Koska jalkapallo on osoittautunut suureksi menestykseksi ja baseball oli (vaikka ajoittain yllättävän tylsää) ihan hauskaa kanssa, päätettiin antaa jälleen uudelle lajille mahdollisuus. Eilen siis otettiin suunnaksi Toyota Center ja mentiin katsomaan miten suomalaisille vähän tutumpaa lajia pelaavat Houston Rocketsit suoriutuivat. Valikoin peliohjelmasta vastustajaksi LA Lakersit, koska, no hei, ne on
LA Lakers. Jopa maailman paras bändi fanittaa niitä...
Toisin kuin Texansit tai Astrot, Houston Rockets on oikeasti hyvä ja menestyksekäs joukkue, jonka viime kauden play off -taipale kaatui juurikin Lakersien tullessa vastaan, ja Los Angeles sentään jatkoi koko matkan NBA:n mestaruuteen asti. (
Kerrottakoon tosin, että Texansit pelaa tällä hetkellä nousujohtoisesti. Niillä on ensimmäistä kertaa suunnilleen koko joukkueen historiassa enemmän voittoja kuin tappioita kauden peleistä, jonka lisäksi ne on voittanut viimeiset kolme peliään. Pidetään peukkuja että hyvä kausi jatkuu!) Tämän lisäksi joukkueet vaihtoivat kausien välissä pari pelaajaa päittäin, joten eilisen ottelussa riitti tunnelmaa ja sähköä. Rocketsien kannatusjoukot luotsasivatkin Clutch-maskotin johdolla yleisön melkoiseen hurmokseen, jolla joukkueelle yritettiin luoda sitä kaikista parasta kotietua.
Peli oli äärimmäisen jännittävä ja tasainen taisto, josta kertoo ehkä eniten se, että viimeisen kerran peli tasoitettiin, Rocketsien toimesta, kun pelikellossa oli aikaa jäljellä 14 sekuntia. Tämä tarkoitti siis jatkoaikaa.
Äärimmäisen tiukka kamppailu päättyi viiden minuutin jatkoajan jälkeen harmilliseen tappioon ja pelin loppulukemat oli 102-103. Siis ihan
oikeasti äärimmäisen tiukka kamppailu.
Mulla on aina ollut sympatioita Lakersien suuntaan, siksi mä halusin ne livenä nähdäkin. Ennen pelin alkua mulla oli jopa aidosti vaikeuksia päättää kumman joukkueen takana seison, mutta kotikatsomon hurmos tempasi minut kyllä sitten mukaan Rocketsien kannattajiin. Siksipä harmitus täpärästä tappiosta yllätti itsenikin, mutta onneksi myös hälveni suhteellisen nopeasti. Kotimatkalla sitten keskityinkin taas iloitsemaan siitä että ylipäänsä pääsin katsomaan NBA-korista.
Ja mä olen nähnyt LA Lakersit (ja Kobe Bryantin) livenä! Vaikka kai mä nyt sit olen Rockets-fani, ainakin vähän. Niillä on muuten silleen aika tasaisen kova joukkue, että pisteet jakautui melkolailla tasan joka kaverille. Lakerseilla koreja heitteli suunnilleen neljä jätkää, joista Kobe Bryant teki liki yhtä paljon pisteitä kun ne kolme muuta yhteensä. Melkoinen pelaaja se kyllä on, oli hieno päästä näkemään.
Peli oli äärimmäisen jännittävä ja tasainen taisto, josta kertoo ehkä eniten se, että viimeisen kerran peli tasoitettiin, Rocketsien toimesta, kun pelikellossa oli aikaa jäljellä 14 sekuntia. Tämä tarkoitti siis jatkoaikaa.
Äärimmäisen tiukka kamppailu päättyi viiden minuutin jatkoajan jälkeen harmilliseen tappioon ja pelin loppulukemat oli 102-103. Siis ihan oikeasti äärimmäisen tiukka kamppailu.
Mulla on aina ollut sympatioita Lakersien suuntaan, siksi mä halusin ne livenä nähdäkin. Ennen pelin alkua mulla oli jopa aidosti vaikeuksia päättää kumman joukkueen takana seison, mutta kotikatsomon hurmos tempasi minut kyllä sitten mukaan Rocketsien kannattajiin. Siksipä harmitus täpärästä tappiosta yllätti itsenikin, mutta onneksi myös hälveni suhteellisen nopeasti. Kotimatkalla sitten keskityinkin taas iloitsemaan siitä että ylipäänsä pääsin katsomaan NBA-korista.
Ja mä olen nähnyt LA Lakersit (ja Kobe Bryantin) livenä! Vaikka kai mä nyt sit olen Rockets-fani, ainakin vähän. Niillä on muuten silleen aika tasaisen kova joukkue, että pisteet jakautui melkolailla tasan joka kaverille. Lakerseilla koreja heitteli suunnilleen neljä jätkää, joista Kobe Bryant teki liki yhtä paljon pisteitä kun ne kolme muuta yhteensä. Melkoinen pelaaja se kyllä on, oli hieno päästä näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti