Muistin äskettäin että lupasin joskus
ajat sitten palata asiaan yhden ostoksen tiimoilta. Vaan miksi tyytyä yhteen ostokseen kun voi samalla vaivalla esitellä niitä useammankin. Mama ja Petu nimittäin harrastivat melko paljon shoppailua täällä vieraillessaan ja tarjosivat samalla minulle huonoja vaikutteita. Luvassa siis harvinaisen materialistinen raportti, joka alkakoon minun uusilla aurinkolaseilla.
Oikeasti se oli Petu joka oli päättänyt löytää reissulta itselleen uudet aurinkolasit ja minä menin liikkeeseen vain ja ainoastaan makutuomaroimaan. Valitettavasti minulla on kuitenkin suuren suuri heikkous D&Gn aurinkolaseja kohtaan, ja kun nuo kaunokaiset riittävän kauan huutelivat nimeäni ylähyllyltä, en vaan voinut hylätä niitä. Harkinta-aika olisi ollut vieläkin lyhyempi jos minulla ei olisi yksiä D&Gn pokia jo ennestään, mutta kuten tämä kuva todistaa, nehän ovat ilmiselvästi
aivan erilaiset.
Aurinkolasien lisäksi Petu haaveili palaavansa kotiin muutamankin uuden laukun kanssa, tässä varsin kunnioitettavasti onnistuen. Yksi Petun uutukaisista oli Michael Korsin violetti kassi, jonka ostoa harkittiin muuten kauan ja urakalla. Reilun alennuksen vuoksi Kors vei lopulta voiton toisesta violetista laukusta, joka myös alennushyllystä bongattiin. Halvasta ja hienosta laukustahan ei voi edes paremman löydettyään helpolla luopua, joten Petu houkutteli minut ostamaan hyljätyn yksilön ja tarjoamaan sille rakastavan kodin. No minullahan kyllä on paljon violetteja asusteita, joten...
Kun New Orleans Saints voitti Super Bowlin, minä lupasin että seuraavalla New Orleansin visiitillä ostan itselleni Saintsien Who Dat -paidan. Myös Mama ja Petu halusivat itselleen paidat, joten piipahdimme sitten parissakin sopivassa myymälässä kun vietimme viikonloppua kyseisessä kaupungissa. Yhdessä niistä iskimme Petun kanssa silmämme samaan kimaltelevaan yksilöön, joten nyt me ollaan virallisesti paitasamiksia. Villen mielestä tuo on liian bling bling, mutta mun (ja Petun) mielestä se on vaan ihan tosi hieno!
NASA-käynneiltä Mamalle ja Petulle tarttui mukaan vaikka mitä, mutta itse tyydyin yhteen paitaan. Tämä ei tosin ollut ihan mikä tahansa paita, vaan pitkällisen harkinnan ja valikoinnin tulos. Päätin nimittäin aikanani jo ihan ensimmäisellä NASA-visiitillä, että jossain vaiheessa ostan itselleni paidan. Sen jälkeen olen lykännyt ostopäätöstä joka kerta siellä käydessäni, koska en vaan ole osannut päättää minkä paidan kaikista eniten haluaisin. Kunnes nyt vihdoinkin, seitsemännellä kerralla, tein valintani.
Samassa yhteydessä voin myös esitellä meidän uudehkot NASA-mukit, jotka Marketta osti meille muistoksi heidän vierailustaan. Tähän olin iskenyt silmäni jo ennestään ja suunnittelin jo kiikuttavani sen kassalle kun Marketta tarjoutui lahjoittamaan meille niitä kaksin kappalein. Kiitos vielä, ovat olleet ahkerassa käytössä!
Mutta sitten vihdoinkin siihen ostokseen mistä tämä kaikki lähti. Mama ilmoitti jo ensimmäisenä päivänä haluavansa ostaa itselleen autenttiset cowboybuutsit, joten selvitin sitten parhaan paikan mistä sellaisia mahdollisesti saisi. Kun sitten suuntasimme kyseiseen liikkeeseen, Petu ilmoitti haluavansa puolestaan kunnollisen nahkavyön. Itsekin sitten tutkiskelin Petun seurana vyövalikoimaa, kunnes yksi niistä kiinnitti huomioni aika totaalisesti. Se on aitoa pythonin nahkaa ja mielettömän hieno.
Perustelin vyön hankinnan itselleni psykologisena siedätyshoitona. Minä nimittäin inhoan syvästi käärmeitä, vaikka olen sellaista jopa
silittänytkin. Eikä se edes ollut vaikeaa, koska käärme oli käsittelijän otteessa, eikä sellainen hallinnassa oleva käärme minua häiritse. Vapaat käärmeet onkin sitten asia erikseen, mutta onneksi minun vyön python ei vaikuta erityisen uhkaavalta.
Ihan kun tässä olisi nyt aika selkeä kaava havaittavissa.. Petu haluaa aurinkolasit, minäkin päädyn ostamaan aurinkolasit. Petu haluaa uusia laukkuja, minäkin päädyn ostamaan laukun. Petu haluaa vyön, minäkin päädyn ostamaan vyön. Tyypillä on selkeästi huono vaikutus meikäläiseen... Kaikki samistelu huipentui vielä yhteneviin Who dat -paitoihin ja NASA-mukeihin (Petu osti samanlaisen ihailtuaan meidän mukeja muutaman päivän). Pitäiskö tästä huolestua?
