Ilma ja avaruus

Tallusteltuamme kaksi päivää ympäri Washingtonia, päätimme ostaa eilispäivälle liput Old Town Trolley Toursille. Autot kiertävät kolmella eri linjalla koko päivän ja linjoilla on noin parikymmentä pysäkkiä, joista voi mistä tahansa nousta kyytiin, tai vaihtoehtoisesti jäädä pois. Kuskit toimivat samalla myös turistioppaina ja kertovat mielenkiintoisia juttuja ohitettavista kohteista. Systeemin etu oli ensinnäkin siinä, että pääsi liikkumaan näppärästi ilman että piti joka paikkaan kävellä ja myös siinä, että päästiin katsomaan hieman kauempanakin sijaitsevia kohteita, kuten nyt vaikka National Cathedralia.
Upea katedraali oli kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin, jonka lisäksi myös etutorniin pääsi hissillä ihastelemaan maisemia.
Matkalla takaisin keskustaan ajettiin ns. Embassy Row'ta pitkin ja ohitettiin samalla suurin osa Washingtonissa sijaitsevista suurlähetystöistä. Myös Suomen suurlähetystö sijaitsee täällä, tosin pikaisesti ikkunasta napattu kuva ei ehkä ole se edustavin mahdollinen...
Kiertoajelubussi vei meidät myös Union Stationin rautatieasemalle. Parin viikon takaisella road tripillä oli juuri Villen kanssa puhetta siitä, miten tavarajunia näkyy ihan säännöllisesti, mutta kumpikaan meistä ei ole nähnyt vielä yhtään matkustajajunaa koko maassa. Täältä niitä kuitenkin lähtee, eli todistettavasti sellaisiakin on.
Jefferson Memorial me nähtiin vähän kauempaa jo ihan ekana päivänä, mutta eilen bussikuljetus vei ihan viereen, niin käytiin ihailemassa lähempääkin. Rakennelman sisällä on valtava Thomas Jeffersonia esittävä patsas. Tämä on ehkä minun suosikkimuistomerkkini Washingtonissa, yhdessä Lincoln Memorialin kanssa.
Jeffersonin luota käveltiin lyhyt matka Franklin Delano Roosevelt Memorialille, jonka lähettyviltä pääsi takaisin bussikierrokselle.
Päivän päätteeksi jäätiin vielä odottelemaan hämärää, jotta päästiin ihailemaan muistomerkkejä myös valaistuina. Ja mikäs siinä oli istuskellessa Washington Monumentin juurella katselemassa iltaruskon myötä muuttuvaa maisemaa. Saatoin myös siinä yhteydessä räpsiä yltiöamerikkalaispatrioottisimman kuvasarjan ikinä; Washington Monumentin ympärillä on 50 amerikan lippua ringissä ja ne oli aika hienoja vaihtelevan väristä taivasta vasten... Eikä näyttänyt hassummalta itse monumenttikaan.
Lincoln Memorialin Lincolnin patsas ei muuten näy Washington Monumentille päiväsaikaan, kun se on pylväiden takana varjoissa. Iltavalaistuksessa tilanne kuitenkin muuttuu ja näky on aika huikea.
Ei ne huijaa kun ne sanoo että Washington pitää nähdä myös pimeän aikaan. Esimerkiksi tuo Capitol, joka ei kyllä ole maailman rumin rakennus päivälläkään, näyttää upealta valaistuna tummaa taivasta vasten.
Eilisen seikkailujen jälkeen tänään oli vihdoinkin aika suunnistaa Smithsonianin Air and Space Museumiin, jota olinkin odottanut vaatimattomasti koko matkan ajan. Tämä paikka vastasi odotuksia aivan täysin ja siellä vierähtikin valtaosa meidän päivästä. Nimensä mukaisesti museossa on edustettuna sekä ilmailu että avaruuslennot.
Spirit of St. Louis on se kone, jolla eräs Charles Lindbergh lensi ensimmäisen soololennon Atlantin yli. Ja vaikka esillä olleet lentsikat olivatkin tosi hienoja, vielä kiinnostavampia olivat avaruusjutut, kuten nyt vaikkapa Apollo 11:n komentomoduuli Columbia.
Air and Space Museumin jälkeen ehdittiin vielä toiseen suunniteltuun kohteeseen, eli National Gallery of Artiin. Jaksettiin jopa katsella läpi suurin osa kyseisestä taidemuseosta, vaikkakin melko ripeästi.
Hienon taiteen lisäksi itse rakennuskin on melkoisen komea ja ehdottomasti vierailun arvoinen jos on Washingtonin suunnalla liikkeellä.
Sit alkaakin meidän Washingtonin loma olla aika paketissa, huomenna aamulla (taas ihan törkeän aikaisin) pitäisi siirtyä lentokentälle. Tällä kertaa me lennetään suoraan Houstoniin (tänne tultiin Charlotten kautta) ja sieltä sitten muutaman tunnin odotuksen jälkeen alkaa matka kohti Suomea. Kiva päästä kotimaan kamaralle pitkästä aikaa.

Museokierros

Meidän muinainen suunnitelma yrittää päästä käymään Valkoisessa Talossa kaatui siihen, että suurlähetystö pystyy varaamaan kierroksia vain isommille ryhmille, joten jouduimme tyytymään White House Visitor Centeriin. Siellä katseltiin älyttömän mielenkiintoinen dokumenttipätkä Valkoisen Talon historiasta. Kultturelli päivä jatkui museokierroksella.
National Museum of American History on yksi 19 museosta, jotka yhdessä muodostavat legendaarisen Smithsonianin. Se oli myös meidän ensimmäinen pysäkkimme, sillä minä halusin ehdottomasti nähdä kokoelmasta löytyvät punaiset kengät, joita Judy Garland käytti Ihmemaa Ozissa.
Seuraava etappi oli Smithsonianin luonnonhistoriallinen museo, jossa piti vähän pällistellä dinosauruksia. Kummassa tahansa museossa olisi helposti saanut kulumaan vaikka kokonaisen päivän, mutta me suoritettiin huomattavaa priorisointia rajallisen ajan vuoksi.
Kuuluisa Hope-timantti sijaitsee myös luonnonhistoriallisessa museossa. Tällä hetkellä kiveä esitellään poikkeuksellisesti irrallaan kaulakorusta mihin se on normaalisti kiinnitetty, korun Smithsonianille lahjoittamisen vuosipäivän kunniaksi.
Seuraava etappi oli National Galleryn yhteydessä oleva Sculpture Garden, jonka keskellä on hieno iso suihkulähde. Talviaikaan tuo kuulemma jäädytetään luisteluringiksi. Itse galleriaan on tarkoitus mennä jonain toisena päivänä, kuten myös minua Smithsonianin museoista eniten kiinnostavaan Air and Space Museumiin.
Minä en veistoksista niin kauheasti ymmärrä, joten ei liene kovin yllättävää että puutarhassa esiteltyjen teosten taiteilijoista tunnistin ainoastaan yhden nimen. Tämä patsas on siis Joan Mirón.
Päivän päätteeksi jonoteltiin vielä kansallisarkistoon, jossa pääsee katsomaan itsenäisyysjulistusta, perustuslakia, sekä Bill of Rightsiksi kutsuttuja perustuslain kymmentä ensimmäistä lisäystä. Siis niitä alkuperäisiä kappaleita. Oli muuten aika hienoa.

Turistit vauhdissa

Iso heippa Washingtonista!
Pilvisen ja jopa tihkusateisen alkupäivän jälkeen aurinko vei voiton ja iltapäivällä olikin jo varsin kaunista ja lämmintä. Hyvä ilma siis kunnon turistikierrokseen, jonka aikana nähtiin vaikka mitä.

Capitol

Kongressin kirjasto

Korkein oikeus

Washington Monument

Jefferson Memorial

Lincoln Memorial

Presidentti Lincoln

Valkoinen talo

Sellasta. Nähtiin me näiden lisäksi muuten se nykyinen presidenttikin, ohimenevässä autossa. Satuttiin nimittäin paikalle sopivasti kun hänen autosaattueensa meni ohi ja oli muuten melkoinen härdelli. Ei ole todellakaan mikään pieni operaatio kun Obama liikkuu paikasta toiseen...

Civ

Sitä vois äkkiseltään kuvitella kokemuksen jo ajat sitten opettaneen, että lause Jos pelataan vaan ihan vähän aikaa on täysin mahdoton, kun puhutaan minusta, Villestä ja Civilizationista. Tarkoittaa siis sitä, että toistuvasti lykkääntyneen pakkaamisen ja etenkin usean viholliselta valloitetun kaupungin jälkeen totesimme yhteistuumin ettei tässä enää kannata nukkumaan mennäkään, kun kyyti lentokentälle tulee noutamaan jo aamukuudelta. Noh, ei kait se mitään, tuleepahan uni koneessa ehkä paremmin.

Noin puolentoista tunnin päästä pitäisi siis olla ulkona kera matkalaukkujen. Onneks kassit on jo valmiina ja olen suhteellisen varma, että kaikki tärkeä ja välttämätön on niissä sisällä. Tässähän ehtii siis melkein tunnin verran vielä pelaamaan, kun vaan osais päättää että minkä valtion kanssa me haastettais riitaa seuraavaksi...

Museopäivä

Vietettiin Villen kanssa päivää Houstonin luonnontieteellisessä museossa. Siellä on esillä parhaillaan kaksikin varsin kiinnostavaa erikoisnäyttelyä, joissa piipahtaminen on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Ensimmäiseksi suunnistettiin ihastelemaan Fabergén tuotoksia varsin kattavassa ja erinomaisesti kasatussa näyttelyssä. Upeiden koristemunien, korujen ja savukerasioiden keskellä salissa kiersi myös aivan ihana rouva, joka henkilökunnan edustajana vastaili ihmisten kysymyksiin ja kertoi hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita eri esineiden historiasta. On lähes poikkeuksetta mukava kuunnella ihmistä joka sekä selkeästi tietää mistä puhuu ja on myös valtavan innostunut omasta aiheestaan.
Fabergén jälkeen siirryttiin sujuvasti hurjan viihdyttävään, mutta myös varsin informatiiviseen taikuutta käsittelevään näyttelyyn. Esillä oli hurja määrä vanhoja mainosjulisteita, kuuluisien (ja vähemmän kuuluisien) taikureiden käyttämiä tarvikkeita, sekä erilaisia videopätkiä muinaisten mestareiden esityksistä. Temppujen saloja ei varsinaisesti aktiivisesti paljastettu, mutta sekä taikuuden historiaa että taikureiden käyttämiä optisia harhoja käsiteltiin kattavasti. Kaiken muun hyvän lisäksi aina tasatunnein ihan oikea taikuri piti noin varttin mittaisen esityksen.
Erikoisnäyttelyjen jälkeen napattiin pirtelöt ja odoteltiin että Hubble 3d -elokuvan seuraava näytös alkaa. Minä näinkin jo kyseisen teoksen Maman ja Petun kanssa heidän täällä vieraillessaan, mutta halusin viedä myös Villen sitä katsomaan.
Leffan jälkeen päätettiin vielä pistäytyä museon perhostalossa, jossa on ollut tarkoitus käydä jo suunnilleen vuoden ajan... Perhostalosta löytyy aivan älytön määrä mitä värikkäämpiä siivekkäitä, jotka lepattelevat ihmisten joukossa vapaasti. Tai ehkä pikemminkin niin, että ihmiset pääsevät vapaasti käpyttelemään perhosten joukkoon.
Upeita, kauniita perhosia olisi jaksanut katsella kauemminkin, mutta kotiinkin oli jossain vaiheessa lähdettävä. Tosin vasta sen jälkeen kun olin jo vakaasti päättänyt palata jossain vaiheessa Suomen loman jälkeen meidän uuden järkkärin kanssa. Tänään kun olin varustautunut ainoastaan pokkarilla, johtuen siitä että erikoisnäyttelyissä ei saa ottaa valokuvia, joten isomman kameran rahtaaminen tuntui etukäteen ajateltuna turhalta.
Huomenna on pakko hoidella viimeisetkin asiat kuntoon ajoissa ja myös pakkailla vähän valmiiksi, koska maanantaina on ihan naurettavan aikainen aamu. Kuljetus lentokentälle noutaa meidät nimittäin siinä kuuden aikaan, eikä tuo kuulosta aamu-unisten torkkujien mielestä ollenkaan houkuttelevalta. Vaan ehkä sen kestää kun ajattelee vaan sitä, että Washington DC odottaa, eikä siitä ole edes viikkoa siihen kun päästään Suomeen. Kiva loma tulossa, kunhan nyt koittaisitte pitää ne tulivuoret rauhallisina siellä...

Jouskareita ja valtion virastoja

Käytiin eilen elokuvissa katsomassa alkukesän toinen odotettu uutuus, eli Robin Hood. Matkalla leffateatterille juteltiinkin siitä, miten kyseinen tarina on filmattu sen verran moneen kertaan, että onnistuneeseen tulkintaan tarvitaan ehdottomasti jotain uutta. Ja että tältä elokuvalta sitä uutta on kyllä lupa odottaa, kun taustalla häärii yksi suosikkiohjaajistani, eli Ridley Scott. Ja Scottin ja Russell Crowen aikaisempi yhteistyö Gladiaattori on myös yksi kaikkien aikojen suosikkileffoistani. Lopputulos oli tälläkin kertaa varsin hyvä ja viihdyttävä, mielestäni yksi parhaista näkemistäni Robin Hood -filmatisoinneista. Parashan on luonnollisesti se versio, jossa Robin Hoodia esittää iki-ihana Errol Flynn.
Tänään käytiin anomassa Villelle sosiaaliturvatunnusta, johon mies on oikeutettu nyt kun palkka alkaa juoksemaan Ricen pussista. Hakemus oli täytetty valmiiksi ja mukana oli heti kerralla kaikki tarvittavat kirjeet ja muut paperit, joten homma sujui huomattavasti helpommin kuin ne kirotut ID-kortit silloin aikanaan. Jonotusaikakin oli lyhyempi ja vuoronumeroiden ansiosta sen sai viettää ihan tuolilla istuen. Suoranainen menestys siis. Kortin lupasivat lähettää postissa parin viikon kuluessa, joten täällä sen pitäisi sitten odottaa kun tullaan Suomesta takaisin.

Kuva lainattu täältä.

Rautaisia kavereita

Käytiin tänään palauttamassa Villen työkaverille lainassa olleet kartat ja opaskirjat. Niistä oli oikeasti ihan tosi paljon hyötyä reissussa, vaikka luonnollisesti oltiin varauduttu etukäteen myös tarkoilla ajo-ohjeilla hotelleille ja muihin oleellisiin matkakohteisiin. Hyvät kartat kuitenkin mahdollisti huomattavasti rennomman improvisoinnin mitä reittivalintoihin tuli, jonka lisäksi niitä oli kiva tutkailla iltaisin motellissa.
Vilkaistiin myös vihdoinkin Iron Man 2, jota olen ainakin henkilökohtaisesti odottanut jo aika pitkään. Eikä tuo tuottanut pettymystä, tosin en mä kyllä tiedä miten sellainen leffa voisikaan, jonka pääosissa on sekä Robert Downey Jr. että Mickey Rourke... Eli varsin onnistunut ja viihdyttävä kesäraina, vaikkei ihan ykkösosan tasolle noussutkaan.
Aika mukavasti sujuu tämä lomailu täällä Houstonissakin, etenkin nyt kun alkuviikon ukkosrintama alkaa vihdoinkin hellittää. Lämpötilahan on koko ajan ollut reilusti yli 30 asteessa, joten vilu ei ole päässyt iskemään salamoidessakaan.

Kuvat lainattu täältä.

