Siltä varalta että blogi pysyy hiljaisena koko loman ajan, toivottaa Aivan erinomaisen mukavaa Joulua!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Meidän joulu alkaa än-yy-tee-nyt
Vajaan tunnin päästä saapuu meidän lentokenttäkyyti ja sit reissataan taas, tällä kertaa jouluksi kotiSuomeen. Otettiin itsetuhoisesti kaksi välilaskua ettei matkatavarat vaan pääsisi tänäkään vuonna perille samaan aikaan meidän kanssa, mitähän mahtoi päässä liikkua kun niihin lentoihin suostuttiin... Vaan niillä mennään mitä on, eiköhän me jossain vaiheessa Suomeen selvitä.
Siltä varalta että blogi pysyy hiljaisena koko loman ajan, toivottaa Paris Houston, Texas jo valmiiksi kaikille tutuille ja tuntemattomille
Siltä varalta että blogi pysyy hiljaisena koko loman ajan, toivottaa 
lauantai 18. joulukuuta 2010
Kennedy Space Center
En minä sentään ihan koko Floridassa vietettyä aikaa pyörinyt vain Walt Disney World Resortin alueella. Kun tajusin miten lähellä Kennedy Space Centeriä olinkaan, totesin tilaisuuden liian hyväksi jättää käyttämättä. NASA siis kutsui minua varsin äänekkäästi, ja minähän menin.
Kennedy Space Center sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Orlandosta, joten viimeisen kokonaisen Florida-päivän ratoksi vuokrasin itselleni auton, nappasin netistä kasan ajo-ohjeita ja lähdin ihan itsekseni seikkailemaan. Vaikka vähän jännittikin, sujui homma loppujen lopuksi oikein mukavasti. Hotellilla oli ihan oma vuokraustiski, josta pyysin menopelikseni mahdollisimman edullista (eli samalla siis pientä) autoa, ja päädyin huristelemaan päivän ajan punaisella Ford Focuksella. Reittikään ei ollut erityisen hankala, mitä nyt Floridan miljoonan tullitien välttely vähän lisäsi kiemuroita. Hyvin kuitenkin selvisin sekä sinne että takaisin, ja olinkin oikein ylpeä itsestäni.
Onko se epänormaalia että innostuin jo pelkästään siitä, kun heti motarille päästyä alkoi näkymään kylttejä kohti Cape Canaveralia? Innostus yltyi entisestään kun näin ensimmäisen kyltin jossa luki Kennedy Space Center, ja kun perille päästyäni huomasin että vierailijakeskuksen parkkipaikat oli numeroinnin lisäksi nimetty astronauttien mukaan, en meinannut enää pysyä nahoissani. Minun pikku laina-Focus oli Wally Schirra -parkkiksella.
Pääsyliput ovat KSC:ssä hivenen hintavampia kuin mitä meillä Houstonissa, mutta ne ovat automaattisesti voimassa kaksi päivää. Itse en tätä etua pystynyt hyödyntämään, mutta enpä myöskään ehtinyt näkemään kaikkea mitä paikalla olisi ollut tarjottavanaan. Normaalilippuun sisältyy pieni kiertoajelu, jolle luonnollisesti osallistuin, mutta jätin suosiolla väliin hieman kattavamman opastetun kierroksen, josta olisi veloitettu lisähinta. Ehkä vielä joskus...
Pienemmän kiertoajelun ensimmäinen pysäkki oli LC-39 Observation Gantry, jossa ensin perehdyttiin siihen mitä avaruussukkulan laukaiseminen vaatii, ja sitten pääsi näköalapaikalle katselemaan laukaisutelineitä.
Discovery seisoo tälläkin hetkellä telineissä, näillä näkymin laukaisua veikkaillaan helmikuulle. Siinä on huoltosysteemit tiellä nyt niin itse orbiterista ei kyllä tahdo nähdä vilaustakaan, mutta ainakin polttoainetankin kärki erottuu varsin hyvin.
Kierroksella sai itse päättää oman aikataulunsa, molemmissa pysähdyspaikoissa sai vapaasti viettää aikaa ja hypätä mihin tahansa bussiin sitten kun oli valmis. Busseja kulki noin 10-15 minuutin välein, joten siirtymät oli varsin helppoja, eikä missään tarvinnut juuri odotella. Kaikki ainakin omalle kohdalleni sattuneet bussikuskit olivat myös kerrassaan loistavia oppaita ja kertoilivat matkan aikana mielenkiintoisia ja viihdyttäviä faktoja ja tarinoita. Tiesittekö esimerkiksi että avaruussukkulan laukaisutelineille siirtävän crawlerin huippunopeus on 1 maili tunnissa?
