Eilen tuli postissa myös se tilaamani soundtrack The Book of Eli -leffasta. Toivottavasti se on yhtä hyvä kun miltä se leffan jälkeen tuntui, pitää ehtiä mahdollisimman pian kuuntelemaan. Mukana tuli myös ylimääräinen kansivihko säveltäjän ja ohjaajaveljesten nimmareilla varustettuna, mikä oli aika hauska juttu.
1. Ihmisten avoimuus
3. Ostosmahdollisuudet
5. Texans
Puheen ensimmäinen puolikas keskittyi taloustilanteeseen ja maata suuresti vaivaavaan työttömyysasteeseen. Obama julistikin edelleen talouden elvyttämisen ja työpaikkojen luomisen tärkeimmäksi prioriteetikseen, mikä sai selvästi hyväksyntää osakseen. Presidentti julisti myös kieltäytyvänsä luovuttamasta terveydenhuollon uudistuksen suhteen, tai muutenkaan sortumatta ylipopulistiseen politikointiin, jossa ajettavaksi otetaan vain suosittuja, helppoja aiheita. Hyvä puhe, erittäin hyvin esitettynä. Katsotaan mitä seuraavaksi.
Palapelin värisävyt on tosi lähellä meidän seinien väriä, niin toihan on hyvä vaan että siinä on ympärillä tuota tummaa, kun se lisää erottuvuutta. Jonka lisäksi se on nyt sen verran iso kokonaisuus että varmasti riittää näyttävyyttä. Olohuoneessa sohvan yläpuolella siis tämä, tervetuloa ihailemaan livenä.
Futissunnuntai alkoi AFC:n mestaruustaistolla, vastakkain kauden selkeästi paras joukkue Indianapolis Colts ja ehkä hieman yllättäenkin finaaliin selvinnyt New York Jets. Ja vaikka Jetsit kovasti ennakkoon uhosivatkin pystyvänsä yllättämään Peyton Manningin ja yltämään Super Bowliin asti, oli peli loppujen lopuksi hyvä mutta yllätyksetön. Jetsien hyvästä alusta huolimatta Coltseja ei niin vain pysäytetä, vaan Manning luotsasi poppoonsa selkeään mestaruuteen.
Illan peli olikin sitten monta astetta jännempi vääntö, kun NFC:n finaalissa kohtasivat New Orleans Saints ja Minnesota Vikings. Tämän olisi saattanut voittaa kumpi tahansa, eikä selkeää ennakkosuosikkia ollut, vaikka Saintsit olivatkin NFC:n kärkijoukkue runkosarjan jälkeen. Vikingsien hyökkäystä kuitenkin johti elävä legenda, ehkä kaikkien aikojen paras pelinrakentaja Brett Favre, joka jos kuka osaa voittaa tiukkoja otteluita.
Brett Favre
Brett Favren sen sijaan epäillään päättävän menestyksekkään uransa tähän varmasti äärettömän kipeään tappioon. Vikingsit kun käytännössä antoivat pelin pois lukuisilla virheillä ja pallon menetyksillä. Mut saa nyt nähdä. Favre on jäänyt eläkkeelle ennenkin, vain havaitakseen että houkutus uran jatkamiseen on liian suuri...
Kahden viikon päästä siis, Super Bowl XLIV, New Orleans Saints vs. Indianapolis Colts. Lupasin joskus että hurraan sitten Manningille Super Bowlissa, mutta sen verran suuren vaikutuksen on New Orleansin joukkue minuun tehnyt, etten ehkä voi lupaustani ihan täysillä pitää. Sovitaan siis niin että toivotaan enemmän voittoa ansaitsevan joukkueen sen myös saavan ja hurrataan tasapuolisesti hyville suorituksille. Colts lähtee liikkeelle ennakkosuosikkina, mutta Saintseilla on kaikki edellytykset ja mahdollisuudet yllätykseen ja se on ihan varma, ettei New Orleans anna periksi ilman ankaraa taistelua. Tästä on lupa odottaa ihan hitonmoista Super Bowlia! Lippuja saisi muuten vielä, halvimmat rokottaa kukkaroa parilla tuhannella taalalla kipale.
