Toinen mahdollisuus

Annettiin tänään baseballille uusi mahdollisuus (raportti ekasta kerrasta täällä) hurmata meidät ja lähdettiin katsomaan kun Cincinnati Reds tuli kylään. Ja turpaan tuli taas, niin että korvissa soi... Lopputulema oli inhimillisen näköinen 10-4, mutta Reds takoi jo toisessa vuoroparissa viisi juoksua tauluun, eikä kotijoukkueen loppukiri alkanut kuin vasta toiseksi viimeisessä vuoroparissa. Mutta kivaa oli silti.

Tällä kertaa meidän paikat oli yläkatsomon eturivissä, suunnilleen kolmospesän kohdilla. Siis varsin potentiaalinen sijainti laittomaksi lyödyn pallon nappaamiseen, mutta yksikään ei osunut sopivasti hollille. Muuten niitä kyllä tuntui lentelevän katsomoon ihan ennätyksellistä tahtia, mutta meillä ei vaan kai sit käy tuuri. Sellainenkin harvinaisuus nähtiin, että yksi kaveri yleisöstä nappasi kopilla kiinni pallon sijasta mailan. Redsien lyöjältä lipesi ote ja maila lähti kauniissa kaaressa sivurajaa pitkin. Eturivin kaveri nappasi kopin ja koko yleisö villiintyi. Ja sit, ihan maailman epäreiluiten, kaverilta otettiin maila takaisin. Siis mun mielestä jos heittää mailansa katsomoon niin on turha tulla vikisemään. Ei voi olla sun ainoa maila. Riemu vaihtui koko katsomossa valtavaksi buuauskonsertiksi, jollaista ei mikään pelitapahtuma voisi edes saada aikaan. Ja niin vaan kävi, että kolmannen palon jälkeen kun Redsit oli vaihtamassa ulkovuoroon, kävi lipsuvasorminen pelaaja toimittamassa eturivin kaverille mailan takaisin. Hyvä hyvä, niin sen pitikin mennä. Oli meinaan ansaittu maila.

Yksittäisten ilahduttavien tapausten lisäksi me saatiin koko ilta nauttia siitä, että kauniin sään kunniaksi Minute Maid Parkin katto oli auki. Se tosiaan aukeaa sivulta niin alhaalta, että oli melkein kuin olis ulkokentän katsomossa istunut. Asiaa varmaan auttoi se, että oltiin sen verran ylhäällä tänään, mutta illan pimetessä oli kovin mukavaa avotaivaan alla, tuulen vähän heilutellessa hiuksia. En tiiä vaikuttiko raitis ulkoilma vai meidän ylempänä olevat paikat, mutta muutenkin tuntui tänään olevan tunnelma korkeammalla kuin viimeksi. Tai sit se oli jotain perjantai-illan riehakkuutta...

Saatiinpa vielä pelin jälkeen nauttia vähän ilotulituksistakin. Se on tuolla kuulemma tapana, perjantai-iltaisin aina kotipelin jälkeen. Nää oikeasti rakastaa ilotulituksiaan ja panostaakin niihin hurjasti. Ei se nyt yhtä komea esitys ollut kuin esmes sillon itsenäisyyspäivänä, mutta kyllä tääkin sellasen keskiverron suomalaisen uuden vuoden lykkii pöydän alle koska tahansa.