Vehicle Assembly Building (tai VAB, koska NASA tykkää lyhenteistä) on se paikka jossa avaruussukkula pistetään kasaan, eli polttoainetankista, raketeista ja orbiterista tehdään paketti joka on liikuteltavan laukaisualustan päällä. Sitten koko setti siirretään laukaisutelineille sen hyvin hitaasti liikkuvan crawlerin päällä ja lähetetään aikanaan matkaan.
Kierroksen toinen pysäkki on Apollo/Saturn V -keskus, joka keskittyy kuulentoihin. Saturn V:n lisäksi siellä on pieni muistoesinegalleria, sekä parikin erilaista videoesitystä aiheeseen liittyen.
Toisin kuin meillä Houstonissa, Floridan Saturn V on telineissä niin, että sen alla voi kävellä.
Pyörittyäni aikani kiertoajelukohteissa, matkustin bussilla takaisin vierailijakeskukseen katsomaan mitä sieltä löytyisi, ja päädyin avaruussukkulan laukaisusimulaattoriin. Aika hurja kokemus, jonka tarkoituksena on siis nimensä mukaisesti osoittaa miltä tuntuisi olla kyydissä kun sukkula laukaistaan.
Kennedy Space Centerin vierailijakeskuksessa suuri osa katsottavasta on ulkosalla, suurella piha-alueella. Sieltä löytyy mm. avaruussukkulan raketti-polttoainetankki-yhdistelmä, jotka on ihan oikeita yksilöitä. Polttoainetankki tosin on joku varhaisempi prototyyppi, mutta kuitenkin.
Sen sijaan pihassa pönöttävä Exploreriksi nimetty orbiter ei ole oikea, vaan mallikappale, joskin ihan aitoa vastaavaksi tehty kokoa myöden. Tästä on vaan toinen kylki auki, että sen sisään pääsee katselemaan ja ihmettelemään.
Piha-alueen toisessa päässä on rakettipuisto, josta löytyy raketteja vähän joka lähtöön. Aika huikeita ovat.
Ihan rakettipuiston vieressä on sisätiloissa oleva Early Space Exploration -näyttely, josta löytyy paljon kaikkea Apollo-ohjelmaan asti. Kuten nyt vaikkapa Houston Chroniclen Mercury-ohjelmaa ja -astronautteja käsittelevä sunnuntain erikoisnumero vuodelta 1962.
Houstonissa olen päässyt näkemään sekä historiallisen ohjauskeskuksen josta mm. Apollo-lennot on ohjattu, että sen nykyisen version. Nyt voin ruksia listalta yli myös sen ensimmäisen, josta Mercury-ohjelmaa ohjattiin (tai no, oikeasti tää on malli vaan, mutta kamat on kyllä ihan oikeita ja huone samannäköiseksi tehty).
Pääsylippu Kennedy Space Centerin vierailijakeskukseen oikeuttaa myös sisäänpääsyyn mantereen puolella sijaitsevaan Astronaut Hall of Fameen, jossa halusin ehdottomasti ennättää myös piipahtamaan.
Varsinaisen Hall of Famen lisäksi paikasta löytyi myös kaikenlaisia muistoesineitä ja muuta mukavaa. Siellä voi myös ottaa osaa puolen päivän mittaiseen Astronaut Training Experienceen, jossa siis pääsee treenaamaan kuin astronautti ja kokeilemaan olisiko itsestä ainesta sellaiseen hommaan. Kokemus olisi varmasti melkoinen, mutta se vie kuitenkin suuren osan päivästä ja pitää vieläpä varata huomattavasti etukäteen, joten väliin jäi. Eikä silti, en minä usko että olisin niistä harjoituksista selvinnytkään. Tyydyin siis vain ihailemaan kaikkea hienoa, kuten nyt vaikkapa ihan mahtavaa kokoelmaa astronauttien lentäjänkypäriä.
Oli siellä yksi harjoitusjuttu jota olisi päässyt testaamaan ihan vapaasti, nimittäin sellainen pyörivä vimpain jossa istutaan pienessä kapselissa ja koetaan jopa 4g:n voima. Valitettavasti se oli juuri silloin suljettu enkä päässyt pyörimään, vaikka olisin kyllä ehdottomasti halunnut. Jäi vähän harmittamaan, jos saan joskus uuden tilaisuuden menen kyllä varmasti.
Nämä NASA-jutut on mulle sen verran lähellä sydäntä, että päivä oli emotionaalisesti varsin koetteleva. Ja jos ei aikaisemmin olisi ollut, niin viimeistään sitten siinä vaiheessa kun kiertelin liikutuksen vallassa katsomassa astronauttien Hall of Fame -muistoplakaatteja. Olisi ollut kiva jakaa tämä kokemus jonkun kanssa, mutta olen silti varsin iloinen että uskalsin lähteä seikkailemaan ihan yksinkin. Oli meinaan aika täydellinen viimeisen päivän ohjelma Floridan lomalle.
Kennedy Space Center sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Orlandosta, joten viimeisen kokonaisen Florida-päivän ratoksi vuokrasin itselleni auton, nappasin netistä kasan ajo-ohjeita ja lähdin ihan itsekseni seikkailemaan. Vaikka vähän jännittikin, sujui homma loppujen lopuksi oikein mukavasti. Hotellilla oli ihan oma vuokraustiski, josta pyysin menopelikseni mahdollisimman edullista (eli samalla siis pientä) autoa, ja päädyin huristelemaan päivän ajan punaisella Ford Focuksella. Reittikään ei ollut erityisen hankala, mitä nyt Floridan miljoonan tullitien välttely vähän lisäsi kiemuroita. Hyvin kuitenkin selvisin sekä sinne että takaisin, ja olinkin oikein ylpeä itsestäni.
Onko se epänormaalia että innostuin jo pelkästään siitä, kun heti motarille päästyä alkoi näkymään kylttejä kohti Cape Canaveralia? Innostus yltyi entisestään kun näin ensimmäisen kyltin jossa luki Kennedy Space Center, ja kun perille päästyäni huomasin että vierailijakeskuksen parkkipaikat oli numeroinnin lisäksi nimetty astronauttien mukaan, en meinannut enää pysyä nahoissani. Minun pikku laina-Focus oli Wally Schirra -parkkiksella.
Pääsyliput ovat KSC:ssä hivenen hintavampia kuin mitä meillä Houstonissa, mutta ne ovat automaattisesti voimassa kaksi päivää. Itse en tätä etua pystynyt hyödyntämään, mutta enpä myöskään ehtinyt näkemään kaikkea mitä paikalla olisi ollut tarjottavanaan. Normaalilippuun sisältyy pieni kiertoajelu, jolle luonnollisesti osallistuin, mutta jätin suosiolla väliin hieman kattavamman opastetun kierroksen, josta olisi veloitettu lisähinta. Ehkä vielä joskus...
Pienemmän kiertoajelun ensimmäinen pysäkki oli LC-39 Observation Gantry, jossa ensin perehdyttiin siihen mitä avaruussukkulan laukaiseminen vaatii, ja sitten pääsi näköalapaikalle katselemaan laukaisutelineitä.
Discovery seisoo tälläkin hetkellä telineissä, näillä näkymin laukaisua veikkaillaan helmikuulle. Siinä on huoltosysteemit tiellä nyt niin itse orbiterista ei kyllä tahdo nähdä vilaustakaan, mutta ainakin polttoainetankin kärki erottuu varsin hyvin.
Kierroksella sai itse päättää oman aikataulunsa, molemmissa pysähdyspaikoissa sai vapaasti viettää aikaa ja hypätä mihin tahansa bussiin sitten kun oli valmis. Busseja kulki noin 10-15 minuutin välein, joten siirtymät oli varsin helppoja, eikä missään tarvinnut juuri odotella. Kaikki ainakin omalle kohdalleni sattuneet bussikuskit olivat myös kerrassaan loistavia oppaita ja kertoilivat matkan aikana mielenkiintoisia ja viihdyttäviä faktoja ja tarinoita. Tiesittekö esimerkiksi että avaruussukkulan laukaisutelineille siirtävän crawlerin huippunopeus on 1 maili tunnissa?