Toisaalta olisi paljon sanottavaa, monia ajatuksia ja näkemyksiä, arvioita ja kommentteja. Toisaalta tuntuu että on parempi pitää suu kiinni ja näkemykset ihan omana tietonaan. Veikkaisin että tämä elokuva jakaa mielipiteitä, pitkälti katsojan ennakkoasenteiden mukaan. Ja sen, kuinka hyvin pystyy tai haluaa päästä niistä ennakkoasenteista yli. Siispä ehkäpä vaikenen. Paitsi sen sanon kyllä, että Denzel Washington on harvinaislaatuisen karismaattinen näyttelijä. Vaan eipä silti, kärsiihän tuota katsella ihan esteettisistäkin syistä.
Nappasin siis itselleni harmaan t-paidan, joka oli ihanan, hmm, valuvainen (voiko noin sanoa?) ja sit yhden toisen jutun, jota pohdin pitkään. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen että pantterikuvioinen huppari on oikeasti kovin hieno ja näyttää hauskalta, sekä sopii erityisen hyvin yhteen harmaan t-paidan kanssa, joten raahasin sen mukanani kotiin. Se on kuitenkin kuvioinnistaan huolimatta sävyiltään aika hillityn harmaa, niin eiköhän mun pokka riitä sen julkiseen käyttämiseen.
Alerekistä ostin vielä ihan tavallisen mustan hameen, kun yritän aina säännöllisin väliajoin muistaa opetella sellaistenkin käyttöä. Ehkä se taas helpottuis kun lämpötilatkin nousee, tälle viikolle on moneksi päiväksi luvattu kahtakymmentä astetta ja ylikin.
Eläinaiheinen palapeli aiheuttikin sitten vähän enemmän päänvaivaa, kun havaittiin että jonkinlainen standardikoko panoramakehyksille ainakin täällä suunnalla on 36x12 tuumaa. Ja tuo kyseinen palapeli on mitoiltaan 37x13 tuumaa... Yhdessä vaiheessa harkittiin jo epätoivoissamme reunimmaisten palarivien poistamista jotta saataisiin kuva mahtumaan pienempään kehykseen, mutta eihän me nyt voida dekapitoida kirahvia ja viedä liki kaikilta elukoilta tassuja alta. Siispä pitkällisen nettietsinnän jälkeen päädyttiin tilaamaan täpärästi hintavampi isompi kehys ja nyt me toivotaan että lopputuloksesta tulee siedettävän näköinen.
Myös tällainen uusi hankinta päätyi tänään seinälle, olohuoneeseen. Me molemmat ihastuttiin ikihyviksi kuunäyttelyn yhteen valtavaan, liki seinän kokoiseen kuvaan täysikuusta, jonka jälkeen on vähän pohdittu että josko sellainen meidänkin kämppään sopisi. Harkinnan jälkeen päädyttiin tilaamaan oma täysikuu, hiukan inspiraatiota pienemmässä koossa tosin.
Oon alkanut viime aikoina ihan tosissaan haaveileen kunnon kamerasta. Oppiskohan sitä sellaista koskaan käyttämään?
(Kuvaa voi klikata isommaksi, niin pääsee ihastelemaan yksityiskohtia.)
Starttikaapelien hätäapukorvike, jolla voi ladata tyhjentynyttä akkua tupakansytyttimien kautta. Toivottavasti tälle ei tule koskaan tarvetta, mutta hyvähän se on olla olemassa. Lataaminen tosin saattaa kestää likemmäs puolikin tuntia joten voi olla vaikea löytää sitä avuliasta ihmistä jolta niin paljon aikaa liikenee, mutta onhan tääkin nyt tyhjää parempi. Ja jos mulla olisi ollut tämä autossa jo silloin kun meidän parkkiksella yksi pariskunta kysyi sattuisko starttikaapeleita löytymään, olisin hyvinkin suostunut avustaan heitä oikein ajankin kanssa. Toinen paketti pitikin sitten sisällään kivalta vaikuttavan kirjan, johon pitänee perehtyä oikein ajan kanssa.
Muistaakseni yksi paketti vielä on tulossa ja sit ne alkais oleen siinä. Vaikka en mä kyllä ihan varma ole, sen verran monta juttua tosiaan päästiin valitsemaan.
