Oliivipuutarha

Hääpäiväviikonlopun toinen päivä alkoi piiiitkään nukkumisella ja jatkui rennolla brunssilla. Illalla sitten lähdettiin kävelemään kohti sitä samaa ravintolaa, missä vierailtiin Maman ja Petun kanssa. Meille oli nimittäin jäänyt lämpimät muistot niiden annoksista ja margaritoista, joten pakkohan sinne oli päästä uudelleen. Eikä matkakaan ole kovin pitkä niin hyvin jaksaa mennä jalkapatikassa, jolloin niistä margaritoista voi nauttia molemmat ilman huolta autosta.

Luontokuvia matkan varrelta...

Viimeksi ruoka tuli herkullisuutensa vuoksi hotkittua niin nopeasti että ähky yllätti, mutta tällä kertaa yritettiin vähän tasata tahtia. Vaan minkäs sille mahtaa, niin hyvää ruokaa ei yksinkertaisesti vaan voi seisottaa lautasella kovin kauaa. Ihan yhtä täysi olo ei kuitenkaan ollut kuin edellisellä kerralla, mutta toiset margaritat ja jaettu jälkiruoka-annos korjasivat tilanteen, ja kottikärryille olisi taas ollut tarvetta. Onneksi sentään selvittiin ihan omin jaloin kotiin.
Tuosta tulee kyllä ehdottomasti vakiopaikka, koska ruoka on oikeasti ihan mielettömän hyvää, hinnat varsin kohtuulliset ja palvelu erinomaista. Mekin saatiin laskun mukana meidän omalta tarjoilijalta pieni kiitoskortti, missä kerrottiin että meitä oli ilo palvella ja toivoteltiin vielä turvallista illanjatkoa.
Tänään hääpäiväviikonloppu jatkuu oopperassa, mikä onkin hyvä paikka kun ulkona riehuu kunnon ukkosmyrsky.