Mulla oli alunperin hieno tavoite pitää vähän lyhyempiä päiviä töissä, kun meillä oli vieraita kylässä. No tämähän ei sitten mennyt ihan putkeen, vaan keskimääräinen työpäivä taisi olla sellaset kymmenen tuntia ja pisin kesti aamu seitsemästä ilta kymmeneen. Valitettavasti joudun vielä pääsiäisenäkin parina päivänä töihin, mutta sitten onneksi helpottaa. En minä tahallaan vieraita pakoillut, mutta kokeissa vain sattui olemaan kriittiset vaiheet menossa valitettavan epäsuotuisaan aikaan.
Kyllä sitä töitten ohessa ehdittiin sentään pitää hauskaakin. Etenkin New Orleansin viikonloppu oli kerrassaan mainio reissu. Muuta yhteistä aikaa oli sitten aina iltaisin kun nautittiin hyvää ruokaa joko kotosalla tai kaupungilla ja jutusteltiin niitä näitä vähän univelkaakin keräten. Kyllä vieraat olisivat saaneet viipyä kauemminkin, mutta kesällä nähdään sitten taas. Ja ties vaikka tulisitte kylään vielä toisemmankin kerran..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Sitä sattuu, että työt haittaa harrastuksia.
Töistä puheenollen, joko pian tarvitset sitä lupaamaani rasvakudosta niitä kantasolujasi varten? Minä olen rasvoihini niin kyllästynyt,että aijon heitellä niitä pikkuhiljaa tienoheen, jos onnistun aikomuksessani, aika näyttää.
Hyvää pääsiäistä ja kesää odotellen.
rauni: Ei ole valitettavasti juuri nyt tarvetta rasvakudokselle. Kyllä sun täytyy vaan heitellä sitä tienposkeen.
Hyvää pääsiäistä myös sinne päin maailmaa.
Tarja ei ehkä tykkää, mutta onhan se hyvä että työn sankareita on edelleen...
marketta: en nyt oo niin kauheasti sankareitten perään, ni aattelin pitää vastapainoksi vähän ylimäärästä vapaata. Esmes heti huomenna:)
Lähetä kommentti