Jos olisin kirjoittanut blogiin jotain sunnuntaina, olisin kertonut että lennot meni hyvin, mutta laukut jäivät matkalle. Kirjoituksen sävy olisi eittämättä ollut jokseenkin kärkevä, sen verran turhauttavasta vastoinkäymisestä nimittäin oli kyse. Onneksi Finnair muisti meitä pienillä paketeilla, joista löytyi mm. hammasharjat ja –tahnat, sekä Lumenen putsaustuotteita matkakokoisina. Kelpaa mulle. Vaan ei kuitenkaan ihan pystynyt poistamaan harmitusta siitä, että omat kosmetiikkatuotteet seikkailivat ties missä, yhdessä kaikkien meidän joulupakettien kanssa. Typerät kadonneet matkatavarat… Olisin myös lisännyt että harmituksesta huolimatta lumiset maisemat olivat kerrassaan ihastuttavia.
Jos olisin kirjoittanut blogiin jotain maanantaina, olisin kertonut matkalaukkujen löytymisestä ja siitä, kuinka ne olivat kyllä tulleet meidän kanssa samalla koneella Helsinkiin, mutta ajautuneet sitten väärään terminaaliin. Josta niiden löytyminen kesti siis liki vuorokauden… Kaiken muun hyvän lisäksi pakaasit löytyivät juuri sen verran eri aikaan, että ne toimitettiin meille kahdessa eri kuljetuksessa. Ja sopivasti muutaman tunnin välein että niitä piti koko päivä odotella neljän seinän sisällä. Olisin myös lisännyt että kaiken tämän takia Ollin ja Riittan meille suunnittelema rentouttava kylpyläretki meni täysin mönkään, mutta tuli hyvin korvatuksi iltakävelyllä upean lumisessa Helsingissä ja lämpimällä saunalla sen päätteeksi.
Jos olisin kirjoittanut blogiin jotain tiistaina, olisin kertonut kuinka ajomatka Turkuun alkoi sillä että muistin kyllä oikein sujuvasti, huolimatta kahdeksan kuukauden automaattiajelusta, miten kytkintä käytetään, mutta tajusin vasta noin sadan metrin jälkeen että kakkoselle pitää vaihtaa ihan itse. Ville sen sijaan ei sunnuntaina heti ymmärtänyt miksei vaihde mennyt päälle vaikka
jarrupoljin oli oikeaoppisesti pohjaan painettuna. Ja että mikä tää kolmas poljin täällä oikein on… Olisin myös lisännyt että oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa ja että luminen Turku aiheutti pahimman koti-ikäväpuuskan kahdeksaan kuukauteen.
Jos olisin kirjoittanut blogiin jotain keskiviikkona, olisin kertonut kuinka hauskaa oli nähdä lisää kavereita ja käydä kurkkimassa oman kodin vastamaalattuja rappukäytäviä (mehän ollaan evakossa toisaalla, koska ei haluttu häiritä oman kodin vuokralaista). Hauskaa oli myös pyöriä hieman kaupoissa, ja käyttää huomattava osa
synttärilahjakortista pariin kenkiä. Ville käytti omastaan osan ostamalla kolme paria sukkia, mikä olikin varsin hohdokas valinta. Olisin myös lisännyt että kun kävimme illalla ulkona syömässä, laskun loppusumma aiheutti pienen kulttuurishokin.
Mutta koska kirjoitan blogiin tänään, kerron että kävin elämäni ensimmäistä kertaa kuuntelemassa joulurauhan julistuksen ihan paikan päällä. Sen jälkeen siirryimme viettämään jouluaattoa hyvässä seurassa, herkullisten ruokien äärellä. Illalla jostain ilmestyi kerrassaan valtaisa määrä paketteja, joista mekin Villen kanssa saimme osamme. Ollaan oltu vissiin hurjan kilttejä, sen verran kivoja juttuja paketeista paljastui. Ja suolalamppu. Kiitti kaverit. Valitettavasti se painaa kuin synti, niin ei voida rahdata sitä mukanamme takaisin Houstoniin. Tosi harmi, mä kun olisin niin halunnut.
Illalla käytiin vielä romantillisesti kävelyllä ihastelemassa sitä, miten kaunis Turku voikaan lumisena talvi-iltana olla.
Jos olisin kirjoittanut blogiin jotain maanantaina, olisin kertonut matkalaukkujen löytymisestä ja siitä, kuinka ne olivat kyllä tulleet meidän kanssa samalla koneella Helsinkiin, mutta ajautuneet sitten väärään terminaaliin. Josta niiden löytyminen kesti siis liki vuorokauden… Kaiken muun hyvän lisäksi pakaasit löytyivät juuri sen verran eri aikaan, että ne toimitettiin meille kahdessa eri kuljetuksessa. Ja sopivasti muutaman tunnin välein että niitä piti koko päivä odotella neljän seinän sisällä. Olisin myös lisännyt että kaiken tämän takia Ollin ja Riittan meille suunnittelema rentouttava kylpyläretki meni täysin mönkään, mutta tuli hyvin korvatuksi iltakävelyllä upean lumisessa Helsingissä ja lämpimällä saunalla sen päätteeksi.
Jos olisin kirjoittanut blogiin jotain tiistaina, olisin kertonut kuinka ajomatka Turkuun alkoi sillä että muistin kyllä oikein sujuvasti, huolimatta kahdeksan kuukauden automaattiajelusta, miten kytkintä käytetään, mutta tajusin vasta noin sadan metrin jälkeen että kakkoselle pitää vaihtaa ihan itse. Ville sen sijaan ei sunnuntaina heti ymmärtänyt miksei vaihde mennyt päälle vaikka jarrupoljin oli oikeaoppisesti pohjaan painettuna. Ja että mikä tää kolmas poljin täällä oikein on… Olisin myös lisännyt että oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa ja että luminen Turku aiheutti pahimman koti-ikäväpuuskan kahdeksaan kuukauteen.
Jos olisin kirjoittanut blogiin jotain keskiviikkona, olisin kertonut kuinka hauskaa oli nähdä lisää kavereita ja käydä kurkkimassa oman kodin vastamaalattuja rappukäytäviä (mehän ollaan evakossa toisaalla, koska ei haluttu häiritä oman kodin vuokralaista). Hauskaa oli myös pyöriä hieman kaupoissa, ja käyttää huomattava osa synttärilahjakortista pariin kenkiä. Ville käytti omastaan osan ostamalla kolme paria sukkia, mikä olikin varsin hohdokas valinta. Olisin myös lisännyt että kun kävimme illalla ulkona syömässä, laskun loppusumma aiheutti pienen kulttuurishokin.
Mutta koska kirjoitan blogiin tänään, kerron että kävin elämäni ensimmäistä kertaa kuuntelemassa joulurauhan julistuksen ihan paikan päällä. Sen jälkeen siirryimme viettämään jouluaattoa hyvässä seurassa, herkullisten ruokien äärellä. Illalla jostain ilmestyi kerrassaan valtaisa määrä paketteja, joista mekin Villen kanssa saimme osamme. Ollaan oltu vissiin hurjan kilttejä, sen verran kivoja juttuja paketeista paljastui. Ja suolalamppu. Kiitti kaverit. Valitettavasti se painaa kuin synti, niin ei voida rahdata sitä mukanamme takaisin Houstoniin. Tosi harmi, mä kun olisin niin halunnut.
Illalla käytiin vielä romantillisesti kävelyllä ihastelemassa sitä, miten kaunis Turku voikaan lumisena talvi-iltana olla.
Hyvää joulun jatkoa!
1 kommentti:
Pidän kovasti myös Turkukuvista, vaikka ne ei kauhean eksoottisia olekaan! ;) Hyvää joulun jatkoa teille ja nähdään sitten kun palaan, mikä tapahtuu joskus sunnuntaina.
Lähetä kommentti