Oikeasti se oli Petu joka oli päättänyt löytää reissulta itselleen uudet aurinkolasit ja minä menin liikkeeseen vain ja ainoastaan makutuomaroimaan. Valitettavasti minulla on kuitenkin suuren suuri heikkous D&Gn aurinkolaseja kohtaan, ja kun nuo kaunokaiset riittävän kauan huutelivat nimeäni ylähyllyltä, en vaan voinut hylätä niitä. Harkinta-aika olisi ollut vieläkin lyhyempi jos minulla ei olisi yksiä D&Gn pokia jo ennestään, mutta kuten tämä kuva todistaa, nehän ovat ilmiselvästi aivan erilaiset.
Aurinkolasien lisäksi Petu haaveili palaavansa kotiin muutamankin uuden laukun kanssa, tässä varsin kunnioitettavasti onnistuen. Yksi Petun uutukaisista oli Michael Korsin violetti kassi, jonka ostoa harkittiin muuten kauan ja urakalla. Reilun alennuksen vuoksi Kors vei lopulta voiton toisesta violetista laukusta, joka myös alennushyllystä bongattiin. Halvasta ja hienosta laukustahan ei voi edes paremman löydettyään helpolla luopua, joten Petu houkutteli minut ostamaan hyljätyn yksilön ja tarjoamaan sille rakastavan kodin. No minullahan kyllä on paljon violetteja asusteita, joten...
Kun New Orleans Saints voitti Super Bowlin, minä lupasin että seuraavalla New Orleansin visiitillä ostan itselleni Saintsien Who Dat -paidan. Myös Mama ja Petu halusivat itselleen paidat, joten piipahdimme sitten parissakin sopivassa myymälässä kun vietimme viikonloppua kyseisessä kaupungissa. Yhdessä niistä iskimme Petun kanssa silmämme samaan kimaltelevaan yksilöön, joten nyt me ollaan virallisesti paitasamiksia. Villen mielestä tuo on liian bling bling, mutta mun (ja Petun) mielestä se on vaan ihan tosi hieno!
NASA-käynneiltä Mamalle ja Petulle tarttui mukaan vaikka mitä, mutta itse tyydyin yhteen paitaan. Tämä ei tosin ollut ihan mikä tahansa paita, vaan pitkällisen harkinnan ja valikoinnin tulos. Päätin nimittäin aikanani jo ihan ensimmäisellä NASA-visiitillä, että jossain vaiheessa ostan itselleni paidan. Sen jälkeen olen lykännyt ostopäätöstä joka kerta siellä käydessäni, koska en vaan ole osannut päättää minkä paidan kaikista eniten haluaisin. Kunnes nyt vihdoinkin, seitsemännellä kerralla, tein valintani.
Samassa yhteydessä voin myös esitellä meidän uudehkot NASA-mukit, jotka Marketta osti meille muistoksi heidän vierailustaan. Tähän olin iskenyt silmäni jo ennestään ja suunnittelin jo kiikuttavani sen kassalle kun Marketta tarjoutui lahjoittamaan meille niitä kaksin kappalein. Kiitos vielä, ovat olleet ahkerassa käytössä!
Mutta sitten vihdoinkin siihen ostokseen mistä tämä kaikki lähti. Mama ilmoitti jo ensimmäisenä päivänä haluavansa ostaa itselleen autenttiset cowboybuutsit, joten selvitin sitten parhaan paikan mistä sellaisia mahdollisesti saisi. Kun sitten suuntasimme kyseiseen liikkeeseen, Petu ilmoitti haluavansa puolestaan kunnollisen nahkavyön. Itsekin sitten tutkiskelin Petun seurana vyövalikoimaa, kunnes yksi niistä kiinnitti huomioni aika totaalisesti. Se on aitoa pythonin nahkaa ja mielettömän hieno.
Perustelin vyön hankinnan itselleni psykologisena siedätyshoitona. Minä nimittäin inhoan syvästi käärmeitä, vaikka olen sellaista jopa silittänytkin. Eikä se edes ollut vaikeaa, koska käärme oli käsittelijän otteessa, eikä sellainen hallinnassa oleva käärme minua häiritse. Vapaat käärmeet onkin sitten asia erikseen, mutta onneksi minun vyön python ei vaikuta erityisen uhkaavalta.
Ihan kun tässä olisi nyt aika selkeä kaava havaittavissa.. Petu haluaa aurinkolasit, minäkin päädyn ostamaan aurinkolasit. Petu haluaa uusia laukkuja, minäkin päädyn ostamaan laukun. Petu haluaa vyön, minäkin päädyn ostamaan vyön. Tyypillä on selkeästi huono vaikutus meikäläiseen... Kaikki samistelu huipentui vielä yhteneviin Who dat -paitoihin ja NASA-mukeihin (Petu osti samanlaisen ihailtuaan meidän mukeja muutaman päivän). Pitäiskö tästä huolestua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti