirottu kokolattiamatto vaihdettu, ja kylpyhuoneen systeemit oli todennäköisesti kanssa ihan uusia, tai sit ainakin kiillotettu niin hyvin etten oo eläissäni nähnyt (luulisin että uusia, koska meille sanottiin ettei niitten sentään tarvitse ihan sen näköiset olla sit kun me muutetaan aikanaan pois). Remppaavat vissiin pikkuhiljaa kaikki asunnot täältä meidän nurkasta kompleksia sitä mukaa kun tyhjenevät, koska viereisessä kämpässä on parhaillaan menossa vastaava pintojen uusiminen, kuten myös sitä seuraavassa. Ei siinä mitään, kivahan se oli muuttaa supersiistiin asuntoon, joten suodaan se ilo tulevillekin vuokralaisille. Mutta kuka keksis äänettömät remonttityökalut?
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Paitoja ja lippuja
Kävin tänään vähän shoppailemassa. Saatiin alennuskuponki silloin kun ostettiin Villen uudet housut ja se meni tänään pois voimasta, joten aattelin katsastaa löytyiskö jotain. Onnistuinkin sitten hankkimaan vähän lisää peruskamppeita, yhden lyhythihaisen paidan ja pari toppia. Ja tätä ei tutut muuten hevillä usko, mutta niistä ei ollut yksikään musta! Tai edes harmaa, tai valkoinen... Enkä päässyt alennuskuponkiakaan käyttämään, kun kaikki ostokset oli jo valmiiksi alennuksessa (ja kuponki, tietenkin, kävi vain normaalihintaisiin ostoihin), mukaanlukien paketti urheilusukkia joita Ville toivoi. Sai mies muutakin, yllärilahjan. Sattui nimittäin silmiini miesten osaston alennusrekistä niin hieno t-paita, ettei sitä voinut sinne jättää.
Siis haloo, miten mä olisin voinut vastustaa? Olenhan kuitenkin tunnustanut ennenkin olevani huomattava Wolverine-fani.
Ehdin muuten täällä jo harmittelemaan että ollaan poissa maasta kun Placebo keikkailee Suomessa marraskuussa (keikkailtuaan ensin Provinssissa, minne en myöskään päässyt). Sit tajusin, että hei, mahtaiskohan ne kiertää Jenkeissäkin? Google oli ystävä ja kertoi että joo, kyllähän ne kiertää. Eivät tosin tule Houstoniin, mutta Austiniin ja Dallasiin kylläkin. Ja sit, ehkä yllärilahjasta heltyneenä, Ville sanoi että ostetaanko liput? Ja kymmenen minuuttia myöhemmin oltiin tilattu Dallasin keikalle tiketit ja meikä pomppi tuulettaen tasajalkaa ympäri kämppää. Mä pääsen syyskuussa kattoon Placeboa! Päästään samalla katsastaan millaista Dallasissa on, kun aateltiin sitten varata hotelli ja viettää koko viikonloppu siellä. Oonko vähän innoissani?!?
Siis haloo, miten mä olisin voinut vastustaa? Olenhan kuitenkin tunnustanut ennenkin olevani huomattava Wolverine-fani.Ehdin muuten täällä jo harmittelemaan että ollaan poissa maasta kun Placebo keikkailee Suomessa marraskuussa (keikkailtuaan ensin Provinssissa, minne en myöskään päässyt). Sit tajusin, että hei, mahtaiskohan ne kiertää Jenkeissäkin? Google oli ystävä ja kertoi että joo, kyllähän ne kiertää. Eivät tosin tule Houstoniin, mutta Austiniin ja Dallasiin kylläkin. Ja sit, ehkä yllärilahjasta heltyneenä, Ville sanoi että ostetaanko liput? Ja kymmenen minuuttia myöhemmin oltiin tilattu Dallasin keikalle tiketit ja meikä pomppi tuulettaen tasajalkaa ympäri kämppää. Mä pääsen syyskuussa kattoon Placeboa! Päästään samalla katsastaan millaista Dallasissa on, kun aateltiin sitten varata hotelli ja viettää koko viikonloppu siellä. Oonko vähän innoissani?!?
Hullu maailma
Tässä kulttuurissa on kyllä oikeasti jotain outoa. Ensin se 14-vuotias joka ampui siskopuolta unen takia, tänään 13-vuotias puukotti isoisäpuolensa kun ei saanut maitoa muroihin. En minä muista tällaisia uutisia lukeneeni Turun Sanomista tai Hesarista. Onko tää nyt jotain kotinostalgiaa, vai eikö teini-ikäisten väkivaltarikokset oikeasti ole ihan näin yleisiä Suomessa?
Joo, tosiaan, olivat laittamassa muroja, 13-vuotias tyttö ja hänen 48-vuotias isoisäpuolensa, yhdessä tämän tyttären ja tyttärentyttären kanssa. Kun tuli maidon lisäämisen aika, isoisä sanoi (ilmeisesti vähän ikävään sävyyn), että typy saa maitoa vasta sitten kun tyttärentytär on saanut oman maitonsa. Tästä teini suivaantui ja alkoi äänekkäästi kiroilemaan ja solvaamaan miestä, joka kaatoi lopun maidon kostoksi viemäriin. Ja sitten tyttö puukotti sitä kaulaan. Uhosi vielä naapureilleen että ei häntä yhtään haittaa mennä tästä vankilaan, oli kuulemma sen arvoista.
Veikkaan että Suomessa vastaava tapaus olisi kaikkien lehtien etusivun uutinen, täällä pääsi sivun 4 pikku-uutisten joukkoon. Pitäiskin joskus kerätä yhden päivän lehdestä kaikki vastaavat, niin voisin demonstroida että kuinka mieltä ylentävää se lehden lukeminen oikeasti voikaan olla. Saattais vaan tulla mailin mittainen kirjoitus...
Joo, tosiaan, olivat laittamassa muroja, 13-vuotias tyttö ja hänen 48-vuotias isoisäpuolensa, yhdessä tämän tyttären ja tyttärentyttären kanssa. Kun tuli maidon lisäämisen aika, isoisä sanoi (ilmeisesti vähän ikävään sävyyn), että typy saa maitoa vasta sitten kun tyttärentytär on saanut oman maitonsa. Tästä teini suivaantui ja alkoi äänekkäästi kiroilemaan ja solvaamaan miestä, joka kaatoi lopun maidon kostoksi viemäriin. Ja sitten tyttö puukotti sitä kaulaan. Uhosi vielä naapureilleen että ei häntä yhtään haittaa mennä tästä vankilaan, oli kuulemma sen arvoista.
Veikkaan että Suomessa vastaava tapaus olisi kaikkien lehtien etusivun uutinen, täällä pääsi sivun 4 pikku-uutisten joukkoon. Pitäiskin joskus kerätä yhden päivän lehdestä kaikki vastaavat, niin voisin demonstroida että kuinka mieltä ylentävää se lehden lukeminen oikeasti voikaan olla. Saattais vaan tulla mailin mittainen kirjoitus...
tiistai 11. elokuuta 2009
"Tavikset tahtovat tosi teeveen"
Meidän tiistai-iltojen ilo pahe ilo on Fox-kanavan Hell's Kitchen. Tuo huippukokki Gordon Ramsayn tosi-tv-sarja, jossa kaveri saa vapaasti kyykyttää huippukokin urasta haaveilevia kilpailijoita. Ja on muuten paha suustaan tuo Ramsay, mikä tekee ohjelman seuraamisesta aina vain hauskempaa. Kovin rakentavaa kritiikkiähän nuo uskomattoman kekseliäät solvaukset eivät tarjoa, mutta viihdettä senkin edestä. Tai sitten me vaan ollaan jotenkin kieroja... Sarjasta on meneillään nyt kuudes kausi. Suomessa on esitetty niistä kolme, ja me ollaan nähty ne kaikki. Mahdollisesti lahjakkaampaa kokkitaitoa esittelee Top Chef -sarja, mutta Hell's Kitchen on kyllä vähintään yhtä hauska. Me suositellaan.
Sen sijaan me ei suositella Foxin uutuutta, jota Hell's Kitchenin jälkeen esitetään (ja jota, pakko tunnustaa, me jäädään aina myös katsomaan). Se on More to Love, tai kuten Ville sanoo, Tavisten unelmien poikamies. Sarja mainostaa itseään sillä, että keskiverto nainen amerikkalaisessa tosi-tv-sarjassa on kokoa 32, kun taas keskiverto amerikkalaisnainen on kokoa 44, ja kuinka tähän tulee nyt muutos. Sarjassa on siis "oikean" kokoisia naisia kilpailemassa "oikean" kokoisesta miehestä. Muuten sarja seuraa ihan Unelmien poikamiehen kaavaa, mitä nyt ruusut on korvattu timanttisormuksilla. Ja kilpailijat puhuu huomattavasti enemmän ruuasta ja itkee joka välissä kuinka ei ole ikinä ollut treffeillä, kun on niin isokokoinen. Mun mielestä Unelmien poikamies on ihan kamala, mutta tää tavisversio on jotenkin niin kovin kiehtova. Aika pelottavaa...
Sen sijaan me ei suositella Foxin uutuutta, jota Hell's Kitchenin jälkeen esitetään (ja jota, pakko tunnustaa, me jäädään aina myös katsomaan). Se on More to Love, tai kuten Ville sanoo, Tavisten unelmien poikamies. Sarja mainostaa itseään sillä, että keskiverto nainen amerikkalaisessa tosi-tv-sarjassa on kokoa 32, kun taas keskiverto amerikkalaisnainen on kokoa 44, ja kuinka tähän tulee nyt muutos. Sarjassa on siis "oikean" kokoisia naisia kilpailemassa "oikean" kokoisesta miehestä. Muuten sarja seuraa ihan Unelmien poikamiehen kaavaa, mitä nyt ruusut on korvattu timanttisormuksilla. Ja kilpailijat puhuu huomattavasti enemmän ruuasta ja itkee joka välissä kuinka ei ole ikinä ollut treffeillä, kun on niin isokokoinen. Mun mielestä Unelmien poikamies on ihan kamala, mutta tää tavisversio on jotenkin niin kovin kiehtova. Aika pelottavaa...
maanantai 10. elokuuta 2009
Onnistumisen kokemuksia
Kokeilin tänään uutta menopeliä töihin. Meidän asuinkompleksista on meinaan tunnin välein suora bussiyhteys yliopiston viereiseen sairaalakeskittymään. Uusi työpaikkani taas on sopivasti yliopistokampuksen ja sairaaloitten välissä, joten nyt tuo tilausbussi on entistä houkuttelevampi vaihtoehto.
Andy kävi eilen ostamassa minulle toimistosta poletteja (shekillä, kuinkas muuten) joilla bussimatka maksetaan. Aamulla siis reippaasti pihalle ja siellähän se bussi jo odottelikin. Kuskilta vielä varmistin, että oikeaan paikkaan ollaan matkalla. Polettia ei kuitenkaan annettu suoraan kuskille, vaan se tipautettiin vähän postilaatikon malliseen kulhoon bussin etuosassa. Matkaan lähdettiin ajallaan ja matkustajia poimittiin kyytiin vielä yhden toisenkin asuinkompleksin edestä. Vähän vahingossakin onnistuin jäämään oikealla pysäkillä pois, ja parikymmentä minuuttia lähdön jälkeen olin jo työpöydän ääressä. Kerrassaan onnistunut kokeilu siis.
Tilausbussin reitti on ympyrän mallinen, joten kotoa töihin matka kestää noin vartin, mutta töistä kotiin matkaa onkin sitten tuplasti enemmän. Niinpä päätin kaiken uhallakin yrittää kotiin tuolla surullisen kuuluisalla linjalla 4. Tänään ei kuitenkaan mikään voinut mennä pieleen. Ratikka osui heti kohdalle ja vaihtaessani pysäkin päässä tuohon bussiin, odotti sekin jo valmiina lähtöön. Kohtaloaan ei kuitenkaan kannata uhmata, joten huomenissa luotan taas oman kuskin palveluihin.
Andy kävi eilen ostamassa minulle toimistosta poletteja (shekillä, kuinkas muuten) joilla bussimatka maksetaan. Aamulla siis reippaasti pihalle ja siellähän se bussi jo odottelikin. Kuskilta vielä varmistin, että oikeaan paikkaan ollaan matkalla. Polettia ei kuitenkaan annettu suoraan kuskille, vaan se tipautettiin vähän postilaatikon malliseen kulhoon bussin etuosassa. Matkaan lähdettiin ajallaan ja matkustajia poimittiin kyytiin vielä yhden toisenkin asuinkompleksin edestä. Vähän vahingossakin onnistuin jäämään oikealla pysäkillä pois, ja parikymmentä minuuttia lähdön jälkeen olin jo työpöydän ääressä. Kerrassaan onnistunut kokeilu siis.
Tilausbussin reitti on ympyrän mallinen, joten kotoa töihin matka kestää noin vartin, mutta töistä kotiin matkaa onkin sitten tuplasti enemmän. Niinpä päätin kaiken uhallakin yrittää kotiin tuolla surullisen kuuluisalla linjalla 4. Tänään ei kuitenkaan mikään voinut mennä pieleen. Ratikka osui heti kohdalle ja vaihtaessani pysäkin päässä tuohon bussiin, odotti sekin jo valmiina lähtöön. Kohtaloaan ei kuitenkaan kannata uhmata, joten huomenissa luotan taas oman kuskin palveluihin.
Matkustusongelmia
Jäi kertomatta, kun juttelin lauantain julkisilla matkustamisesta, että kotimatka ei sujunut ihan niin hyvin kuin mitä meno. Ratikkamatka meni mainiosti, jonka jälkeen me parkkeerattiin itsemme nelosen pysäkille ja katsottiin aikataulusta että seuraava bussi tulee noin vartin päästä. Kohtuullinen odotusaika, joten päätettiin olla hyppäämättä toiseen bussiin jolla olisi myös päässyt kotiin, mutta kävelymatkaa olisi jäänyt enemmän. Varttia myöhemmin meidän bussia ei kuitenkaan näy missään ja alkoi pikkuisen harmittaa. Vartti siitä, ja harmitti ihan ihan kunnolla. Meidät melkein kotiovelle vievä bussi kulkee viikonloppuisin noin puolen tunnin välein (27 minuuttia, jos ollaan tarkkoja), joten vaikka alkuperäinen bussi jäisi kokonaan tulematta, odotusaikaa ei ollut seuraavaankaan kuin kymmenisen minuuttia. Siksipä oltiin jälleen menemättä siihen toiseen, pidemmän kävelymatkan bussiin. Nyt oli kyse jo periaatteesta: jos oltiin seisty siinä näin pitkään, ei varmasti kävellä yhtään ylimääräistä... Viisi minuuttia ennen kuin sen jälkimmäisen bussin oli tarkoitus olla pysäkillä, oikean numeron bussi vihdoin saapui paikalle. Siihen noustessamme huomattiin että toinen saman numeron bussi tuli ihan perässä. Pysähtyi meidän taakse, ja jatkoi suunnilleen välittömästi matkaa. Se kun oli ilmeisesti se tosi myöhässä oleva bussi, kun taas meidän valitsema bussi odotti pysäkillä vielä aikataulun mukaiset viisi minuuttia. No, onneksi se oli sentään ilmastoitu...
Meidän ongelmat kuitenkin kalpeni vertailussa kun luin päivän lehteä. Continentalin (jep, se kun niitä lapsiakin hukkaili) lento joutui kohdekentän ukkosmyrskyn takia laskeutumaan väärälle kentälle odottelemaan matkan jatkumista. Ohjesääntö esti 47 matkustajaa poistumasta koneesta, joten siellä he sitten viettivät yönsä, kera huutavien vauvojen ja tukkeutuneiden vessojen. Oli kuulemma ollut kohtuullisen kurjaa, kun ei kyseessä ollut edes mikään iso kone, vaan sellainen ihan pikkuinen, missä on yksi istuin toisella ja kaksi toisella puolen käytävää. Jaloittelumahdollisuudet oli siis hiukka heikommat kun jossain 4+4+3 koneessa. Koneen henkilökuntakin ehdittiin vaihtaa sen yhdeksän tunnin aikana kun tyypit siellä istuivat, koska heidän lakisääteinen työaika tuli täyteen. Mutta matkustajia ei voitu päästää vaikka lentokentälle odottamaan, koska se olisi vaatinut uuden turvatarkastuksen, ja kentän turvatarkastajat oli jo ehtinyt lähteä siltä päivältä kotiin. Jep, bussin odottaminen oli ihan kevyttä kauraa sit kumminkin.
Meidän ongelmat kuitenkin kalpeni vertailussa kun luin päivän lehteä. Continentalin (jep, se kun niitä lapsiakin hukkaili) lento joutui kohdekentän ukkosmyrskyn takia laskeutumaan väärälle kentälle odottelemaan matkan jatkumista. Ohjesääntö esti 47 matkustajaa poistumasta koneesta, joten siellä he sitten viettivät yönsä, kera huutavien vauvojen ja tukkeutuneiden vessojen. Oli kuulemma ollut kohtuullisen kurjaa, kun ei kyseessä ollut edes mikään iso kone, vaan sellainen ihan pikkuinen, missä on yksi istuin toisella ja kaksi toisella puolen käytävää. Jaloittelumahdollisuudet oli siis hiukka heikommat kun jossain 4+4+3 koneessa. Koneen henkilökuntakin ehdittiin vaihtaa sen yhdeksän tunnin aikana kun tyypit siellä istuivat, koska heidän lakisääteinen työaika tuli täyteen. Mutta matkustajia ei voitu päästää vaikka lentokentälle odottamaan, koska se olisi vaatinut uuden turvatarkastuksen, ja kentän turvatarkastajat oli jo ehtinyt lähteä siltä päivältä kotiin. Jep, bussin odottaminen oli ihan kevyttä kauraa sit kumminkin.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Toimintahöttö
Tämän sunnuntain leffaksi valikoitui G.I. Joe: The Rise of Cobra, mikä oli kyllä varsinainen toimintahöttö, mutta hirmu viihdyttävä sellainen. Pöljä juoni ja paljon erikoistehosteita, mutta ei tullut aika pitkäksi. Minä oon aina puolustanut puhtaita viihde-elokuvia, ei siinä ole mitään pahaa että tehdään elokuva jonka ainoa tarkoitus on eskapismi. Ei kaikessa tarvitse olla sitä suurempaa sanomaa, vaikka luonnollisesti itsekin pidän "parempina" elokuvina niitä jotka herättää ajatuksia. G.I. Joe ei herättänyt, vaan viihdytti. Eikä se juuri muuhun pyrkinytkään. Chroniclen arvostelussa todettiin että elokuvassa on nättejä ihmisiä ja ne pari muuta, jotka korvaavat nätteyden puutteen tekemällä hienoja juttuja miekoilla. Ja voi pojat mutta joo, miekkakaverit oli paljon siistimpiä!
Leffan jälkeen kierrettiin parikin isoa kenkäkauppaa ja useiden epäonnistumisten jälkeen Ville sai vihdoinkin uudet kesäkenkänsä. Minä sen sijaan menin aivan sekaisin runsaudenpulassani. Voisko joku kanssakenkäfriikki tulla makutuomaroimaan mulle popoja? Joku sellainen joka ei koko ajan muistuta, etten varsinaisesti tarvitse uusia kenkiä?
Kerrottakoon vielä että päivän lehden lukeminen on kyllä niin mieltäylentävää puuhaa joskus. Tänään oli uutinen 14-vuotiaasta pojasta, joka oli ampunut 22-vuotiasta siskopuoltaan kymmenen kertaa päähän tämän nukkuessa sohvalla. Ovat kuulemma pojan oman lausunnon mukaan aiemmin olleet ihan parhaita ystäviä, mutta poika sattui näkemään unta missä heille tuli iso riita ja joutui siitä raivon valtaan. Onneksi jokaiselta löytyy se oma perustuslain suojelema ase, jolla voi sitten kostaa sille ilkeälle tyypille joka unessa oli vähän kurja...
Leffan jälkeen kierrettiin parikin isoa kenkäkauppaa ja useiden epäonnistumisten jälkeen Ville sai vihdoinkin uudet kesäkenkänsä. Minä sen sijaan menin aivan sekaisin runsaudenpulassani. Voisko joku kanssakenkäfriikki tulla makutuomaroimaan mulle popoja? Joku sellainen joka ei koko ajan muistuta, etten varsinaisesti tarvitse uusia kenkiä?
Kerrottakoon vielä että päivän lehden lukeminen on kyllä niin mieltäylentävää puuhaa joskus. Tänään oli uutinen 14-vuotiaasta pojasta, joka oli ampunut 22-vuotiasta siskopuoltaan kymmenen kertaa päähän tämän nukkuessa sohvalla. Ovat kuulemma pojan oman lausunnon mukaan aiemmin olleet ihan parhaita ystäviä, mutta poika sattui näkemään unta missä heille tuli iso riita ja joutui siitä raivon valtaan. Onneksi jokaiselta löytyy se oma perustuslain suojelema ase, jolla voi sitten kostaa sille ilkeälle tyypille joka unessa oli vähän kurja...
Muistilappu
Tuore Korkeimman oikeuden tuomari Sonia Sotomayor vannoi eilen valansa, nyt se on siis virallista. Valan otti vastaan KO:n ylituomari John Roberts, joka oli ilmiselvästi ottanut oppia tammikuun kömmähdyksestään. Hän nimittäin otti vastaan myös presidentti Obaman virkavalan, ja silloin homma ei mennyt ihan putkeen. Roberts meinaan teki valassa virheen, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Obama keskeytti sanojen toistamisen virheen kohdalla, ilmeisesti odottaen että Roberts korjaa erheen. Roberts ei kuitenkaan toisellakaan yrittämällä saanut sanoja oikeaan järjestykseen, joten Obaman ei auttanut muuta kuin lausua perässä väärin. Presidentinvala uusittiin seuraavana päivänä, ettei sen voimassaolosta jää mitään epäselvyyksiä. Sotomayorin kohdalla Roberts käytti lunttilappua. :)
lauantai 8. elokuuta 2009
Akvaariossa
Tänään on ollut ihan huippukiva päivä. Haiviikon innoittamana me päätettiin mennä katsomaan niitä ihan livenä Houstonin Aquariumiin, joka sijaitsee Downtownissa.
Ja nyt minäkin oon ottanut ensiaskeleeni paikallisen julkisen liikenteen käyttäjänä, kun jätettiin auto kotiin. Täällähän tosiaan kulkee bussien lisäksi yksi ratikkalinja Main Streetia pitkin, eikä muuta. Esimerkiksi normaalisti suurkaupungeissa yleinen metro puuttuu täältä kokonaan. Hinta julkisilla matkustettaessa on varsin edullinen, $1.25 (vrt. Turun bussin kertalippu €2.50). Vaihtaa saa kahden tunnin ajan niin kauan kun menee samaan suuntaan (paluumatka siis maksaa uudelleen, vaikka sen tekisi kahden tunnin sisällä), mutta ainoastaan jos maksun suorittaa ladattavalla Q-kortilla. Käteislippuihin ei vaihto-oikeus kuulu, mutta käytäntöä ollaan ehkä muuttamassa, sillä täällä epäillään syrjiikö se köyhempää väestöä jolla ei ole välttämättä mahdollisuutta ostaa korttia johon ladataan useamman matkan hinta kerrallaan. Ja koska syrjiähän ei täällä missään nimessä ketään saa, on juttu oikeasti yllättävänkin vakava. Mun mielestä on lähinnä vaan outoa että eri lipuilla on eri käytäntö, kun kerran hinta on kuitenkin sama.
Matka sujui kuitenkin oikein hyvin, ensin bussi numero nelosella ja sitten sillä ratikalla. Ratikkapysäkiltä olikin vain muutaman korttelin kävelymatka Akvaariolle, mutta matkalle mahtui mm. tällainen hauska taideteos.
Myös maisemat oli aikas hienot, kuvassa Buffalo Bayou (ja nuo rumat metallihässäkät oikealla on George Bush monumentti...).
Akvaariossa oli luonnollisesti kaloja.
Nää on piraijoita.
Ja sit siellä oli muitakin viidakosta mahdollisesti löytyviä juttuja, kuten ainakin yksi tarantella ja hirmu valtaisa käärme.
Sekä alligaattoreita.
Ja valkoisia tiikereitä!!