Villen pitää myös uusia viisuminsa kun tullaan kesällä Suomeen, mutta mun ei, outoa kyllä, tarvitse. Minun viisumi on nimittäin voimassa vielä muutaman vuoden, vaikka Villen vanhenisikin huhtikuun lopulla. Kummalliseksi tämän tekee se, että minun viisumi on riippuvainen Villen viisumista, eli en saa olla kuitenkaan maassa ilman tuota miestä. Joten miksi ihmeessä se sitten on voimassa niin paljon pitempään? Kansainvälisten asioiden toimiston henkilökin oli tästä hieman ihmeissään ja mietti että miten ne niin on sen suurlähetystössä tehnyt. En mä vaan tiedä. Ehkä ne on varautunut juurikin tällaiseen mahdollisuuteen, että Villen viisumille haettais jatkoa. Koska nyt riittää kun uusitaan Villen viisumi vaan, niin mun on ihan käypä edelleen. Ja toisaalta, jos Villen viisumia ei uusittais, niin ei munkaan viisumista olis mitään iloa, niin samapa kai se niiden kannalta millainen voimassaolo siihen on lätkäisty.
Kyseltiin vähän myös mun mahdollisesta tulevasta työluvasta, johon siis olen tällä viisumistatuksella oikeutettu. Hakemukseen pitää liittää kirje, jossa kerron miksi haluan töitä tehdä. Syiksi saa luetella mm. työkokemuksen, kielitaidon ylläpitämisen tai kartuttamisen, ja sit ihan vaan huvin vuoksi ja ajankuluksi työskentelyn, mutta rahaa ei pidä motiiviksi antaa. Päinvastoin, pitää erikseen kirjoittaa ettei tarkoitus ole osallistua perheen elättämiseen, koska se on Villen homma. Hyvä olis vielä liittää mukaan taulukko, jossa luetellaan Villen tulot ja meidän talouden perusmenot, josta sit kävis ilmi että Villen tulot on menoja suuremmat. Eli mä saan tehdä töitä kunhan niitä rahoja ei oikeasti tarvita mihinkään.
Villen pomo on tämän viikon poissa, mutta ehkä me saadaan se tarvittava kirje hommattua jo ensi viikolla. Varsinaista kiirettähän asian kanssa ei ole kun meillä olis huhtikuun loppuun asti aikaa, mutta parempi hoidella hyvissä ajoin. Etenkin kun vastoinkäymisiä tulee ihan varmasti jossain vaiheessa. Ja olishan se työlupakin ihan kiva saada jossain vaiheessa, hakemuksen käsittelyyn kun menee kuitenkin muutama kuukausi.
Palapelit on kivoja ja kun ei olla pitkään aikaan tehty niin innostuttiin tästä oikein kunnolla. Suhteellisen sujuva eteneminen yllätti vähän meidätkin, mutta nyt on jäljellä enää vaan sitä pirun taivasta niin vähän tökkii. Saa nähdä onko siis vielä ensi viikonloppunakaan valmis...
Niin hieno kuin näyttelyn alkuosa olikin, minä intoilin huomattavasti enemmän jälkimmäisestä puoliskosta, siitä NASA:n kanssa toteutetusta. Esillä oli niin avaruuspukuja kuin kuukiviäkin, puhumattakaan kattavasta kokoelmasta valokuvia joita astronautit ovat aikanaan kuun pinnalla ottaneet. Lisäksi pääsi ihailemaan valokuvaajien modernimpia tulkintoja kuusta, sekä Hubble teleskoopin ikuistamia otoksia. Hienon hieno näyttely.
Museon kaupassa olivat laittaneet kaikki näyttelyyn liittyvät tuotteet reiluun alennukseen, kun kerta viime hetket ovat käsillä, joten mehän tartuttiin tilaisuuteen kaksin käsin. Ekassa kuvassa on siis meidän uusi hieno palapeli, vaikka Ville olikin vähän huolissaan taivaan määrästä. Katotaan nyt, eiköhän siitä aika hieno tule, kunhan vaan saadaan aikaiseksi väsätä se kokoon. Palapelin lisäksi me ostettiin myös aivan upea seinäkalenteri makuuhuoneeseen. Olohuoneessahan meillä on Suomesta hankittu Viivi ja Wagner, joka ehkä olisi pitänyt laskea joululahjoihin mukaan, kun lahjakortilla kuitenkin se ostettiin.
Oli meillä kyllä jo valmiiksi makuuhuoneeseenkin kalenteri, kun äitikulta lykkäsi mukaan Seura-lehden ilmaisversion. Mutta niin älyttömän suloinen kuin moikkaava kissa olikin, ei se silti ihan pysty kilpailemaan noiden avaruuskuvien kanssa. Eli jos joku kaipaa hellyyttävän suloista eläinkalenteria, eikä yläkulmassa vilkkuva Seura-logo häiritse, huikatkaa. Täältä löytyis ylimääräinen kappale.
Kissa sanoo moi!
