Ilmiö muistuttaa vähän viheliäistä noidankehää. Jalkakäytäviä ei paranneta, koska täällä ei juuri kukaan liiku kävellen. Ja juuri kukaan ei liiku kävellen koska etäisyydet on pitkiä ja autolla on miljoonasti helpompaa, mutta myös siksi että jalkakäytävät on onnettomia ja paikoittain jopa vaarallisia. Jos niitä siis edes on. Kaupungin edustajat ovat julkisesti lausuneet jottei uusille kaduille jalkakäytäviä edes välttämättä rakenneta koskapa ne maksavat rahaa, eikä niiden rakentaminen edesauta autojen liikkumista siitä kuuluisasta pisteestä A siihen melkein yhtä kuuluisaan pisteeseen B. Voisko asennoitumista enää ytimekkäämmin tiivistää..?
Päivän lehdessä oli sitä erimielistä kantaa edustava kolumni, jossa kritisoitiin jokseenkin voimakkaasti tuota yllä esitettyä kantaa autojen liikkumisen edistämisestä. Koska eikö kulkuväylien pitäisi ensisijaisesti edistää ihmisten liikkumista pisteestä toiseen, kulkuvälineestä riippumatta? Jokainen ihminen joka hoitaa edes jonkun asian jalkaisin vähentää liikenteen määrää ja samalla ruuhkautumista, eli oikeastaan entisestään edistää autojen liikkumisen sujuvuutta. Lisäksi jalkaisin liikkuminen vähentää, edes vähän, saastuttamista ja parantaa kyseisen jalkaisin liikkuvan yksilön fyysistä hyvinvointia. Kysynkin päivän kolumnin kirjoittajan tavoin, miten tämä ei ole kaikki voittaa -tilanne?Kuvat lainattu täältä ja täältä.
2 kommenttia:
Se olikin toinen asia joka ei ole Texasissa suurempaa. Jalkakäytävällä piti kulkea peräkkäin jos joku oli tulossa vastaan. Aamukävelyllä oli jonkinverran vastaantulijoita ja ohittajia,kun mm. nuorilla oli kiire bussille. Jaa niin se toinen, se oli kananmunat, ne olivat samaa kokoa kuin Suomessakin.
Joo, tää (tai molemmatkin..) on poikkeus sille että kaikki olis suurempaa. Jalkakäytävät ei kyllä meinaan ole.. ;)
Lähetä kommentti