Houstonissa ollaan taas, turvallisesti ja molemmat ihan yhtenä kappaleena. Oli ihan tosi mahtava kahden viikon loma ja erityisen ihana nähdä perheitä ja ystäviä. Kiitos kovasti kaikille jotka halusi ja jaksoi viettää aikaa meidän kanssa, pidämme sitä suuressa arvossa. Ja pahoittelut äitikullalle, etten eilen ilmoittanut että ollaan päästy täällä perille, mutta aattelin tehdä matkasta vähän pidemmän raportin nyt paremmalla ajalla tänään. Kuvituksena toimikoon meidän muhkea joululahjasaldo, eikä tässä ole edes kaikki! Osa nimittäin piti pakata säilytykseen Suomessa, jonka lisäksi suurin osa karkeista ja herkuista tuli jo syötyä...
Herätys oli yöllä kello kaksi, täysin riittämättömien pikkutorkkujen jälkeen. Isäkulta kuskasi meidät lentokentälle, jonne ehdittiinkin oikein hyvissä ajoin. Aamu alkoi ihan totaalisella ketutuksella kun kävi ilmi, ettei KLM tee lainkaan lähtöselvityksiä tiskillä, vaan ne on pakko tehdä joko etukäteen netissä tai terminaalissa itsepalvelumasiinalla. Ja joo, kyllä me tiedetään että netissä tehty check in on ihan tosi kätevä ja helppo ja joo, kyllä varmasti kannattaisi toimia niin, mutta kun me ei haluta! Eikä varsinkaan haluta käyttää niitä itsepalvelujuttuja, joista puolet oli epäkunnossa (ne ilmoitti ettei KLM:n lähtöselvitys valitettavasti toimi tällä hetkellä, tästä oli tosi monet ihan tosi iloisia...). Kaiken muun hyvän lisäksi kävi ilmi, ettei niissä pirun pömpeleissä ole suomea lainkaan kielivaihtoehtona. Meille nyt ihan se ja sama sinänsä, mutta tuotti kyllä aika monelle muulle pieniä vaikeuksia. Ja kyllähän nyt on kyse ihan periaatteestakin, että kai nyt sentään Helsinki-Vantaalla pitäisi pystyä tekemään lähtöselvitys suomeksi! Vaan ei onnistu KLM:n kanssa. Omatoimisen lähtöselvityksen jälkeen piti vielä jonottaa matkatavarat tiskille, eikä se jono kyllä edennyt yhtään nopeasti, vaikka niin kaikki etukäteislähtöselvityksen nimiin vannojat aina väittääkin...
Eka lento Amsterdamiin meni molemmilta aika pitkälti unessa, mikä oli harvinaisen hyvä juttu olemattomien yöunien jälkeen. Vaihtoaikaa oli reilusti, joten istuskeltiin hetken aikaa kahvilassakin nauttimassa aamiaista/lounasta/jotain muuta ateriaa. Oltiin varauduttu siihen että tunnelma olis vähän tavallista kireämpi sen yhden idiootin räjähdeseikkailun jälkeen, ja Jenkkilentojen lähtöterminaalissa pyörikin mukava määrä aseistettuja vartijoita. Kyllä oli paljon turvallisempi olo niiden keskellä... Huhut kahdesta turvatarkastuksesta osoittautui vääräksi, mutta se ainokainen oli siirretty lähtöportille. Uusi käytäntö jumitti jonon aivan totaalisesti, mutta onneksi me ei kuuluta niihin ihmisiin jotka säntää jonoon heti kun sellainen näyttää muodostuvan. Oikeasti hei, perille päästään kuitenkin ihan tasan tarkkaan yhtä aikaa, riippumatta siitä missä kohtaa jonoa on lähtöasemalla ollut. Mieluummin me nytkin istuskeltiin odotusaulassa ihan rauhassa, eikä seisty ryysiksessä toista tuntia. Tää uus turvatarkastus eteni niin, että kun portti avattiin, pari vartijaa tarkasti passit ja liput. Sit jonotettiin tiskille, jossa lentoyhtiön virkailija katsoi liput uudestaan (voisko joku selittää tän logiikan? Ei siihen jonoon päässyt muuta kun niiden vartijoiden ohi, ja ne kuitenkin tarkisti passin lisäksi tosiaan sen, että lippu oli juuri tälle lennolle). Ja sit jonotettiin siihen turvatarkastukseen. Aluksi jono näytti etenevän kohtuullisesti, vaikkakin tarkastuksen perusteellisuuden vuoksi hitaanlaisesti. Mutta sit jossain kohtaa se eteneminen vaan lakkasi kokonaan, koska se tila mihin tarkastuksen läpikäyneet ihmiset eteni tuli täyteen. Jotain 45 minuuttia portin avaamisen jälkeen alkoivat päästää ihmisiä lentokoneeseen (jossa muuten lippu katsottiin vielä kerran) ja jonokin alkoi taas liikkumaan. Älytöntä. Toisaalta, jos ne olis päästänyt suoraan turvatarkastuksesta koneeseen, niin en todellakaan olis halunnut olla niiden joukossa, jotka istuu koneessa yli tunnin oottamassa kun viimesiä vielä läpivalaistaan.
Turvatarkastus ei nyt mitenkään erikoisesti poikennut totutusta, ainahan niissä on muutenkin pieniä lentokenttäkohtaisia eroja ollut. En yhtään muista mikä Schipholissa on ennen ollut tapana, mutta eilen piti ainakin ottaa niin kengät kuin vyötkin pois, sekä vähänkin paksummat paidat riisuttiin kanssa. Peruskauraa, mitä nyt noi kengät saa monissa paikoissa pitää jalassa. Tavaroita ei saanut itse laittaa tarjottimille, vaan ne kerättiin hihnalle josta virkailija sitten laittoi ne masiinasta läpi. Metallinpaljastimen toisella puolella odotti pari virkailijaa, jotka taputteli kaikki matkustajat, ihan riippumatta siitä piippasiko metallinpaljastin vai ei. Ja oli muuten tavallisen perusteellinen taputtelu, kävi melko henkilökohtaiseksi... En tiedä tarkastettiinko kaikkien laukut ihan sisälle katsomalla, minun reppu ainakin. Sitä mä kyllä mietin, kun se virkailija kysyi että saako sinne katsoa, mitä se olisi tehnyt jos olisin kieltänyt.
Lento meni kokonaisuudessaan yllättävän mukavasti, ottaen huomioon sen että yleisesti inhoan lentämistä. Meillä oli molemmilla sellainen tutina, että KLM harrastaa hitusen runsaampaa jalkatilaa koneissaan British Airwaysiin verrattuna, joten saivat jossain määrin anteeksi typerät periaatteensa mitä lähtöselvityksiin tulee. Ville pelaili aika paljon, kun taas minä katselin komediasarjoja. Untakin saatiin suhteellisen hyvin, vaikka koneessa nukkuminen nyt on aina vähän heppoista. Ja niskat jumittavaa. Sit kateltiin yks leffa ja syötiin jäätelöä (BA ei tarjoa jätskiäkään, tähän mennessä Air France on ollut ainoa jonka lennoilla saa jätskiä), jonka jälkeen matkaa olikin jäljellä vaan pari tuntia. Sit oltiinkin ihan pian jo Houstonissa.