Viisi kuukautta

Kylläpä aika rientää. Vai tuntuuko musta vaan siltä? Meneekö aika nopeammin Texasissa kuin Suomessa? Kummallinen ilmiö sinänsä, tuntuu samanaikaisesti siltä, että justhan me vasta tultiin ja siltä, että mehän ollaan oltu täällä jo vaikka kuinka pitkään. Kaipa se johtuu siitä, että ollaan kotiuduttu sen verran hyvin, niin sit asiat tuntuu tutuilta ja turvallisilta, vaikka oikeasti ne onkin kohtuullisen uusia. Erikoista. Se on kanssa erikoista, että varsinainen koti-ikävä ei ole iskenyt missään vaiheessa. Alunperinhän me epäiltiin että sit alkuasettumisen jälkeen kun arki alkaa, sitä jonkunlaista koti-ikävää potisi, mutta ei vaan kyllä olla huomattu. Ihmisiä toki on ikävä, mutta onneksi suurin osa pitää kivasti yhteyttä edelleen. Lisää vaan! Asiaa auttoi varmasti myös se, että meidän ensimmäiset vieraat kävi ilahduttamassa meidän eloa ja toi mukanaan tuulahduksen kotia. Kyllä me siis pärjätään, etenkin kun seuraavat tuulahdukset ja vieraat tulee jo noin kahden viikon päästä. Halataan kun tavataan!