Haikaloja ei juurikaan varsinaisessa näyttelyssä näkynyt, mutta niitä varten oli ihan oma Shark Voyage. Pieni juna (johon jonottaminen kesti muuten varmaan puoli tuntia), jolla huristellaan haitten kotiin, ja siellä sitten juna pysähtyy useaksi minuutiksi ja nauhoite kertoo että minkä merkkisiä haita sitä siinä katsellaan. Junakiskot menee tunnelina altaan läpi, joten hait sitten uiskentelevat ympärillä ja ylikin. Vähän kuin Linnanmäen Sea Lifessa, missä saa kävellä haialtaan "läpi" (ihan paras juttu siellä!).
Alueella on myös muita huvituksia, kuten kaveri joka juonsi ohjelmaa ja viihdettä keskusaukiolla (esim. vesipallonheittokilpailu) ja aina haijunan palatessa lähtöasemalle houkutteli matkustajat pitämään mekkalaa ja ampui sitten vesipyssyllä, kun ääntä ei koskaan lähtenyt tarpeeksi. Vesi oli kylmää ja virkistävää, päivä kun oli kuuma ja tukala... Myös pari laitetta löytyi, merieläinaiheinen karuselli ja maailmanpyörä, joka oli ainoa laite mihin mekin sitten kivuttiin mukaan. Sieltäkin räpsittiin vähän kuva-aineistoa, tässä downtownin pilvenpiirtäjiä.
Ja vähän muuta maisemaa.
Maailmanpyöräkierroksen jälkeen mentiin vielä uudestaan akvaarioon sisälle, koska siellä oli yksi juttu mikä piti kokeilla vielä uudestaan ennen kotimatkaa. Iso pyöreä allas, jossa oli rauskuja ja bamboo haita, ja niitä sai silittää! Olivat kuulemma oikein ystävällisiä, rauhallisia ja nauttivat huomiosta, kertoi eräs henkilökunnan jäsenistä. Ja mehän tietysti silitettiin, ja tultiin vielä tosiaan lopuksi silittämään uudestaan.
Ilmiselvästi ne oikeasti tykkäsivät, koska kerran reunoille ihmisten luo hakeutuivat. (Muutama huomioon kyllästynyt pysytteli keskellä, mihin ei tietenkään kukaan yltänyt koskemaan.) Yksi rausku yritti kiivetä altaan reunaa pitkin melkein ylös asti, kun ei muuten meinannut saada riittävästi hellyyttä. Rausku on muuten varsin pehmeä ja nukkainen, kun taas hain iho on suht karhea. Tämä kokemus yksin olisi riittänyt takaamaan loistopäivän!
Ja nyt minäkin oon ottanut ensiaskeleeni paikallisen julkisen liikenteen käyttäjänä, kun jätettiin auto kotiin. Täällähän tosiaan kulkee bussien lisäksi yksi ratikkalinja Main Streetia pitkin, eikä muuta. Esimerkiksi normaalisti suurkaupungeissa yleinen metro puuttuu täältä kokonaan. Hinta julkisilla matkustettaessa on varsin edullinen, $1.25 (vrt. Turun bussin kertalippu €2.50). Vaihtaa saa kahden tunnin ajan niin kauan kun menee samaan suuntaan (paluumatka siis maksaa uudelleen, vaikka sen tekisi kahden tunnin sisällä), mutta ainoastaan jos maksun suorittaa ladattavalla Q-kortilla. Käteislippuihin ei vaihto-oikeus kuulu, mutta käytäntöä ollaan ehkä muuttamassa, sillä täällä epäillään syrjiikö se köyhempää väestöä jolla ei ole välttämättä mahdollisuutta ostaa korttia johon ladataan useamman matkan hinta kerrallaan. Ja koska syrjiähän ei täällä missään nimessä ketään saa, on juttu oikeasti yllättävänkin vakava. Mun mielestä on lähinnä vaan outoa että eri lipuilla on eri käytäntö, kun kerran hinta on kuitenkin sama.Matka sujui kuitenkin oikein hyvin, ensin bussi numero nelosella ja sitten sillä ratikalla. Ratikkapysäkiltä olikin vain muutaman korttelin kävelymatka Akvaariolle, mutta matkalle mahtui mm. tällainen hauska taideteos.
Myös maisemat oli aikas hienot, kuvassa Buffalo Bayou (ja nuo rumat metallihässäkät oikealla on George Bush monumentti...).
Akvaariossa oli luonnollisesti kaloja.
Nää on piraijoita.
Ja sit siellä oli muitakin viidakosta mahdollisesti löytyviä juttuja, kuten ainakin yksi tarantella ja hirmu valtaisa käärme.
Sekä alligaattoreita.
Ja valkoisia tiikereitä!!
Haikaloja ei juurikaan varsinaisessa näyttelyssä näkynyt, mutta niitä varten oli ihan oma Shark Voyage. Pieni juna (johon jonottaminen kesti muuten varmaan puoli tuntia), jolla huristellaan haitten kotiin, ja siellä sitten juna pysähtyy useaksi minuutiksi ja nauhoite kertoo että minkä merkkisiä haita sitä siinä katsellaan. Junakiskot menee tunnelina altaan läpi, joten hait sitten uiskentelevat ympärillä ja ylikin. Vähän kuin Linnanmäen Sea Lifessa, missä saa kävellä haialtaan "läpi" (ihan paras juttu siellä!).
Alueella on myös muita huvituksia, kuten kaveri joka juonsi ohjelmaa ja viihdettä keskusaukiolla (esim. vesipallonheittokilpailu) ja aina haijunan palatessa lähtöasemalle houkutteli matkustajat pitämään mekkalaa ja ampui sitten vesipyssyllä, kun ääntä ei koskaan lähtenyt tarpeeksi. Vesi oli kylmää ja virkistävää, päivä kun oli kuuma ja tukala... Myös pari laitetta löytyi, merieläinaiheinen karuselli ja maailmanpyörä, joka oli ainoa laite mihin mekin sitten kivuttiin mukaan. Sieltäkin räpsittiin vähän kuva-aineistoa, tässä downtownin pilvenpiirtäjiä.
Ja vähän muuta maisemaa.
