Ville tuossa mainitsikin, että heillä on vähän kiireisempi vaihe menossa työpaikalla. Siellä se on nytkin, lauantai-illan kunniaksi. Tämä visiitti on kuulemma hieman lyhyempi kuin eilisen illan tai tämän aamun kolmisen tuntia, eikä huomenna tarvii mennä ollenkaan. Sentäs. Mutta koska vietän siis toistaiseksi vauhdikasta lauantaita yksikseni kotosalla, ajattelin että voisin vähän raportoida muutamia juttuja jotka on jäänyt kertomatta, kun blogi jäi vieraiden täällä ollessa varsin vähälle huomiolle.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että kun me Petun ja Maman kanssa päädytään samaan tilaan on hyvin todennäköistä että homma menee jokseenkin hysteeriseksi, ennemmin tai myöhemmin. Tämä hysteria ilmeni etenkin melko säännönmukaisesti meidän aamukeskusteluissa, joista ensimmäinen käsitteli lempinumeroita (Petun on 1, 2, 3, 5, 7, 9, 12 ja 24, Maman ja minun tyytyessä vähempään, eli seiskaan ja yhteentoista…). Keskustelu lempinumeroista sai paljon pilkkaa osakseen, mutta jos olisin silloin tiennyt mitä vielä on luvassa, olisin jättänyt pilkkaamisen väliin. Numeroita tuli nimittäin jopa ikävä siinä vaiheessa, kun jälkimmäisellä viikolla oltiin kaikki vähän flunssaisia ja aamukeskustelun aiheena oli mieltä ylentävästi räkäsi koostumus ja liikeradat (omat kommentit kummasta tahansa aiheesta saa vapaasti jättää kommentteihin)...
Täysin vaille mainintaa jäi myös se pieni mutta tärkeä yksityiskohta, että käytiin noutamassa meidän oma auto korjaamolta viime perjantaina. Vähän pitempään niillä sen kanssa meni kuin mitä etukäteen oli tarkoitus, mutta mulle tärkeintä oli ehdottomasti saada muru takaisin ennen viikonlopun New Orleansin keikkaa. Se kun olisi ollut vähän turhan pitkä matka ajella vähän epämieluisalla vuokra-autolla. Onneksi ei tarvinnut. Arvostin myös kovasti sitä, että sain jättää sen Mercuryn korjaamon pihaan, josta vuokraamon pojat sitten jossain vaiheessa kävivät menopelin hakemassa. Vaivatonta ja helppoa.
Pääsiäistä me ei nyt oikein sen kummemmin päästä viettämään kun Ville on jatkuvasti töissä, mutta suklaamunia sentään on. Tai oli, koska me syötiin ne tänään kaikki, kolme kumpainenkin… Mama ja Petu toivat nimittäin tuliaisena molemmille oman paketin suklaaherkkuja. Minun suklaamunissa oli Autot-leffasta tuttuja hahmoja.
Villen paketin suklaamunista puolestaan paljastui Disney-elokuvien prinsessoja.
Sit meillä on pääsiäisen kunniaksi myös tipunkeltaisia ruusuja. Ei pääsiäiskukkien tarvii aina olla tulppaaneja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Yllättävän pitkään siinä autokaunokin korjaamisessa sitten meni. Itse tapahtumastahan on kulunut jo reilusti yli kuukausi aikaa.
Täällä pääsiäinen vei lumet, vaikka niitä lähtökohtaisesti oli paljon.
Oletteko muuten kuulleet, että Myllysilta on jälleen vajonnut ?
Kyllähän tuo auton kuntoon saaminen aikansa otti. Kolaristahan oli ehtinyt vierähtää jo kolme viikkoa ennen kuin muru pääsi edes korjaamolle asti, ja siellä pitivät sitten vielä viikonloppua vaille pari viikkoa. Venyi ilmeisesti korjaamovisiitti lähinnä siksi, että takaosan avauksen jälkeen havaitsivat tarvitsevansa vielä yhden osan, joka sitten piti tilata erikseen. Mutta pääasia että tuli kuntoon ja saatiin rakas auto takaisin kotiin! :)
Myllysiltauutisointia ei olla alun jälkeen kauheasti seurattu, mutta toivotaan ettei tuo nyt kokonaan sentään jokeen päädy. Vaikka olisihan se näky, etenkin kun taitaa tuo silta olla Turun ykkösnähtävyys tällä hetkellä... ;)
Somerolehdessä oli 1. 4. uutinen jonka mukaan Myllysilta siirretään Somerolle ylittämään jaatilanjoki... eikös se pidäkään paikkansa vaikka oli kuva ja kaikkee....
No pakkohan sen sitten on olla totta kun kerta lehdessäkin niin sanottiin. :) Mua puolestaan ihmetyttää se, että sillon samana päivänä Google ilmoitti vaihtavansa nimensä Topekaksi, mutta sen jälkeen niitten sivuilla on lukenut joka päivä Google taas. Eiks ne sit vaihdakaan..? ;)
Lähetä kommentti