Yllärikäänne

Ei oikein jaksettu tänään inspiroitua mistään erikoisesta, niin päädyttiin sitten tänäänkin elokuviin ja katsottiin A Perfect Getaway. Leffa sinänsä oli aika kohtuullisen hyvä, joskin sen ensimmäiset kaksi kolmasosaa oli selkeästi vahvemmat kuin viimeinen kolmannes. Lisäksi elokuvan sisäinen logiikka pettää aika pahasti paikoitellen, kun asiaa ajattelee jälkikäteen. Mutta minä oon siitä erikoinen yleisö, että niin kauan kuin muistan oon aina korjannut elokuvia päässäni. Jos elokuva on periaatteessa minusta hyvä, oon valmis antamaan ihan tosi paljon anteeksi, kunhan pystyn fiksaamaan ongelmakohdat pääni sisällä parhain päin. Ja niin minä toimin tuonkin kanssa, mitä niihin sisäisen logiikan ongelmiin tulee. Niin kauan kuin tiedän missä vika on ja näen miten sen olisi voinut korjata ja tehdä paremmin, olen taipuvainen hyväksymään huomattavasti enemmän epäkohtia kuin kaverit keskimäärin.

Sen sijaan tämä elokuva oli aivan malliesimerkki siitä, miten nykyajan trailerit ei vaan osaa (eilinen District 9 oli tosiaan loistava poikkeus). Meidän tästä leffasta aiemmin näkemät trailerit nimittäin julistivat kuinka elokuvan yllättävä ja shokeeraava juonenkäänne on niin uskomaton, että katsojat puhuvat siitä vielä monta päivää. Jaa. No, elokuvaa oli mennyt ehkä noin vartti, kun minä tiesin mikä sen shokkikäänne tulisi olemaan. Suureksi osaksi juuri sen takia, että tiesin että siinä sellainen ylipäänsä on. Mikä järki noista yllätyksistä on kertoa, kysyn vaan? Jos siitä tietää etukäteen, sitä osaa odottaa. Ja jos sitä osaa odottaa, sen osaa vähintään yhdeksän kertaa kymmenestä arvata etukäteen. Jos vaan pitäisitte suunne kiinni mistään shokeeraavista juonenkäänteistä, voisi joku joskus ehkä pienesti jopa onnistua tulemaan puun takaa. Toisin kuin vaikkapa Kuudennessa aistissa, mikä nyt on ehkä maailman ei-yllätyksellisin leffa ikinä. Oon kyllä kuullut että hirmu moni olisi yllättynyt, mutta mä epäilen että ne tyypit on nukahtanut kesken. Ei niitä alleviivauksia olisi muuten voinut missata, ei sitten millään...