Maailmanpyöräkierroksen jälkeen mentiin vielä uudestaan akvaarioon sisälle, koska siellä oli yksi juttu mikä piti kokeilla vielä uudestaan ennen kotimatkaa. Iso pyöreä allas, jossa oli rauskuja ja bamboo haita, ja niitä sai silittää! Olivat kuulemma oikein ystävällisiä, rauhallisia ja nauttivat huomiosta, kertoi eräs henkilökunnan jäsenistä. Ja mehän tietysti silitettiin, ja tultiin vielä tosiaan lopuksi silittämään uudestaan.
Ilmiselvästi ne oikeasti tykkäsivät, koska kerran reunoille ihmisten luo hakeutuivat. (Muutama huomioon kyllästynyt pysytteli keskellä, mihin ei tietenkään kukaan yltänyt koskemaan.) Yksi rausku yritti kiivetä altaan reunaa pitkin melkein ylös asti, kun ei muuten meinannut saada riittävästi hellyyttä. Rausku on muuten varsin pehmeä ja nukkainen, kun taas hain iho on suht karhea. Tämä kokemus yksin olisi riittänyt takaamaan loistopäivän!
perjantai 7. elokuuta 2009
"Allekirjoitus tähän, kiitos"
Pääsin tänään kuittaamaan lähetyksen, kun FedExin kuski kävi pimputtamassa ovikelloa. Oikeasti paketti oli Villelle, mutta se oli töissä, joten minä sain kunnian. En ennestään tiennyt, että ne haluaa allekirjoitukseen etunimestä vain ekan kirjaimen. Joka päivä siis oppii jotain uutta. Siitä minä en kyllä tykkää, kun se pitää se kuittaus tehdä sellaiseen sähköiseen vempeleeseen. (Töissä juomakuskitkin aina halusi toimituskuittauksen viheliäisen laitteen kanssa.) Mä kun en oikein osaa niitten kanssa kirjoittaa nimeäni yhtään silleen kun normaalisti, ja se näyttää ihan pöhköltä.
Paketissa oli muuten liput futismatsiin, jonne me viedään parin viikon päästä meidän ensimmäiset vieraat, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.
Paketissa oli muuten liput futismatsiin, jonne me viedään parin viikon päästä meidän ensimmäiset vieraat, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.
Uusi tuomari
Senaatti äänesti eilen uuden tuomarin Korkeimpaan oikeuteen. Valtavasti kohua herättänyt Sonia Sotomayor on KO:n sadasyhdestoista tuomari, kolmas nainen, ja ensimmäinen latinalaisamerikkalainen. Missään vaiheessa ei kukaan ole oikeasti epäillyt etteikö Obaman ensimmäinen nimeäminen menisi läpi, mutta kyllä siitä kunnon kädenvääntö silti saatiin aikaan. Eniten huomiota on saanut hänen esittämänsä lausunto siitä, että hänen elämänkokemuksellaan varustettu viisas latina (siis naispuolinen) pystyisi monissa tilanteissa tekemään mahdollisesti paremman päätöksen kuin valkoinen mies, jolta vastaavat kokemukset puuttuu. Arvatkaa retosteltiinko tällä?
Aika paljon huomiota on saanut myös joidenkin republikaanien kovat lausunnot naisesta. Kun kerran on jo tiedossa että äänet riittävät selkeästi läpimenoon, kannattaako sitä oman veneen pohjaa oikeasti niin suurella innolla porata? Latinalaisamerikkalaiset ovat vaikutusvaltainen äänestäjäryhmä kun taas seuraavan kerran otetaan vaaleilla toisista mittaa, eivätkä he varmasti kovin herkästi unohda paikoittain hyvinkin kipakoita arviointeja Sotomayorin pätevyydestä.
Mut tosiaan, läpihän tuo kumminkin meni, ja hyvä niin. Ja siellähän muuten pysyy myös, sillä Korkeimman oikeuden paikat ovat elinikäisiä. Systeemin järkevyydestähän voi olla montaa mieltä, eikä ihan kaikki ole nykyjärjestelmän kannalla. Jos tuomari itse ei halua paikastaan luopua, saa hän siellä istua täysin riippumatta mahdollisista iän mukanaan tuomista ongelmista. Ja koska Korkeimman oikeuden sana nyt on aika pitkälti se viimeinen laki, eikö olisi kohtuullista jos voisi vähän valvoa että kuka niitä sanoja pääsee määrittämään? Siis vielä senkin jälkeen kun kaverit on hirmu suurella vaivalla paikoilleen nimetty? Mää vaan välillä vähän ihmettelen.
Aika paljon huomiota on saanut myös joidenkin republikaanien kovat lausunnot naisesta. Kun kerran on jo tiedossa että äänet riittävät selkeästi läpimenoon, kannattaako sitä oman veneen pohjaa oikeasti niin suurella innolla porata? Latinalaisamerikkalaiset ovat vaikutusvaltainen äänestäjäryhmä kun taas seuraavan kerran otetaan vaaleilla toisista mittaa, eivätkä he varmasti kovin herkästi unohda paikoittain hyvinkin kipakoita arviointeja Sotomayorin pätevyydestä.
Mut tosiaan, läpihän tuo kumminkin meni, ja hyvä niin. Ja siellähän muuten pysyy myös, sillä Korkeimman oikeuden paikat ovat elinikäisiä. Systeemin järkevyydestähän voi olla montaa mieltä, eikä ihan kaikki ole nykyjärjestelmän kannalla. Jos tuomari itse ei halua paikastaan luopua, saa hän siellä istua täysin riippumatta mahdollisista iän mukanaan tuomista ongelmista. Ja koska Korkeimman oikeuden sana nyt on aika pitkälti se viimeinen laki, eikö olisi kohtuullista jos voisi vähän valvoa että kuka niitä sanoja pääsee määrittämään? Siis vielä senkin jälkeen kun kaverit on hirmu suurella vaivalla paikoilleen nimetty? Mää vaan välillä vähän ihmettelen.
torstai 6. elokuuta 2009
Melkein Loppiaisaatto
Millerin ulkoilmateatterissa järjestetään joka vuosi Shakespeare-festivaalit, jonka ohjelmistoon kuuluu kaksi näytelmää joita sitten parin viikon ajan esitetään. Tämän vuonna esitysvuorossa ovat Twelfth Night ja Pericles. Meillä oli hyvä tarkoitus mennä tänään tuota ensinmainittua katsomaan, mutta synkät pilvet horisontissa saivat muuttamaan suunnitelmia. Tultiin siihen tulokseen, että koska näyttää siltä että hyvinkin saattaa tulla vettä, harmittaa vähemmän jos päätetään jäädä kotiin kuin jos oltais menty ja jouduttu lähtemään kesken pois sateen iskiessä. Lisäksi päätöstä helpotti se, että Chroniclessa esitys sai melko huonot arvostelut.
Tää meni nyt vähän samaan sarjaan kun sillon kun Ville alkaa kertoa jotain juttua vain huomatakseen ettei muista puoliakaan yksityiskohdista. Sille käy niin aika usein, ja se itsekin nauraa asialle. "Olis taas ollut paljon parempi tarina jos olisin muistanut miten se oikeasti meni, tai edes mikä sen varsinainen pointti oli..." Meidän raportti Millerin Shakespeare-festivaalistakin olisi ollut paljon parempi jos me oltais oikeasti päästy näytelmä katsomaan. Mut aina ei voi voittaa, katotaan josko viikonloppuna joku ilta sais mentyä. Ja ei, tänä iltana ei sit kumminkaan satanut...
Tää meni nyt vähän samaan sarjaan kun sillon kun Ville alkaa kertoa jotain juttua vain huomatakseen ettei muista puoliakaan yksityiskohdista. Sille käy niin aika usein, ja se itsekin nauraa asialle. "Olis taas ollut paljon parempi tarina jos olisin muistanut miten se oikeasti meni, tai edes mikä sen varsinainen pointti oli..." Meidän raportti Millerin Shakespeare-festivaalistakin olisi ollut paljon parempi jos me oltais oikeasti päästy näytelmä katsomaan. Mut aina ei voi voittaa, katotaan josko viikonloppuna joku ilta sais mentyä. Ja ei, tänä iltana ei sit kumminkaan satanut...
Megapuhku
Enpä olisi etukäteen uskonut että jonain päivänä kuvaan videota vessassa, mutta mitäpä en tekisi voidakseni raportoida paikallisia erikoisuuksia... Ricen kampuksella on nimittäin kaikissa vessoissa sellaiset puhaltimet, joilla kädet voi kuivata. Sellaiset ärsyttävät, tiedättehän, millä ei koskaan saa käsiä kunnolla kuivaksi, jotka pitää vaan hirmu melua, ja sit kuitenkin koko ajan toivoisi että saisi sitä paperia tai käsipyyhettä jostain. Tai ei sittenkään ihan sellaiset, koska toisin kuin niissä mihin oon tottunut, näissä on se puhallusteho vähän eri luokkaa. On muuten jokseenkin häiritsevää huomata että kämmenselän nahka liikkuu puhkun voimasta. Ja koska tätä ei voi riittävästi sanoin kuvailla (ettekä olis uskoneet kumminkaan), kuvaan astuu se videointi. Tarkistin kyllä, ettei vessassa ole sillä hetkellä muita...
Ps. Oli kerran aiemmin puhetta siitä, kuinka kotona syntyneiden on usein vaikea saada passia kun syntymätodistus voi olla väärennetty. Päivän lehdessä oli kolumni jossa aihetta käsiteltiin ja kerrottiin tapauksesta, missä toinen kaksosista oli saanut passin, mutta toisen hakemus hylättiin. Voisko joku selittää tän logiikan mulle?
Ps. Oli kerran aiemmin puhetta siitä, kuinka kotona syntyneiden on usein vaikea saada passia kun syntymätodistus voi olla väärennetty. Päivän lehdessä oli kolumni jossa aihetta käsiteltiin ja kerrottiin tapauksesta, missä toinen kaksosista oli saanut passin, mutta toisen hakemus hylättiin. Voisko joku selittää tän logiikan mulle?
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Näkymiä yliopistolta
Lupasin eilen vähän valokuvia meidän uudesta työpaikasta ja tässä niitä nyt tulee. Ensimmäiseksi kuitenkin ihan vaan vertailun vuoksi kuva vanhasta toimistosta.
Kuvassa näkyy puolet viiden hengen postdoc-toimistosta, ja mun istumapaikka oli tuossa kuvan keskellä avoimen läppärin kohdalla.
Uusissa tiloissa kaikki tutkijat ovat siis samassa avotoimistossa, ja kuvassa näkyy yksi rivistö työpisteitä. Kolme henkeä siis vasemmalla ja kolme oikealla selät vastakkain. Mun paikka on kuvan ulkopuolella huoneen vasemmassa reunassa niin ettei selän takana istu ketään. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen tähän yksityiskohtaan.
Taisin aikanaan kehua toimiston näköalaa ja tässä yksi esimerkki ikkunanäkymästä kampuksen suuntaan. Etualalla yliopiston urheilukenttiä ja taaempana häämöttää laitosrakennuksia.
Myös labra on yhtä suurta avointa tilaa, jota työtasot jakaa osiin. Sekamelska labrassa on ainakin toistaiseksi melkoinen. Saas nähdä paheneeko kaaos entisestään kun ihmiset alkaa tosissaan työskentelemään tiloissa, vai löytyykö tavaroille kenties omat luonnolliset paikkansa. Vähän pelkään ensimmäistä.
Kuvassa näkyy puolet viiden hengen postdoc-toimistosta, ja mun istumapaikka oli tuossa kuvan keskellä avoimen läppärin kohdalla.
Uusissa tiloissa kaikki tutkijat ovat siis samassa avotoimistossa, ja kuvassa näkyy yksi rivistö työpisteitä. Kolme henkeä siis vasemmalla ja kolme oikealla selät vastakkain. Mun paikka on kuvan ulkopuolella huoneen vasemmassa reunassa niin ettei selän takana istu ketään. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen tähän yksityiskohtaan.
Taisin aikanaan kehua toimiston näköalaa ja tässä yksi esimerkki ikkunanäkymästä kampuksen suuntaan. Etualalla yliopiston urheilukenttiä ja taaempana häämöttää laitosrakennuksia.
Myös labra on yhtä suurta avointa tilaa, jota työtasot jakaa osiin. Sekamelska labrassa on ainakin toistaiseksi melkoinen. Saas nähdä paheneeko kaaos entisestään kun ihmiset alkaa tosissaan työskentelemään tiloissa, vai löytyykö tavaroille kenties omat luonnolliset paikkansa. Vähän pelkään ensimmäistä.
