Owlsit pelasi tänään Navya vastaan jo heti iltapäivällä puoli kolmelta, joten päätettiin lähteä peliin. Aateltiin että katsotaan mitä ehditään ja lähdetään sieltä sitten suoraan lentokentälle vieraita noutamaan. Tarkistin pariin otteeseen vielä pelin aikana lentoaikataulua, joka kertoikin koneen olevan liki tunnin myöhässä. Ei siis mitään hoppua, vaan voitiin täysin rinnoin nauttia pelistä jossa Navy pisti Owlseja pataan oikein urakalla. Meillä on kyllä ihan tosi onneton joukkue...
Puoliajalla NASA:n edustajat luovuttivat Ricen yliopistolle lasipystiin upotetun, Apollo 16:n mukanaan tuoman kuukiven, joka tulee pysyvästi näytille Ricen kirjastoon. Pysti on alunperin luovutettu NASA:n toimesta postuumisti presidentti Kennedylle, joka aikanaan asetti kuulennot avaruusohjelman ykköstavoitteeksi, ja nyt Kennedyn perhe oli päättänyt antaa sen eteenpäin Ricen yliopistolle. Ricella on vahvat siteet NASA:an jo vuosikymmenten takaa. Kennedy piti kuuluisan puheensa kuuhun menemisestä sillä samaisella Rice Stadiumilla, missä Owlsit tälläkin hetkellä pelaavat. Rice on myös lahjoittanut sen maan, jolle Johnson Space Center on rakennettu. Tämän lisäksi NASA on mukana useissa Ricen tutkimuskohteissa ja astronauttien joukossa on monia entisiä Ricen opiskelijoita. Ei siis ihme, että Ricea näin ikiomalla kuukivellä muistettiin.
Me päädyttiin sit lähtemään pelistä kesken pois. Ei siksi, että oma joukkue ottaa turpaan (vaikka joo, ottaa ne), vaan siksi että meille tuli ihan älyttömän kylmä. T-paitakeleihin tottuneina hieman alle kahdenkymmenen asteen pudonnut lämpötila ja viheliäinen tuuli sai palelemaan ja ihon kanikselle, joten luovutettiin ja päätettiin tulla kotiin odottamaan että on aika lähteä lentokentälle myöhästynyttä konetta vastaan. Parkkipaikalta lähtiessä törmättiin myös malliesimerkkiin miehestä, joka antaa Mersu-kuskeille huonon maineen. Ei sentään kirjaimellisesti, vaikka se ilmiselvästi tuntui sitä pelkäävän...
Tältä kyseiseltä parkkipaikalta on silleen hieman hankala lähteä, etenkin jos haluaa kääntyä vasempaan kuten me, että jos näkee oikealta tulevat autot, ei näe vasemmalta tulevia. Ja jos ajaa hieman eteenpäin, näkee kyllä vasemmalta tulevat, mutta ei enää niitä oikealta tulevia. Ja sit kun ajaa vielä hieman pitemmälle että näkee taas oikealle, onkin jo nokka tukkimassa vasemmalta tulevien tien. Minä työnsin toivorikkaasti kuononi kaistalle asti, kun olin katsonut että siellä on ainakin vasemmalta tulijoissa sopiva aukko. Valitettavasti oikealta kuitenkin tuli autoja, enkä päässyt kääntymään ennen kuin vasemmaltakin taas jo tuli liikennettä. Joten pakitin itseni pois niiden tieltä. Ja tästäpäs takanani ollut Mersu-kuski vissiin hermostui, koska päätti ilahduttaa minua nojaamalla äänitorveen. Idiootti. Kai minä nyt näin että sinä oot siellä ja tiesin että mahdun riittävästi peruuttamaan. Ehkä se säikähti sitä, kun minä peruutin aika reippaasti, etten tosiaan tuki niiden vasemmalta tulevien tietä. Tai sit se oli vaan hermoheikko. Mutta oikeasti, olisko mun sen mielestä sitten pitänyt jäädä sinne toisten tielle vai? Ja koska sen Mersun takana ei ollut muita autoja, niin jos hän oli niin kovasti huolissaan etten hänen eteen mahdu, olisko sit kannattanut itsekin vähän pakitella? Jos ei melkein heti tämän jälkeen olisi tullut koloa mihin pääsin hyvin kääntymään, olis ehkä ollut suunnaton houkutus pistää parkki päälle ja mennä vähän keskustelemaan kaverin kanssa. Ei muuten, mutta mua vaan ärsyttää ihan suunnattomasti kun joku kuvittelee että mä oon jotenkin niin tyhmä, että vedän pakki päällä suoraan nokkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti