Naistenpäivää!

Käytiin tosiaan eilen katsomassa Tim Burtonin uusi Alice in Wonderland ja olihan tuo melkoisen hyvä ja viihdyttävä elokuva. Pidin erityisesti siitä että juttuun oli kehitetty uusi koukku, saman vanhan toistamisen sijaan. Vaikka luulenpa että aika mielenkiintoista se olisi ollut Burtonin toistamana se sama ja vanhakin...Uudessa leffassahan on kyse vähän kuin jatko-osasta, jossa Alice palaa vuosien jälkeen takaisin Ihmemaahan, muistamatta aikaisempia seikkailujaan. Tässä käänteessä piilee sekä elokuvan vahvuus että heikkous yhdessä ja samassa paketissa. Kuten sanottu, idea lisää mielekkyyttä kun tuttuja juttuja voi toteuttaa huomattavasti reippaammin varioiden, mutta kuitenkin samalla uutta luoden.
Toisaalta taas, Tim Burtonin elokuvasta löytyy suhteellisen perinteinen tarinankerronnallinen kaari. On alku, keskikohta ja loppu, löytyy sekä pää että häntä. Ei huono asia noin muuten, mutta Lewis Carrollin alkuperäisteokseen verrattuna ihan liian loogista. Toisaalta, myös ah niin kovin paljon katsojaystävällisempää.
Minä en ole lainkaan puristi mitä alkuperäisteoksiin tulee, vaan tunnistan oikein hyvin muutosten tarpeen kun siirrytään formaatista toiseen. Ja vaikka ei siirryttäisikään, kuka jaksaa katsoa loputtomasti identtisiä filmatisointeja? Siksipä voinkin sanoa pitäneeni Burtonin uudesta tulkinnasta kovasti, vaikka pieni osa minusta ymmärtääkin Carroll-fanien mahdollisen kritiikin. Enpä olisi etukäteen uskonut että joskus tulisi se päivä kun minun mielestäni joku Tim Burtonin elokuvista on liian vähän absurdi.
Asiasta täysin toisaalle, tänään on kansainvälinen naistenpäivä, joten erinomaisen hyvää naistenpäivää sit vaan. Tänään on myös minun äitin ja isin hääpäivä, joten erityiset onnittelut kotiSuomeen. 40 vuotta, se on oikeasti jo melkoisen kunnioitettava aika tuijottaa samaa naamaa joka aamu. 40-vuotis hääpäivä on muuten rubiinihäät, joten tässä teille yksi kappale.
Kaikki Alice in Wonderland -kuvat täältä, rubiini täältä.