Epäonninen varas
Joku kaveri sai hirmu hyvän idean ryöstää Wal-Martin rahalähetys. Heppu meni sisään ja odotti siellä vartiointiliikkeen autoa. Sitten kun auto saapui, tyyppi meni ulos kuljettajaa vastaan, uhkasi tätä aseella, otti yhden pussin ja pakeni paikalta. Mut voi harmi kun sattui tarttumaan väärään pussiin, nimittäin sellaiseen missä ei ollut yhtään rahaa, vaan ainoastaan suht arvottomia toimistotarvikkeita. Ja nyt siitä on sekä valvontakameroissa paljon kuvaa, että vartiointiliikkeen kaverin antamat tarkat tuntomerkit. Mahtaakohan olla sen arvoista kun jää kiinni?
tiistai 4. elokuuta 2009
Kaaos
Nyt me ollaan sitten virallisesti muutettu. Muuttomiehet traijasi eilen tavarat uuteen rakennukseen ja tänään oli meidän vuoro löytää niille oikeat paikat. Niinhän siinä juuri kävi kuten etukäteen ounastelin. Ei valmiiksi merkatuista paikoista ollut juurikaan iloa, kun tosissaan alettiin latomaan tavaraa hyllyyn. Isommat laitteet meni toki niille suunnitelluille paikoille, mutta esim. viisi pahvilaatikollista laboratorion yksittäispakattua lasitavaraa tungettiin hyllyihin ja laatikoihin ihan sen mukaan miten ne sinne saatiin sopimaan. Ja aika monta tarviketta siirreltiin päivän aikana paikasta toiseen, kun alkuperäinen paikka ei tuntunutkaan niin kätevältä. Yllättävän hyvin muuttotavarat saatiin lopulta purettua kun meitä oli reilusti toistakymmentä henkeä sitä tekemässä. Mutta eiköhän tässä vielä pari päivää mene ennen kuin kaikki on lopullisesti valmista.
Toimistopuolella meitä ilahdutti modernit ja entistä ehommat huonekalut. Työtuoleissa mm. on seitsemän erilaista säädettävää osaa. Vielä kun oppisi niitä kaikkia käyttämään. Nyt kaikki tutkijat perusopiskelijoista postdokkeihin ovat samassa avotoimistossa. Kolme ihmistä aina rinnakkain ja pieni särmi välissä (valokuvia luvassa myöhemmin). Puutelistalle sen sijaan pääsi mm. seuraavaa: a) toimistoon ei ollu ehditty asentaa vielä yhtäkään sähköpistoketta b) yhteisille toimistotarvikkeille, printterille jne. ei ollut yhtään pöytää, kaappia tms. c) koko kerroksen yhteisestä kahvihuoneesta puuttuu kaikki huonekalut. Voiton puolella kuitenkin ollaan ja eiköhän nuo puutteetkin tule pikapuoliin korjattua.
Toimistopuolella meitä ilahdutti modernit ja entistä ehommat huonekalut. Työtuoleissa mm. on seitsemän erilaista säädettävää osaa. Vielä kun oppisi niitä kaikkia käyttämään. Nyt kaikki tutkijat perusopiskelijoista postdokkeihin ovat samassa avotoimistossa. Kolme ihmistä aina rinnakkain ja pieni särmi välissä (valokuvia luvassa myöhemmin). Puutelistalle sen sijaan pääsi mm. seuraavaa: a) toimistoon ei ollu ehditty asentaa vielä yhtäkään sähköpistoketta b) yhteisille toimistotarvikkeille, printterille jne. ei ollut yhtään pöytää, kaappia tms. c) koko kerroksen yhteisestä kahvihuoneesta puuttuu kaikki huonekalut. Voiton puolella kuitenkin ollaan ja eiköhän nuo puutteetkin tule pikapuoliin korjattua.
maanantai 3. elokuuta 2009
Hai uima-altaalla?
Eilen alkoi täällä haiviikko! Discovery Channel aloitti perinteen vuonna 1987 ja se on jatkunut tähän päivään asti. Viikon ajan kanava esittää haiaiheisia ohjelmia ja dokumentteja, mitä eilen tiirailin suuren osan päivästä. Hait on hienoja. Tää tykkää! Kanavan nettisivuilla voi myös käydä tekemässä amerikan kielellä testin, joka määrittää millainen hai juuri sinä olet. Minä olen vasarahai, tuo pöljän näköinen (osui siis oikeaan) mutta vikkeläliikkeinen otus.
Posti toi tänään vähän lisälukemista uima-altaalle. Äitikulta onkin ehtinyt paketin perään kyselemään jo useita kertoja, joten nyt voi lopettaa murehtimisen onko se kadonnut matkalle. Ei ole, perille tuli. Kakkospostina (economy) vaan kestää vähän kauemmin, mikä ei haittaa tippaakaan lehtien ollessa kyseessä. Siltä varalta että kiinnostaa, kerrottakoon että paketti on pistetty postiin heinäkuun 8. päivä, joten kyllä se matkalla viipyi likemmäs neljä viikkoa.
Nyt me jatketaan sen pähkäilyä voiko chili con carnea syödä pastan kanssa. Riisi on melkein loppu, eikä kumpikaan jaksa lähteä kauppaan yhden asian takia. Luova kokkaus kunniaan!
Haikuva täältä.
Posti toi tänään vähän lisälukemista uima-altaalle. Äitikulta onkin ehtinyt paketin perään kyselemään jo useita kertoja, joten nyt voi lopettaa murehtimisen onko se kadonnut matkalle. Ei ole, perille tuli. Kakkospostina (economy) vaan kestää vähän kauemmin, mikä ei haittaa tippaakaan lehtien ollessa kyseessä. Siltä varalta että kiinnostaa, kerrottakoon että paketti on pistetty postiin heinäkuun 8. päivä, joten kyllä se matkalla viipyi likemmäs neljä viikkoa.
Nyt me jatketaan sen pähkäilyä voiko chili con carnea syödä pastan kanssa. Riisi on melkein loppu, eikä kumpikaan jaksa lähteä kauppaan yhden asian takia. Luova kokkaus kunniaan!Haikuva täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