Vehicle Assembly Building (tai VAB, koska NASA tykkää lyhenteistä) on se paikka jossa avaruussukkula pistetään kasaan, eli polttoainetankista, raketeista ja orbiterista tehdään paketti joka on liikuteltavan laukaisualustan päällä. Sitten koko setti siirretään laukaisutelineille sen hyvin hitaasti liikkuvan crawlerin päällä ja lähetetään aikanaan matkaan.
Kierroksen toinen pysäkki on Apollo/Saturn V -keskus, joka keskittyy kuulentoihin. Saturn V:n lisäksi siellä on pieni muistoesinegalleria, sekä parikin erilaista videoesitystä aiheeseen liittyen.
Toisin kuin meillä Houstonissa, Floridan Saturn V on telineissä niin, että sen alla voi kävellä.
Pyörittyäni aikani kiertoajelukohteissa, matkustin bussilla takaisin vierailijakeskukseen katsomaan mitä sieltä löytyisi, ja päädyin avaruussukkulan laukaisusimulaattoriin. Aika hurja kokemus, jonka tarkoituksena on siis nimensä mukaisesti osoittaa miltä tuntuisi olla kyydissä kun sukkula laukaistaan.
Kennedy Space Centerin vierailijakeskuksessa suuri osa katsottavasta on ulkosalla, suurella piha-alueella. Sieltä löytyy mm. avaruussukkulan raketti-polttoainetankki-yhdistelmä, jotka on ihan oikeita yksilöitä. Polttoainetankki tosin on joku varhaisempi prototyyppi, mutta kuitenkin.
Sen sijaan pihassa pönöttävä Exploreriksi nimetty orbiter ei ole oikea, vaan mallikappale, joskin ihan aitoa vastaavaksi tehty kokoa myöden. Tästä on vaan toinen kylki auki, että sen sisään pääsee katselemaan ja ihmettelemään.
Piha-alueen toisessa päässä on rakettipuisto, josta löytyy raketteja vähän joka lähtöön. Aika huikeita ovat.
Ihan rakettipuiston vieressä on sisätiloissa oleva Early Space Exploration -näyttely, josta löytyy paljon kaikkea Apollo-ohjelmaan asti. Kuten nyt vaikkapa Houston Chroniclen Mercury-ohjelmaa ja -astronautteja käsittelevä sunnuntain erikoisnumero vuodelta 1962.
Houstonissa olen päässyt näkemään sekä historiallisen ohjauskeskuksen josta mm. Apollo-lennot on ohjattu, että sen nykyisen version. Nyt voin ruksia listalta yli myös sen ensimmäisen, josta Mercury-ohjelmaa ohjattiin (tai no, oikeasti tää on malli vaan, mutta kamat on kyllä ihan oikeita ja huone samannäköiseksi tehty).
Pääsylippu Kennedy Space Centerin vierailijakeskukseen oikeuttaa myös sisäänpääsyyn mantereen puolella sijaitsevaan Astronaut Hall of Fameen, jossa halusin ehdottomasti ennättää myös piipahtamaan.
Varsinaisen Hall of Famen lisäksi paikasta löytyi myös kaikenlaisia muistoesineitä ja muuta mukavaa. Siellä voi myös ottaa osaa puolen päivän mittaiseen Astronaut Training Experienceen, jossa siis pääsee treenaamaan kuin astronautti ja kokeilemaan olisiko itsestä ainesta sellaiseen hommaan. Kokemus olisi varmasti melkoinen, mutta se vie kuitenkin suuren osan päivästä ja pitää vieläpä varata huomattavasti etukäteen, joten väliin jäi. Eikä silti, en minä usko että olisin niistä harjoituksista selvinnytkään. Tyydyin siis vain ihailemaan kaikkea hienoa, kuten nyt vaikkapa ihan mahtavaa kokoelmaa astronauttien lentäjänkypäriä.
Oli siellä yksi harjoitusjuttu jota olisi päässyt testaamaan ihan vapaasti, nimittäin sellainen pyörivä vimpain jossa istutaan pienessä kapselissa ja koetaan jopa 4g:n voima. Valitettavasti se oli juuri silloin suljettu enkä päässyt pyörimään, vaikka olisin kyllä ehdottomasti halunnut. Jäi vähän harmittamaan, jos saan joskus uuden tilaisuuden menen kyllä varmasti.
