Hauskaa loppiaista! Mehän emme tällaisesta ylimääräisestä vapaapäivästä pääse nauttimaan, vaan Ville lähti aamulla töihin ihan tavalliseen tapaan. Minä puolestani aattelin pestä noin miljoona koneellista pyykkiä, jonka jälkeen kaikki kotihommat sun muut alkaakin olla loman jäljiltä kunnossa. Kaipa se arki tästä siis palautuu uomiinsa myös tänä vuonna.
Ehdottoman hyvänä uutisena kerrottakoon, että aikaerotuskat jäi tänne päin tultaessa ihan minimiin. Se on kyllä kumma miten se voikin mennä niin, muistan nimittäin että aikanaan huhtikuussa oli yhtä helppoa; rytmi normalisoitui suunnilleen yhdessä yössä. Toista oli pari viikkoa sitten. Me nimittäin kärsittiin Suomeen tultaessa ihan älyttömästä jet lagista, joka ei meinannut hellittää sitten millään. Rytmiä yritettiin kovasti korjata valvomalla sinnikkäästi iltaisin, vakuuttuneina siitä että kun sitten kömpii vällyjen väliin tulee uni nopeasti ja sitä riittää aamuun asti. Mutta mitä vielä. Kyllähän me väsyneinä hyvin nukahdettiin, mutta aamulla ponkaistiin pystyyn aivan naurettavan aikaisin (parhaimmillaan kello neljä), eikä unta enää saanut millään. Päivällä olis sit taas väsyttänyt mutta ei annettu periksi, ja seuraavana yönä sit sama kaava toistuu. Ihan älytöntä, niin vähäisellä unen määrällä olis tosiaan voinut kuvitella että aamuisin olis viihtynyt nukuksissa huomattavasti pitempään...
Mut joka tapauksessa, tähän suuntaan meillä oli paljon helpompaa, mikä on tietysti kiva asia. Etenkin koska Ville meni takaisin töihin heti jo maanantaina, joskaan ei tehnyt silloin ihan täyttä päivää. Sen verta aikaeron vaikutuksia vielä näkyy, että aika aikaisin alkaa silmäluomet illalla painumaan kiinni, mikä tarkoittaa sitä että aamuisin on tavallista virkeämpi olo. Vaan onko tää nyt välttämättä huono asia, olla sellaisessa normaali-ihmisen rytmissä välillä? Ei vaan yökyöpeleinä olla totuttu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Silloin ku me tultiin sieltä päin kotiin...kone oli viideltä illalla Helsingissä, kotona oltiin jotain kahdeksan maissa ja mentiin kymmeneltä illalla nukkumaan... Iitu tuli pelästyneenä meidät herättämään.. äiti kello on kuusi illalla.......eli nukuttiinko noin 17 tuntia.... Että sillä lailla se aikaero vaikutti. Loppiainen meni joulun pois siivouksessa ja toisella uima ja toisella jääkiekkoharkat.. että siinä se meni vapaapäivä kotitöitä/kuskihommissa täälläkin.
Me taas oltiin kolmen aikaan Helsingissä, käytiin mm. syömässä ja puuhailtiin muuta. Sinniteltiin hereillä vähän yli kymmeneen asti vaikka aiemminkin olis väsyttänyt, ja herättiin ihan pirteinä puoli kuuden aikaan aamulla... Päivällä olis kyllä tosiaan taas väsyttänyt, mutta kun oli kuitenkin paljon ohjelmaa ja pakko pyrkiä Suomen rytmiin, niin ei voinut nukkumaankaan mennä. Kaipa se vaikuttaa vähän eri tavalla eri ihmisillä, kunhan nyt jollakin tapaa rytmin sekoittaa. :)
Kyllä meilläkin oli paljon vaikeampaa kotiinpäin tullessa.
Sinnepäin oli kuin olisi yhden yövuoron tehnyt, mutta tullessa ei meinattu päästä normirytmiin moneen päivään.
Niin se kai yleensäkin menee, että itäänpäin on vaikeampi matkustaa. Tosin en mä kyllä muista että sillon Tokioon mennessä mulla olis ollut niin vaikeaa kuin nyt täältä Suomeen. Hmm...
Lähetä kommentti