Se ei ollut siinä kuulemma aamulla kun Ville lähti töihin. Mistä se on tullut? Saman käytävän varrelle on ilmaantunut ainakin yksi, ehkä kaksi uutta kynnysmattoa, joten me epäillään että joku naapureista on siis hankkinut uuden ja vanha on käynyt näin tarpeettomaksi. Ja sit ne on säälinyt meitä kun meillä ei ollut mattoa ollenkaan ja asettanut sen meidän oven eteen. No kiitos vaan oikein kovasti. Aika kilttiä.
Eilen saatiin purettua lähes kaikki tavarat paikoilleen, kunnes melko aikaisin (meille normaaliin verrattuna) iski väsymys ja painuttiin nukkumaan. Tänään sitten viimeisetkin tavarat löysivät paikkansa, jonka lisäksi oon hyvin reippaasti järjestänyt niin kylpyhuoneen kaapit kuin vieras-/työhuoneen vaatehuoneenkin. Jälkimmäisessä ero oli selkeämpi, siitä kun oli ehtinyt kahdeksan kuukauden aikana tulla jo melkoinen romuvarasto. Kaikki oli niin helppo vaan heittää sinne, kun siellä kerta oli paljon tilaa joka ei muuten meillä ole kovin ahkerassa käytössä. Sit vielä illemmalla siivottiin reippaasti koko kämppä, niin nyt on ansaittu pari lasillista viiniä hyvillä mielin.
Sit vielä sellainen ilmoitusluontoinen asia, mistä monet kuulivatkin jo meidän joululoman aikana. Eli Villen pomo vähän ennen meidän Suomeen lähtöä kertoi olleensa hyvin vaikuttunut Villen työstä, joten hän tarjosi miehelle mahdollisuutta jäädä Riceen vielä toiseksikin vuodeksi, tällä kertaa hänen palkkaamanaan. Joten, asiaa paljon pohdittuamme ja harkittuamme, ollaan nyt sit päätetty tarttua tarjoukseen. Lisää infoa seuraa heti kun mekin sitä saamme, työsopimuksia tai vastaavia ei vielä ole tehty, mutta melkoisen varmalta homma nyt vaikuttaisi. Aika jännissä tunnelmissa siis alkaa tämä meidän vuosi 2010...
Herätys oli yöllä kello kaksi, täysin riittämättömien pikkutorkkujen jälkeen. Isäkulta kuskasi meidät lentokentälle, jonne ehdittiinkin oikein hyvissä ajoin. Aamu alkoi ihan totaalisella ketutuksella kun kävi ilmi, ettei KLM tee lainkaan lähtöselvityksiä tiskillä, vaan ne on pakko tehdä joko etukäteen netissä tai terminaalissa itsepalvelumasiinalla. Ja joo, kyllä me tiedetään että netissä tehty check in on ihan tosi kätevä ja helppo ja joo, kyllä varmasti kannattaisi toimia niin, mutta kun me ei haluta! Eikä varsinkaan haluta käyttää niitä itsepalvelujuttuja, joista puolet oli epäkunnossa (ne ilmoitti ettei KLM:n lähtöselvitys valitettavasti toimi tällä hetkellä, tästä oli tosi monet ihan tosi iloisia...). Kaiken muun hyvän lisäksi kävi ilmi, ettei niissä pirun pömpeleissä ole suomea lainkaan kielivaihtoehtona. Meille nyt ihan se ja sama sinänsä, mutta tuotti kyllä aika monelle muulle pieniä vaikeuksia. Ja kyllähän nyt on kyse ihan periaatteestakin, että kai nyt sentään Helsinki-Vantaalla pitäisi pystyä tekemään lähtöselvitys suomeksi! Vaan ei onnistu KLM:n kanssa. Omatoimisen lähtöselvityksen jälkeen piti vielä jonottaa matkatavarat tiskille, eikä se jono kyllä edennyt yhtään nopeasti, vaikka niin kaikki etukäteislähtöselvityksen nimiin vannojat aina väittääkin...
Eka lento Amsterdamiin meni molemmilta aika pitkälti unessa, mikä oli harvinaisen hyvä juttu olemattomien yöunien jälkeen. Vaihtoaikaa oli reilusti, joten istuskeltiin hetken aikaa kahvilassakin nauttimassa aamiaista/lounasta/jotain muuta ateriaa. Oltiin varauduttu siihen että tunnelma olis vähän tavallista kireämpi sen yhden idiootin räjähdeseikkailun jälkeen, ja Jenkkilentojen lähtöterminaalissa pyörikin mukava määrä aseistettuja vartijoita. Kyllä oli paljon turvallisempi olo niiden keskellä... Huhut kahdesta turvatarkastuksesta osoittautui vääräksi, mutta se ainokainen oli siirretty lähtöportille. Uusi käytäntö jumitti jonon aivan totaalisesti, mutta onneksi me ei kuuluta niihin ihmisiin jotka säntää jonoon heti kun sellainen näyttää muodostuvan. Oikeasti hei, perille päästään kuitenkin ihan tasan tarkkaan yhtä aikaa, riippumatta siitä missä kohtaa jonoa on lähtöasemalla ollut. Mieluummin me nytkin istuskeltiin odotusaulassa ihan rauhassa, eikä seisty ryysiksessä toista tuntia. Tää uus turvatarkastus eteni niin, että kun portti avattiin, pari vartijaa tarkasti passit ja liput. Sit jonotettiin tiskille, jossa lentoyhtiön virkailija katsoi liput uudestaan (voisko joku selittää tän logiikan? Ei siihen jonoon päässyt muuta kun niiden vartijoiden ohi, ja ne kuitenkin tarkisti passin lisäksi tosiaan sen, että lippu oli juuri tälle lennolle). Ja sit jonotettiin siihen turvatarkastukseen. Aluksi jono näytti etenevän kohtuullisesti, vaikkakin tarkastuksen perusteellisuuden vuoksi hitaanlaisesti. Mutta sit jossain kohtaa se eteneminen vaan lakkasi kokonaan, koska se tila mihin tarkastuksen läpikäyneet ihmiset eteni tuli täyteen. Jotain 45 minuuttia portin avaamisen jälkeen alkoivat päästää ihmisiä lentokoneeseen (jossa muuten lippu katsottiin vielä kerran) ja jonokin alkoi taas liikkumaan. Älytöntä. Toisaalta, jos ne olis päästänyt suoraan turvatarkastuksesta koneeseen, niin en todellakaan olis halunnut olla niiden joukossa, jotka istuu koneessa yli tunnin oottamassa kun viimesiä vielä läpivalaistaan.
Turvatarkastus ei nyt mitenkään erikoisesti poikennut totutusta, ainahan niissä on muutenkin pieniä lentokenttäkohtaisia eroja ollut. En yhtään muista mikä Schipholissa on ennen ollut tapana, mutta eilen piti ainakin ottaa niin kengät kuin vyötkin pois, sekä vähänkin paksummat paidat riisuttiin kanssa. Peruskauraa, mitä nyt noi kengät saa monissa paikoissa pitää jalassa. Tavaroita ei saanut itse laittaa tarjottimille, vaan ne kerättiin hihnalle josta virkailija sitten laittoi ne masiinasta läpi. Metallinpaljastimen toisella puolella odotti pari virkailijaa, jotka taputteli kaikki matkustajat, ihan riippumatta siitä piippasiko metallinpaljastin vai ei. Ja oli muuten tavallisen perusteellinen taputtelu, kävi melko henkilökohtaiseksi... En tiedä tarkastettiinko kaikkien laukut ihan sisälle katsomalla, minun reppu ainakin. Sitä mä kyllä mietin, kun se virkailija kysyi että saako sinne katsoa, mitä se olisi tehnyt jos olisin kieltänyt.
Lento meni kokonaisuudessaan yllättävän mukavasti, ottaen huomioon sen että yleisesti inhoan lentämistä. Meillä oli molemmilla sellainen tutina, että KLM harrastaa hitusen runsaampaa jalkatilaa koneissaan British Airwaysiin verrattuna, joten saivat jossain määrin anteeksi typerät periaatteensa mitä lähtöselvityksiin tulee. Ville pelaili aika paljon, kun taas minä katselin komediasarjoja. Untakin saatiin suhteellisen hyvin, vaikka koneessa nukkuminen nyt on aina vähän heppoista. Ja niskat jumittavaa. Sit kateltiin yks leffa ja syötiin jäätelöä (BA ei tarjoa jätskiäkään, tähän mennessä Air France on ollut ainoa jonka lennoilla saa jätskiä), jonka jälkeen matkaa olikin jäljellä vaan pari tuntia. Sit oltiinkin ihan pian jo Houstonissa.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä maahantulotarkastuksessa ei ollut juuri lainkaan jonoa. Päästiin tiskille alle kymmenen minuutin odotuksella, ja sattuipa vielä hauska ja hyväntuulinen virkailijakin. Ei vissiin tarvi yrmyillä tai syynätä erityisesti kun kyse on maahan palaavista ihmisistä, koska meininki oli sillon huhtikuussa huomattavasti vakavampi. Koska ei jouduttu jonottaan juuri ollenkaan, matkalaukkuja piti odottaa hetki, mutta nekin tuli ihan muutamassa minuutissa. Molemmat. Eikä mitään jäänyt matkalle. Huippua! Ettei kuitenkaan homma päässyt menemään liian hyvin, tuli tullisedän kanssa ongelma. Se tivasi jostain merkinnästä, joka jonkun olis pitänyt meidän lappuun tehdä ja joka meiltä vissiin puuttui ja pyyteli toista tullilappua. No ei meillä tietenkään sellaista ollut, kun kerta perhekuntaa kohden riittää yksi lappu, se lukee siinä lomakkeen yläreunassakin isolla. Sit se johdatteli meidät johonkin sivuun ja meni lykkään meidän tullilapun ja passit jollekin virkailijalle ja käski odottaa siinä. Vaikutti tosi kärttyiseltä, vaikkei me oltu tehty mitään väärää. Mut sekin selvis sit ihan parissa minuutissa ja se uusi virkailija tuli tuomaan meidän passit ja pahoitteli tilannetta. Sit päästiinkin jatkaan kotimatkaa.
Sillä aikaa kun minä tungin meidän passit ja muut paperit laukkuun ja kaivoin auton avaimet esiin, Ville haki meille kahvit matkalle mukaan. Ja kertoi ettei hänen pankkikortti kelvannut. Jännä käänne, etenkin kun Villen korttia tarvittais auton saamiseen. Meidän käyttämässä lentokenttäparkissa on nimittäin sellainen systeemi (muutenkin täällä tosi yleinen) että sisään ajettaessa syötetään kortti masiinaan ja sit ulos ajettaessa sama kortti uudestaan. Kone laskee kuinka kauan parkissa on oltu ja veloittaa kortilta sen mukaan. Kätevää, kun ei tarvii pelata minkään parkkilippujen kanssa. Mutta mitäs sit jos se kortti ei jostain syystä enää kaksi viikkoa myöhemmin kelpaakaan? No, virheilmoituksen se tosiaan antoi sitten siellä parkkiksellakin, joten me kurvattiin käteismaksukopille ja kerrottiin ongelmasta henkilökunnalle. Maksettiin sit itsemme käteisellä ulos ja todettiin että pitänee mennä käymään pankissa...
Koti oli ihan paikallaan, eikä oven edessä ollut kuin yksi kappale sanomalehtiä. Keskeytys oli siis mennyt just silleen kun piti. Sama homma postin kanssa, siellä oli lokerossa hirmu kasa kaikkea, kuten meidän vuokralasku. Ja kirje pankista, jossa he kertoo että Villen kortilla on tehty veloitus jota he epäilee virheelliseksi, joten kortti on suljettu kunnes tilanne selvitetään. Tiliotteella näkyikin joulukuun 23. päivä iTunesiin tehty tilaus, josta meistä kumpikaan ei kyllä ole vastuussa, joten näiden tietojen kanssa Ville soitti kirjeessä olleeseen numeroon. Homma ratkesikin suhteellisen helposti, Villen kortti on nyt lakkautettu ja uusi tulee postissa. Sitä en tiedä miten näin on käynyt tai mistä meidän pankki on tajunnut että veloitus on virheellinen. Kiva kuitenkin huomata että heillä ollaan tarkkoja, vaikkei summa ollutkaan kuin vähän päälle 17 dollaria.
Loppuilta alkoi tunnin päiväunilla, jonka jälkeen Ville haki meille pizzat ja katseltiin kuka voitti viimeisimmän Survivorin. Se on kyllä yksi minun ehdottomista tv-suosikeista, onneksi uusi kausi alkaa jo ensi kuussa! Laukkuihin ei koskettu yhtään enempää kuin oli välttämätöntä ja nukkumaan mentiin varsin aikaisin. Ehtii ne tavarat purkaa myöhemminkin, tänään esimerkiksi homma on edistynyt huomattavasti reippaammin.
Huomenna aamulla alkaa matka takaisin meren toiselle puolen ja eiköhän blogikin päivity sitten vähän tiuhempaan tahtiin kun loma loppuu ja arki taas alkaa. Sitä ennen haluamme kuitenkin vielä toivottaa kaikille oikein hyvää vuotta 2010!!