Nämä NASA-jutut on mulle sen verran lähellä sydäntä, että päivä oli emotionaalisesti varsin koetteleva. Ja jos ei aikaisemmin olisi ollut, niin viimeistään sitten siinä vaiheessa kun kiertelin liikutuksen vallassa katsomassa astronauttien Hall of Fame -muistoplakaatteja. Olisi ollut kiva jakaa tämä kokemus jonkun kanssa, mutta olen silti varsin iloinen että uskalsin lähteä seikkailemaan ihan yksinkin. Oli meinaan aika täydellinen viimeisen päivän ohjelma Floridan lomalle.
perjantai 17. joulukuuta 2010
Lupaava alku lomalle
Villellä oli tänään viimeinen työpäivä ennen kauan odotettua joululomaa, kun taas itse vietin päivästäni lähes saman verran unessa kuin hereillä. Olen nimittäin yrittänyt parhaani mukaan taltuttaa eilen illalla ilmaantuneita flunssan oireita jotka pyrkivät lyömään läpi, enkä nyt oikein mitenkään viitsisi viettää lomaani kipeänä. Eli siis troppia ja päikkäreitä näin alkuun, katsotaan huomenna mikä on tilanne. Toivottavasti parempi, koska henkilökohtaisesti tukkoisena lentäminen kera paineenvaihtelusta johtuvan viiltävän kivun ja tunteen, että silmä räjähtää suunnilleen irti päästä, ei houkuttele sitten tippaakaan...
torstai 16. joulukuuta 2010
Laitehankintoja ja tyhmiä myyjiä
Villen ulkoinen kovalevy sanoi jokin aika sitten sopimuksensa irti päättäessään, ettei sitä enää hotsita toimia. Itseäni tämä nyt ei varsinaisesti sen suuremmin kosketa, kun kaikki sinne varmuuskopioidut jutut löytyy yhä myös alkuperäisinä kappaleina, mutta Villellä valitettavasti oli siellä ilmeisesti tiedostoja ihan säilytyksessä, ilman että niistä oli omia varmuuskopioita jossain muualla. Laitetta ei todennäköisesti kuitenkaan kannata lähteä korjaamaan, vaan pitänee vissiin perehtyä jonkun tiedostonpalautusfirman palveluihin, joskin ymmärrykseni mukaan tiskiin saa yleensä latoa aika ison kasan pätäkkää jos jotain tahtoo pelastettavan.
Sen lisäksi että vanha masiina oli vanha, oli se myös valtavan kokoinen mötikkä, joka painoikin varmaan jonkun seitsemäntoista kiloa. Ei siis kovin houkutteleva mukana kannettavaksi muuta kuin pakon edessä. Vaan toista on tämän uuden korvaajan kanssa, se on pieni ja soma, mahtuu vaikka taskuun, eikä paina käytännössä mitään. Tilaa on saman verran kuin edellisessä, mutta muuten nämä on ihan eri maailmoista. Fyysisen kokoeron lisäksi tämä pikkuinen ei tarvitse edes omaa virtajohtoa, vaan ottaa energiansa tietokoneesta usb:n kautta. Loistava hankinta.
Alla vanha, päällä uusi, melkoinen kokoero.
Tämän kaverin ostaminen oli muuten vähän kinkkisempää kuin mihin on totuttu. Me haluttiin tietenkin hankkia laite joka toimii sekä vanhojen Windows-koneiden että meidän Mac-vauvan kanssa, ja Ville teki vähän taustatutkimusta netin ihmeellisessä maailmassa. Multa salassa pidettyjen jouluostosten yhteydessä mies sitten marssi lähimpään elektroniikkaliikkeeseen etsimään sopivaa yksilöä, kun myyjä kertoi hänelle ettei sellaista ole olemassakaan. Tai jos on, niin ei ainakaan heillä. Jännää, kun tuossa paketissakin kuitenkin lukee että sekä PC- että Mac-yhteensopiva, mietti Ville, ja kysyi sitten toiseltakin myyjältä. No tämähän ilmoitti saman asian, että ei pelitä, tuo tarkoittaa vaan että sen saa toimimaan kummassa tahansa, mutta ei molemmissa. Jaa, no mites sitten kun paketissa lukee myös että mahdollistaa tiedostojen siirron PC:n ja Macin välillä, miten se onnistuu jos se ei kerta toimi kuin vaan toisessa? Sama se mitä siinä lukee, ei toimi siltikään, intti myyjä.
Epäluuloisena Ville oli kuulemma poistunut liikkeestä tyhjin käsin, mutta tiedusteltuaan asiaa vielä suoraan Apple-storesta ja saatuaan vahvistuksen että kyllä toimii eikä ne siellä toisessa liikkeessä vaan tiedä mistä mitään, palasi kuitenkin ostamaan laitteen. Jota me ollaan sittemmin käytetty hyvällä menestyksellä meidän molempien Windows-koneissa sekä Macissa. Mikä on aika kummallista, kun kerta ei ehdottomasti mitenkään ole mahdollista että se voisi toimia molemmissa... Pistin muuten kyseiseen elektroniikkaliikkeeseen aika kipakkaa palautetta, saas nähdä vastataanko sieltä koskaan mitään.
Sen lisäksi että vanha masiina oli vanha, oli se myös valtavan kokoinen mötikkä, joka painoikin varmaan jonkun seitsemäntoista kiloa. Ei siis kovin houkutteleva mukana kannettavaksi muuta kuin pakon edessä. Vaan toista on tämän uuden korvaajan kanssa, se on pieni ja soma, mahtuu vaikka taskuun, eikä paina käytännössä mitään. Tilaa on saman verran kuin edellisessä, mutta muuten nämä on ihan eri maailmoista. Fyysisen kokoeron lisäksi tämä pikkuinen ei tarvitse edes omaa virtajohtoa, vaan ottaa energiansa tietokoneesta usb:n kautta. Loistava hankinta.
Alla vanha, päällä uusi, melkoinen kokoero.Tämän kaverin ostaminen oli muuten vähän kinkkisempää kuin mihin on totuttu. Me haluttiin tietenkin hankkia laite joka toimii sekä vanhojen Windows-koneiden että meidän Mac-vauvan kanssa, ja Ville teki vähän taustatutkimusta netin ihmeellisessä maailmassa. Multa salassa pidettyjen jouluostosten yhteydessä mies sitten marssi lähimpään elektroniikkaliikkeeseen etsimään sopivaa yksilöä, kun myyjä kertoi hänelle ettei sellaista ole olemassakaan. Tai jos on, niin ei ainakaan heillä. Jännää, kun tuossa paketissakin kuitenkin lukee että sekä PC- että Mac-yhteensopiva, mietti Ville, ja kysyi sitten toiseltakin myyjältä. No tämähän ilmoitti saman asian, että ei pelitä, tuo tarkoittaa vaan että sen saa toimimaan kummassa tahansa, mutta ei molemmissa. Jaa, no mites sitten kun paketissa lukee myös että mahdollistaa tiedostojen siirron PC:n ja Macin välillä, miten se onnistuu jos se ei kerta toimi kuin vaan toisessa? Sama se mitä siinä lukee, ei toimi siltikään, intti myyjä.
Epäluuloisena Ville oli kuulemma poistunut liikkeestä tyhjin käsin, mutta tiedusteltuaan asiaa vielä suoraan Apple-storesta ja saatuaan vahvistuksen että kyllä toimii eikä ne siellä toisessa liikkeessä vaan tiedä mistä mitään, palasi kuitenkin ostamaan laitteen. Jota me ollaan sittemmin käytetty hyvällä menestyksellä meidän molempien Windows-koneissa sekä Macissa. Mikä on aika kummallista, kun kerta ei ehdottomasti mitenkään ole mahdollista että se voisi toimia molemmissa... Pistin muuten kyseiseen elektroniikkaliikkeeseen aika kipakkaa palautetta, saas nähdä vastataanko sieltä koskaan mitään.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Disney's Hollywood Studios
Seikkailin Hollywood Studioilla ihan yksikseni Villen puurtaessa kongressissa.
Tämän puiston tunnuksena on keskusaukiolla sijaitseva Fantasiasta tuttu velhon hattu.
Kuten nimestäkin voi päätellä, Disney’s Hollywood Studios -puisto keskittyy elokuvien (ja samalla vähän televisionkin) maailmaan.
En mennyt koelauluihin.
Lights, Motors, Action! -stunttiesitys oli hurjan jännittävä ja mielenkiintoinen. Moni elokuvien hurjien takaa-ajokohtausten kikka paljastettiin samalla kun esiteltiin ammattilaisten aivan huikeaa ajotaitoa.
Ja tuikattiinpa yksi kaveri esityksen aikana tuleenkin...
