Illalla lähdettiin vielä ulos syömään autenttista texasilaista barbeque-ruokaa. Se oli aivan erinomaisen maittavaa ja sitä oli, paikalliseen tyyliin, enemmän kuin riittävästi. Yritettiin vielä aterian päätteeksi suunnata tien toisella puolella olevaan saluunatyyppiseen anniskelupubiin yksille, mutta tuopa oli menossa jo iltayhdeksältä kiinni. Muina päivinä aukioloaika ylti paljon myöhemmäksi, ehkä sunnuntaisin ei sovi nauttia alkoholia enää iltasella? Palattiin siis kotiin ja juotiin oluset (tai jotain muuta vastaavaa, jos olut ei maistu) sitten ihan tuossa kotisohvalla. Kelpaahan se toki niinkin.
Eiliset kenkäihanuudet pääsivät muuten mukaan ruokaa etsimään, joten luvattua kuvamateriaalia seuraa. Tässä he poseeraavat yöpöydällä (joo, ne yöpyy ihan meidän vieressä kun en voi olla niistä erossa...) kun koivissa ollessaan eivät antaneet ottaa itsestään onnistunutta kuvaa...
Siis nää on niin ihanat, mä en ehkä koskaan enää muita kenkiä käytäkään. Paitsi sit Suomen talvessa, kun avoimet varpaat ei tunnu niin hyvältä idealta....
6 kommenttia:
Tarja, susta löytyy ihan uusia puolia. Meinaan nyt noita sun kenkiä. :)
Uusia ja uusia, se on niin suhteellista. Tosin kyllä Villekin aina jaksaa muistuttaa siitä että aikanaan kun on yhteen muutettu oli sillä enemmän kenkiä kuin mulla... ;)
Kyllähän Tarja jo kotisuomessa jossain vaiheessa ihastui korkokenkiin niiden iänikuisten (risojen)tennareiden jälkeen.
Oletko Sanna nähnyt esimerkiksi ne upeat punaiset nilkkurit??
Oi, siellä mun punaiset beibet odottaa Turussa vintille pakattuna. Ja ne tennarit kesti muuten melkein kymmenen vuotta, joten eipäs parjata... ;)
Mä tosiaan muistan Tarjan jalassa vaan ne tennarit. =D
Mutta se taitaa johtua siitä, että yhteydenpito viimeisten 10 vuoden aikana on ollut enemmän ja vähemmän vähäistä.
Mut ne oli hyvät tennarit... Ja sit kun Ville lopulta pakotti mut heittämään ne roskikseen oli pakko keksiä toisenlaisia jalkineita, kun mitkään uudet tennarit ei voisi niitä ikinä korvata... ;)
Lähetä kommentti