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä maahantulotarkastuksessa ei ollut juuri lainkaan jonoa. Päästiin tiskille alle kymmenen minuutin odotuksella, ja sattuipa vielä hauska ja hyväntuulinen virkailijakin. Ei vissiin tarvi yrmyillä tai syynätä erityisesti kun kyse on maahan palaavista ihmisistä, koska meininki oli sillon huhtikuussa huomattavasti vakavampi. Koska ei jouduttu jonottaan juuri ollenkaan, matkalaukkuja piti odottaa hetki, mutta nekin tuli ihan muutamassa minuutissa. Molemmat. Eikä mitään jäänyt matkalle. Huippua! Ettei kuitenkaan homma päässyt menemään liian hyvin, tuli tullisedän kanssa ongelma. Se tivasi jostain merkinnästä, joka jonkun olis pitänyt meidän lappuun tehdä ja joka meiltä vissiin puuttui ja pyyteli toista tullilappua. No ei meillä tietenkään sellaista ollut, kun kerta perhekuntaa kohden riittää yksi lappu, se lukee siinä lomakkeen yläreunassakin isolla. Sit se johdatteli meidät johonkin sivuun ja meni lykkään meidän tullilapun ja passit jollekin virkailijalle ja käski odottaa siinä. Vaikutti tosi kärttyiseltä, vaikkei me oltu tehty mitään väärää. Mut sekin selvis sit ihan parissa minuutissa ja se uusi virkailija tuli tuomaan meidän passit ja pahoitteli tilannetta. Sit päästiinkin jatkaan kotimatkaa.
Sillä aikaa kun minä tungin meidän passit ja muut paperit laukkuun ja kaivoin auton avaimet esiin, Ville haki meille kahvit matkalle mukaan. Ja kertoi ettei hänen pankkikortti kelvannut. Jännä käänne, etenkin kun Villen korttia tarvittais auton saamiseen. Meidän käyttämässä lentokenttäparkissa on nimittäin sellainen systeemi (muutenkin täällä tosi yleinen) että sisään ajettaessa syötetään kortti masiinaan ja sit ulos ajettaessa sama kortti uudestaan. Kone laskee kuinka kauan parkissa on oltu ja veloittaa kortilta sen mukaan. Kätevää, kun ei tarvii pelata minkään parkkilippujen kanssa. Mutta mitäs sit jos se kortti ei jostain syystä enää kaksi viikkoa myöhemmin kelpaakaan? No, virheilmoituksen se tosiaan antoi sitten siellä parkkiksellakin, joten me kurvattiin käteismaksukopille ja kerrottiin ongelmasta henkilökunnalle. Maksettiin sit itsemme käteisellä ulos ja todettiin että pitänee mennä käymään pankissa...
Koti oli ihan paikallaan, eikä oven edessä ollut kuin yksi kappale sanomalehtiä. Keskeytys oli siis mennyt just silleen kun piti. Sama homma postin kanssa, siellä oli lokerossa hirmu kasa kaikkea, kuten meidän vuokralasku. Ja kirje pankista, jossa he kertoo että Villen kortilla on tehty veloitus jota he epäilee virheelliseksi, joten kortti on suljettu kunnes tilanne selvitetään. Tiliotteella näkyikin joulukuun 23. päivä iTunesiin tehty tilaus, josta meistä kumpikaan ei kyllä ole vastuussa, joten näiden tietojen kanssa Ville soitti kirjeessä olleeseen numeroon. Homma ratkesikin suhteellisen helposti, Villen kortti on nyt lakkautettu ja uusi tulee postissa. Sitä en tiedä miten näin on käynyt tai mistä meidän pankki on tajunnut että veloitus on virheellinen. Kiva kuitenkin huomata että heillä ollaan tarkkoja, vaikkei summa ollutkaan kuin vähän päälle 17 dollaria.
Loppuilta alkoi tunnin päiväunilla, jonka jälkeen Ville haki meille pizzat ja katseltiin kuka voitti viimeisimmän
Survivorin. Se on kyllä yksi minun ehdottomista tv-suosikeista, onneksi uusi kausi alkaa jo ensi kuussa! Laukkuihin ei koskettu yhtään enempää kuin oli välttämätöntä ja nukkumaan mentiin varsin aikaisin. Ehtii ne tavarat purkaa myöhemminkin, tänään esimerkiksi homma on edistynyt huomattavasti reippaammin.
Herätys oli yöllä kello kaksi, täysin riittämättömien pikkutorkkujen jälkeen. Isäkulta kuskasi meidät lentokentälle, jonne ehdittiinkin oikein hyvissä ajoin. Aamu alkoi ihan totaalisella ketutuksella kun kävi ilmi, ettei KLM tee lainkaan lähtöselvityksiä tiskillä, vaan ne on pakko tehdä joko etukäteen netissä tai terminaalissa itsepalvelumasiinalla. Ja joo, kyllä me tiedetään että netissä tehty check in on ihan tosi kätevä ja helppo ja joo, kyllä varmasti kannattaisi toimia niin, mutta kun me ei haluta! Eikä varsinkaan haluta käyttää niitä itsepalvelujuttuja, joista puolet oli epäkunnossa (ne ilmoitti ettei KLM:n lähtöselvitys valitettavasti toimi tällä hetkellä, tästä oli tosi monet ihan tosi iloisia...). Kaiken muun hyvän lisäksi kävi ilmi, ettei niissä pirun pömpeleissä ole suomea lainkaan kielivaihtoehtona. Meille nyt ihan se ja sama sinänsä, mutta tuotti kyllä aika monelle muulle pieniä vaikeuksia. Ja kyllähän nyt on kyse ihan periaatteestakin, että kai nyt sentään Helsinki-Vantaalla pitäisi pystyä tekemään lähtöselvitys suomeksi! Vaan ei onnistu KLM:n kanssa. Omatoimisen lähtöselvityksen jälkeen piti vielä jonottaa matkatavarat tiskille, eikä se jono kyllä edennyt yhtään nopeasti, vaikka niin kaikki etukäteislähtöselvityksen nimiin vannojat aina väittääkin...
Eka lento Amsterdamiin meni molemmilta aika pitkälti unessa, mikä oli harvinaisen hyvä juttu olemattomien yöunien jälkeen. Vaihtoaikaa oli reilusti, joten istuskeltiin hetken aikaa kahvilassakin nauttimassa aamiaista/lounasta/jotain muuta ateriaa. Oltiin varauduttu siihen että tunnelma olis vähän tavallista kireämpi sen yhden idiootin räjähdeseikkailun jälkeen, ja Jenkkilentojen lähtöterminaalissa pyörikin mukava määrä aseistettuja vartijoita. Kyllä oli paljon turvallisempi olo niiden keskellä... Huhut kahdesta turvatarkastuksesta osoittautui vääräksi, mutta se ainokainen oli siirretty lähtöportille. Uusi käytäntö jumitti jonon aivan totaalisesti, mutta onneksi me ei kuuluta niihin ihmisiin jotka säntää jonoon heti kun sellainen näyttää muodostuvan. Oikeasti hei, perille päästään kuitenkin ihan tasan tarkkaan yhtä aikaa, riippumatta siitä missä kohtaa jonoa on lähtöasemalla ollut. Mieluummin me nytkin istuskeltiin odotusaulassa ihan rauhassa, eikä seisty ryysiksessä toista tuntia. Tää uus turvatarkastus eteni niin, että kun portti avattiin, pari vartijaa tarkasti passit ja liput. Sit jonotettiin tiskille, jossa lentoyhtiön virkailija katsoi liput uudestaan (voisko joku selittää tän logiikan? Ei siihen jonoon päässyt muuta kun niiden vartijoiden ohi, ja ne kuitenkin tarkisti passin lisäksi tosiaan sen, että lippu oli juuri tälle lennolle). Ja sit jonotettiin siihen turvatarkastukseen. Aluksi jono näytti etenevän kohtuullisesti, vaikkakin tarkastuksen perusteellisuuden vuoksi hitaanlaisesti. Mutta sit jossain kohtaa se eteneminen vaan lakkasi kokonaan, koska se tila mihin tarkastuksen läpikäyneet ihmiset eteni tuli täyteen. Jotain 45 minuuttia portin avaamisen jälkeen alkoivat päästää ihmisiä lentokoneeseen (jossa muuten lippu katsottiin vielä kerran) ja jonokin alkoi taas liikkumaan. Älytöntä. Toisaalta, jos ne olis päästänyt suoraan turvatarkastuksesta koneeseen, niin en todellakaan olis halunnut olla niiden joukossa, jotka istuu koneessa yli tunnin oottamassa kun viimesiä vielä läpivalaistaan.