Studio Backlot Tour vei kulissien taakse.
Päästiin tutustumaan erikoisefekteihin, ensin vähän sadetta.
Sitten syttyi pieni tulipalo.
Ja lopulta murtui vissiin joku pato, kun vyöryvä vesimassa meinasi viedä meidän junavaununkin mennessään...
Puiston ehkä suosituin laite on Toy Story -elokuvien perusteella tehty Toy Story Midway Mania! Minä olin paikalla noin puoli kaksitoista ja silloin jo oli kaikki sen Fastpassit jaettu. Tavallinen jonotusaika oli liki kaksi tuntia, joten tämä hupi jäi kyllä väliin.
Katubileet ison paraatin muodossa. Mukana jammailemassa myös Ihmeperheen isukki.
Kaunotar ja Hirviö tiivistettynä noin puoleen tuntiin. Tosi hyvin tehty juttu ja hirmu taitavat esiintyjät, kyseinen alkuperäisleffa on yksi mun kaikkien aikojen Disney-suosikeista.
Tämä oli Villen ykköstoive nähdä, joten kun mies liittyi seuraan kongressipäivänsä päätteeksi, suuntasimme katsomaan noin puolen tunnin live-esitystä Indiana Jonesin matkassa.
The Twilight Zone Tower of Terror oli mun ja Villen mielestä koko Disney Worldin paras laite. Ihan mahtava, pienimpiä yksityiskohtia myöden tosi upeasti toteutettu kokemus.
Pimeän tullen puiston Streets of America -osassa sytytetään ihan mielettömät valot, jotka aina välillä ”tanssivat” musiikin tahdissa. Oli aika taianomainen tunnelma kuumaa kaakaota hörppiessä ja niitä katsellessa.
Kiva päivä tämäkin, se on aina hirmu hyvän loman merkki kun jokainen päivä on hauska.
Tämän puiston tunnuksena on keskusaukiolla sijaitseva Fantasiasta tuttu velhon hattu.
Kuten nimestäkin voi päätellä, Disney’s Hollywood Studios -puisto keskittyy elokuvien (ja samalla vähän televisionkin) maailmaan.
En mennyt koelauluihin.
Lights, Motors, Action! -stunttiesitys oli hurjan jännittävä ja mielenkiintoinen. Moni elokuvien hurjien takaa-ajokohtausten kikka paljastettiin samalla kun esiteltiin ammattilaisten aivan huikeaa ajotaitoa.
Ja tuikattiinpa yksi kaveri esityksen aikana tuleenkin...
Studio Backlot Tour vei kulissien taakse.
Päästiin tutustumaan erikoisefekteihin, ensin vähän sadetta.
Sitten syttyi pieni tulipalo.
Ja lopulta murtui vissiin joku pato, kun vyöryvä vesimassa meinasi viedä meidän junavaununkin mennessään...
Puiston ehkä suosituin laite on Toy Story -elokuvien perusteella tehty Toy Story Midway Mania! Minä olin paikalla noin puoli kaksitoista ja silloin jo oli kaikki sen Fastpassit jaettu. Tavallinen jonotusaika oli liki kaksi tuntia, joten tämä hupi jäi kyllä väliin.
Katubileet ison paraatin muodossa. Mukana jammailemassa myös Ihmeperheen isukki.
Kaunotar ja Hirviö tiivistettynä noin puoleen tuntiin. Tosi hyvin tehty juttu ja hirmu taitavat esiintyjät, kyseinen alkuperäisleffa on yksi mun kaikkien aikojen Disney-suosikeista.
Tämä oli Villen ykköstoive nähdä, joten kun mies liittyi seuraan kongressipäivänsä päätteeksi, suuntasimme katsomaan noin puolen tunnin live-esitystä Indiana Jonesin matkassa.
The Twilight Zone Tower of Terror oli mun ja Villen mielestä koko Disney Worldin paras laite. Ihan mahtava, pienimpiä yksityiskohtia myöden tosi upeasti toteutettu kokemus.
Pimeän tullen puiston Streets of America -osassa sytytetään ihan mielettömät valot, jotka aina välillä ”tanssivat” musiikin tahdissa. Oli aika taianomainen tunnelma kuumaa kaakaota hörppiessä ja niitä katsellessa.
Kiva päivä tämäkin, se on aina hirmu hyvän loman merkki kun jokainen päivä on hauska.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
