Tarina hukkuneesta kynästä

Minulla on sellainen tapa, että työpöydän ääressä työnnän usein lyijykynän jemmaan hiuksiin jotka on pyöräytetty klipsillä kiinni. Sinne se sujahtaa hyvin eikä pyöri pöydällä tiellä. Tänäänkin oon viettänyt suurimman osan päivästä kynä hiuksissa. Jokin aika sitten olisin tarvinnut kynää, joten haparoin tuolta takaraivon suunnalta vain huomatakseni ettei kynä ollutkaan tukassa. Kävin läpi koko työpöydän, joka ei ole kovin suuri tai piilopaikkoja täynnä, sekä ravistelin kaikki paperiniput ja vastaavat. Ei kynää.

Noh, kurkin sitten pöydän alta ja kävin katsomassa keittiöstäkin, josko se olisi liukunut pois tukasta kun kävin hakemassa syötävää. Ei missään. Kadonneen kynän mysteeri hämmensi, missä se muka voi olla. Olin ihan satavarma etten ole sitä koko päivänä laittanut muualle kuin tukkaan tai sitten pöydälle, eikä se ollut kummassakaan. Epäuskoisena mietin josko se olisi voinut jotenkin valua hiuksissa niin, ettei se vaan ota sormiin kiinni kun hapuilen, joten päätin ottaa klipsin irti ja ravistella tukkaa. Tässä vaiheessa siis olin jo selkeästi hyvin epätodennäköisten vaihtoehtojen äärellä. Eikä ollut kynä sielläkään, mitään ei pudonnut hiuksista kun ne avasin ja haroin. Heiluttelin vähän huppariakin, jos kynä olisi pudonnut niskasta paidan alle, mutta ei selässäkään mitään tuntunut.

Arvatkaa mistä kynä lopulta löytyi. No sehän oli kuin olikin pudonnut tukasta, liukunut hiusklipsin alta irti. Ja päätynyt mun hupparin huppuun! Kyllä se vähän aikaa hymyilytti.