Turvatarkastus ei nyt mitenkään erikoisesti poikennut totutusta, ainahan niissä on muutenkin pieniä lentokenttäkohtaisia eroja ollut. En yhtään muista mikä Schipholissa on ennen ollut tapana, mutta eilen piti ainakin ottaa niin kengät kuin vyötkin pois, sekä vähänkin paksummat paidat riisuttiin kanssa. Peruskauraa, mitä nyt noi kengät saa monissa paikoissa pitää jalassa. Tavaroita ei saanut itse laittaa tarjottimille, vaan ne kerättiin hihnalle josta virkailija sitten laittoi ne masiinasta läpi. Metallinpaljastimen toisella puolella odotti pari virkailijaa, jotka taputteli kaikki matkustajat, ihan riippumatta siitä piippasiko metallinpaljastin vai ei. Ja oli muuten tavallisen perusteellinen taputtelu, kävi melko henkilökohtaiseksi... En tiedä tarkastettiinko kaikkien laukut ihan sisälle katsomalla, minun reppu ainakin. Sitä mä kyllä mietin, kun se virkailija kysyi että saako sinne katsoa, mitä se olisi tehnyt jos olisin kieltänyt.
Lento meni kokonaisuudessaan yllättävän mukavasti, ottaen huomioon sen että yleisesti inhoan lentämistä. Meillä oli molemmilla sellainen tutina, että KLM harrastaa hitusen runsaampaa jalkatilaa koneissaan British Airwaysiin verrattuna, joten saivat jossain määrin anteeksi typerät periaatteensa mitä lähtöselvityksiin tulee. Ville pelaili aika paljon, kun taas minä katselin komediasarjoja. Untakin saatiin suhteellisen hyvin, vaikka koneessa nukkuminen nyt on aina vähän heppoista. Ja niskat jumittavaa. Sit kateltiin yks leffa ja syötiin jäätelöä (BA ei tarjoa jätskiäkään, tähän mennessä Air France on ollut ainoa jonka lennoilla saa jätskiä), jonka jälkeen matkaa olikin jäljellä vaan pari tuntia. Sit oltiinkin ihan pian jo Houstonissa.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä maahantulotarkastuksessa ei ollut juuri lainkaan jonoa. Päästiin tiskille alle kymmenen minuutin odotuksella, ja sattuipa vielä hauska ja hyväntuulinen virkailijakin. Ei vissiin tarvi yrmyillä tai syynätä erityisesti kun kyse on maahan palaavista ihmisistä, koska meininki oli sillon huhtikuussa huomattavasti vakavampi. Koska ei jouduttu jonottaan juuri ollenkaan, matkalaukkuja piti odottaa hetki, mutta nekin tuli ihan muutamassa minuutissa. Molemmat. Eikä mitään jäänyt matkalle. Huippua! Ettei kuitenkaan homma päässyt menemään liian hyvin, tuli tullisedän kanssa ongelma. Se tivasi jostain merkinnästä, joka jonkun olis pitänyt meidän lappuun tehdä ja joka meiltä vissiin puuttui ja pyyteli toista tullilappua. No ei meillä tietenkään sellaista ollut, kun kerta perhekuntaa kohden riittää yksi lappu, se lukee siinä lomakkeen yläreunassakin isolla. Sit se johdatteli meidät johonkin sivuun ja meni lykkään meidän tullilapun ja passit jollekin virkailijalle ja käski odottaa siinä. Vaikutti tosi kärttyiseltä, vaikkei me oltu tehty mitään väärää. Mut sekin selvis sit ihan parissa minuutissa ja se uusi virkailija tuli tuomaan meidän passit ja pahoitteli tilannetta. Sit päästiinkin jatkaan kotimatkaa.
Sillä aikaa kun minä tungin meidän passit ja muut paperit laukkuun ja kaivoin auton avaimet esiin, Ville haki meille kahvit matkalle mukaan. Ja kertoi ettei hänen pankkikortti kelvannut. Jännä käänne, etenkin kun Villen korttia tarvittais auton saamiseen. Meidän käyttämässä lentokenttäparkissa on nimittäin sellainen systeemi (muutenkin täällä tosi yleinen) että sisään ajettaessa syötetään kortti masiinaan ja sit ulos ajettaessa sama kortti uudestaan. Kone laskee kuinka kauan parkissa on oltu ja veloittaa kortilta sen mukaan. Kätevää, kun ei tarvii pelata minkään parkkilippujen kanssa. Mutta mitäs sit jos se kortti ei jostain syystä enää kaksi viikkoa myöhemmin kelpaakaan? No, virheilmoituksen se tosiaan antoi sitten siellä parkkiksellakin, joten me kurvattiin käteismaksukopille ja kerrottiin ongelmasta henkilökunnalle. Maksettiin sit itsemme käteisellä ulos ja todettiin että pitänee mennä käymään pankissa...
Koti oli ihan paikallaan, eikä oven edessä ollut kuin yksi kappale sanomalehtiä. Keskeytys oli siis mennyt just silleen kun piti. Sama homma postin kanssa, siellä oli lokerossa hirmu kasa kaikkea, kuten meidän vuokralasku. Ja kirje pankista, jossa he kertoo että Villen kortilla on tehty veloitus jota he epäilee virheelliseksi, joten kortti on suljettu kunnes tilanne selvitetään. Tiliotteella näkyikin joulukuun 23. päivä iTunesiin tehty tilaus, josta meistä kumpikaan ei kyllä ole vastuussa, joten näiden tietojen kanssa Ville soitti kirjeessä olleeseen numeroon. Homma ratkesikin suhteellisen helposti, Villen kortti on nyt lakkautettu ja uusi tulee postissa. Sitä en tiedä miten näin on käynyt tai mistä meidän pankki on tajunnut että veloitus on virheellinen. Kiva kuitenkin huomata että heillä ollaan tarkkoja, vaikkei summa ollutkaan kuin vähän päälle 17 dollaria.
Loppuilta alkoi tunnin päiväunilla, jonka jälkeen Ville haki meille pizzat ja katseltiin kuka voitti viimeisimmän Survivorin. Se on kyllä yksi minun ehdottomista tv-suosikeista, onneksi uusi kausi alkaa jo ensi kuussa! Laukkuihin ei koskettu yhtään enempää kuin oli välttämätöntä ja nukkumaan mentiin varsin aikaisin. Ehtii ne tavarat purkaa myöhemminkin, tänään esimerkiksi homma on edistynyt huomattavasti reippaammin.
9 kommenttia:
Olipa teillä tapahtumarikas matka, kiva kun kuitenkin meni hyvin. Se sujuu ongelmien ratkominen, kun on tuota kielitaitoa. Mitenhän meidän vastaavassa tapauksessa kävisi. Se meidän reissu BA:lla onnistui ihan hyvin, vaikka ei sitä jätskiä siellä tarjottukaan, joten jos tullaan uudelleen, niin sama yhtiö saa varmaan meidät tuoda.
Olette tosiaan ollut kovin kilttejä, noista lahjoista päätellen, vaikka niinhän te aina.
No niin Loppu hyvin kaikki hyvin ja pääsitte kotiin.. ;-)
Joo mäkin pidin British Airwaysin palvelusta, kaikki sujui todella mainiosti....vaikka ne jalkatilat... hmm.. varsinkin kun menin vaihtamaan isän edestäni äidin viereen ..ja sitten sen isän paikan edessä otti se sataviiskytkiloinen kaveri joka runttas sen penkin mun syliin....ja nukkui lähes koko matkan! Mutta haikeana muistelen matkaamme sinne .. oli se upeaa. En ihmettele että viihdytte siellä.
Oliko meidän joulukortti jo tullut vai ehtiiköhän juhannukseksi vasta.. paitsi jos oottekin täällä silloin taas jo..
ja wau... meidän antamat joululahjatkin pääsi kuviin , toivottavasti on hauska peli. Harmi kun me ei saada teidän antamia kuviin.. ainakin Iitun tarttis saada converset kuviin koska oli ne aikas makeet... Eeliskin oli erittäin iloinen lahjoistaan...mun saamasta paidasta en kommentoi....(vihellystä..)
Mutta oikein hyvää alkanutta vuotta 2010 teille molemmille. Oli enemmän kuin mukava nähdä teidät. kiva kun kävitte.
rauni: Kyllä sitä aina jotenkin pärjää ilman yhteistä kieltäkin, huomasin aikanaan Tokiossa... ;)
Sirpa: Ei KLM:n palvelussa mitään muuta vikaa ollut kuin se lähtöselvitys, koneessa passattiin oikein mukavasti. Teidän joulukorttia ei ole vielä näkynyt, katsotaan koska ehtii tänne asti. Ja mullahan on muuten samat Converset itselläni kuin mitkä Iitu sai, niin ehkäpä esittelen ne joskus täälläkin. Sun saamasta paidastakin löytyy oma kappale, ehkä kuvaan senkin. Myönnä pois, että se oli hieno, et vaan halua tunnustaa kun se oli Texans-paita... ;)
Tosi kiva oli nähdä teitä ihan livenä,lapsikullat.Suuria muutoksia ei ollut havaittavissa, elleikö ihan aavistus amerikkalaista avoimuutta ole tarttunut hihaan. Onnea uudelle vuodelle ja uudelle Houstoninrupeamalle!
marketta: Hahaa, mehän nähdään ihan tosi pian jo uudestaankin, kun eihän teidän Houstonin keikkaan ole kuin puolitoista kuukautta aikaa! :)
No onneksi paluumatka sujui kuitenkin melko mutkattomasti. Mun on pakko kysyä noista lahjoista (ehkä oon vähän tyhmä ja todella utelias), mutta mitä nuo puiset rinkelinaluset on?
Lilli: Haha, mä mietinkin että kysyykö joku.. :) Ne on viinipullopidikkeet/-alustat, värikoordinoitu erikseen punkulle ja valkkarille.. ;) Elikäs toimii telineenä niin, että pullon kaula menee kolosta ja sit se pysyy vaakatasossa paikallaan. Ja sit kun pullon avaa, tuota voi käyttää alustana. Mut älä huoli, ei mekään tajuttu muuta kun mukana tulleesta kuvasta... ;)
Hmm.. selvä juttu. Ensin ajattelin, että ehkä se on joku bagelmuotti, mutta tulisi aika laiha bageli ja arvelin myös, että noilla väreillä voisi olla joku oikea merkitys. Kiva kun selvisi ;) Ja kiva kun en ollut ainoa, joka ihmetteli.
Mun mielestä on hirmu hauskaa juurikin se, että väreillä on merkitys. Tosin sit en tiiä mitä teen, jos joskus olis kaapissa vaikka kaks pulloa punaviiniä eikä yhtään valkkaria. Saako sellaisessa tilanteessa rikkoa sääntöjä vähäsen? ;)
Lähetä kommentti