Otsikko ei sentään onneksi viittaa meidän muruun, mutta melkein näin kolarin matkalla hakemaan Villeä töistä. Itse tilanne meni näköhavaintojen puolesta tosiaan ohi, mutta kuulin sen aivan elävästi. Ei ole muuten kiva ääni, kun pelti osuu toiseen ja rytistyy.
Ajelin kohti Villen työpaikkaa lievästi ruuhkaisissa tunnelmissa hieman isompaa katua, kun havaitsin liikenteen käytännössä seisovan yhden pienemmän poikkikadun kohdalla. Risteyksessä sijaitsee koulu jossa ilmeisesti oli joku tapahtuma, joten oikealle oli kääntymässä paljon autoja. Niin paljon, että kaista oli tukossa kun edellä olevat autot eivät mahtuneet kääntymään pois tieltä. Kadun keskimmäinen kaista on sitä varten, että kummasta tahansa suunnasta tulevat, vasemmalle kääntyvät autot voivat siihen ryhmittyä, mutta nyt sitä käytettiin risteyssuman ohittamiseen. Minäkin arvioin tilannetta hetken, ja päätin kiertää jonon vasemmalta, muiden suoraa menijöiden tavoin.
Just keskikaistalle päästyäni sen kuulin, ikävän pamauksen josta ei voinut erehtyä. Pari sekuntia myöhemmin näin pienen autoraasun, joka oli pysähtynyt vastaantulevien kaistalle, kylki totaalisesti rutattuna. Autosta kömpi ulos hyvin nuoren näköinen poika, joka selkeästi oli täysin poissa tolaltaan ja itki vuolaasti. Tässä vaiheessa risteys oli entistä enemmän tukkeessa ja minä vasemmalle kääntyvien kaistalla, joten päätin sitten kääntyä. Edelläni ajanut auto oli kääntynyt samalle poikkikadulle ja pysähtyi, mutta minä päätin jatkaa matkaa. Mitäpä hyötyä minusta olisikaan ollut, kun en kerran edes nähnyt mitään, kuulin vaan. Samalle poikkikadulle oli itsensä kääntänyt myös kolarin toinen osapuoli, keski-ikäinen mieshenkilö Dodge Ram pickupilla (ei tosin ihan noin uudella ja kiiltävällä, kuvan auto ei siis liity tapaukseen..).
Veikkaan tilanteessa käyneen niin, että poika oli tulossa koulun suunnalta ja Dodge-kuski menossa suoraan, samaan suuntaan kuin minä. Ja sit he on ajanut risteykseen yhtä aikaa, epäonnisin seurauksin. Vauhtia ei varmasti ole ollut kuin nimeksi, mutta autojen hirmuinen koko- ja painoero pelasivat Dodgen eduksi, koska harvinaisen lysyyn pojan auton kylki meni. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ilmeisesti loukannut, pelti kun on aina peltiä vaan.
Kuva Dodgen sivuilta.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Huh huh! Oliko pakko laittaa noin shokeeraava otsikko. Onneksi munun lukunopeus ei ole verrannollinen kirjoitusnopeuteen, muuten olisin jo saanut sätkyn. Ai päätit siten kääntyä, onneksi kenenkään kuvaus ei nyt mennyt sen takia pileen, niin kuin viimeksi, silloinkin sanoit " Päätin sitten kääntyä tästä" Ja Iitun kuvauskohde meni ohi. Muistatko, siitä tuli meille lentävä lause.
Paljastin kumminkin jo ekassa lauseessa asian todellisen laidan... :)
Ja muistan toki, siksi sama sanavalinta tähänkin. Se oli tosin Iitu joka sen ensin sanoi, kun takapenkiltä kuului harmistuneeseen sävyyn "päätit sitten kääntyä..." ja kuvauskohde jäi muiden rakennusten taakse. ;)
Ja niinkö se oli? Muistin sitten väärin, mutta käytetty lausahdus kuitenkin.
Kyllä kyllä, klassikko jo syntyessään.. ;)
Lähetä kommentti