Matkamuistoja

Me hankittiin vaikka mitä kaikkea kivaa matkamuistoiksi road tripiltä. Ensimmäinen ostos oli hirmu suloinen liskoavaimenperä El Pason arkeologisesta museosta.
Pekaanipähkinälajitelmasta kerroinkin jo aikaisemmin, maltillisesti onnistuttiin pitämään se avaamattomana kotiin asti. Nyt ollaan jo maisteltu osa, mutta koska rasia on sen verran suuri, riittänee herkkuja vielä muutamaksi päiväksi.
Samana päivänä pysähdyttiin ostamaan kahvit turistisälämyymälästä jota vertasin Kasvihuoneilmiöön, ja sieltä tarttui mukaan hauska kahdesta väännetystä naulasta tehty pulmalelu. Onnistuin ratkaisemaan sen vahingossa jo maksuvaiheessa kun roikotin sitä pikkurillillä ja heiluttelin sopivasti. Ville viihdytti sitten itseään seuraavalla ajoetapilla pujottelemalla naulat takaisin yhteen. Lelu ei osoittautunut erityisen haastavaksi, mutta kyllä sen ratkaisu tarkoituksella oli silti hieman hankalampaa kuin vahingossa...
Old Tucson Studiosilta napattiin matkaan hauska magneetti jääkaapin oveen. Pelimerkki sopi hyvin asiaan myös siksi, että Las Vegas oli toinen matkan pääkohteista.
Studioilta saatiin myös sattumalta vähän extramatkamuistoja. Yksi paikan henkilökunnasta oli juuri vaihtamassa lavastuksia ja koska me osuimme paikalle sopivasti, lykkäsi hän vanhat etsintäkuulutusjulisteet meille. Olisivat kuulemma muuten menneet roskiin. Minusta ne on ihan tosi hienot ja pohdinkin josko edes toisen saisi jossain vaiheessa vaikka kehystettyä.
Saguaro National Parkista ostettiin meidän molempien mielestä ihan tosi hieno kangaskassi, joka osoittautui hirmu hyödylliseksi hankinnaksi matkan edetessä, kun matkamuistoja kertyi enemmänkin. Kasseja tarvitsee kuitenkin aina ja tässä yksilössä on valtavan kivat printit.
Me tykätään hurjasti tehdä palapelejä, minkä takia palapelit onkin kerrassaan mainioita matkamuistoja haalittavaksi, kun niissä yhdistyy hauska ajanviete ja mukavat muistot kivoista matkoista. Hoover Damilta ostettu kappale pitää sisällään 500 palaa.
Olin koko ajan ajatellut, että pyrkisin tilaisuuden tullen ostamaan matkan varrelta paidan tai pari, jottei tarttis käydä pyykkäämään. Ja kesäiset yläosat tulee olemaan kovassa kulutuksessa Houstonin helteissä. Las Vegasista bongasinkin sitten tosi kivan paidan, jonka kuvioon on istutettu myös koristekiviä. Ne on kuitenkin suht hillittyjä, ettei ihan silmille hypi. Kuvasta ei juurikaan erotu, mutta keskellä ison ruusun alla lukee kyseisillä kivillä kirjoitettuna Las Vegas.
Penn & Tellerin esitystä ennen aulassa myytiin fanituotteita ja iskettiin silmämme oikeasti tosi kivan näköiseen t-paitaan. Ja paitojahan olikin tosiaan tarkoitus hankkia...
Ja niitähän hankittiin... Cirque du Soleil'n O:n jälkeen haluttiin siitäkin esityksestä joku muisto, koska se teki molempiin valtavan suuren vaikutuksen, mutta mikään tarpeeton sälä ei houkutellut. Joten kun bongattiin tämä hieno paita, oli valinta helppo tehdä. Minä kyllä yritin joka välissä esitellä myös Villelle kaikkia hienoja paitoja sun muita, mutta miehellä on kuulemma jo riittävästi vaatteita. Siksi siis kaikki vaatehankinnat tuli minun käyttöön.
Las Vegasissa sijaitsee myös valtava nelikerroksinen M&M World, jossa oli pakko tietenkin vierailla. Me ei edes tiedetty että kyseisillä karkeilla on niin käsittämätön määrä oheistuotteita! Liikkeestä löytyi myös kokonaisen seinällisen verran valikoimaa mistä sai kasata itselleen sopivan pussin, joten laitoin Villen töihin. Pähkinöiden tavoin tämäkin paketti pääsi avaamattomana takaisin Houstoniin ja tuolla se nyt odottaa herkkukaapissa sopivaa hetkeä.
Mainitsin aiemmin että Grand Canyon West sijaitsee Hualapai-heimon mailla, joten tekemämme kierroksen varrella myytiin monessa paikassa käsintehtyjä hienoja koruja. Ville kehotti minua valikoimaan joukosta suosikkini ja tämä oli se. En valitettavasti muista enää mitä nuo sinisävyiset kivet ovat joita korussa on käytetty, mutta metalliosat ovat kuitenkin hopeaa.
Grand Canyon National Parkista löydettiin hauskat pakkaukset, joiden avulla voi kasvattaa itselleen ikioman Saguaro-kaktuksen tai Joshua-puun. Me ei osattu valita että kumpi me haluttais ikkunalaudalle, niin otettiin sitten yksi paketti molempia. Mukana tuli pieni ruukku, siemenet ja sopivaa maa-ainesta. Katotaan kuinka niiden käy, tosin viherpeukalointi saa odottaa että palataan takaisin Suomesta.
Mallikuvia kunnon Saguaroista löytyy täältä, kun taas Joshua-puu näyttää isona tällaiselta.
Grand Canyonistakin piti napata vähän kasattavaa palapelin muodossa, useista vaihtoehdoista tässä oli meidän mielestä kaunein kuva. Laatikossa sanotaan että paloja on yli 500, joten eiköhän tuokin ihan tehtävissä ole.
Roswellin UFO-museon näyttely oli sen verran mielenkiintoinen, että päätimme hankkia museon myymälästä vielä tapahtumaa käsittelevän kirjankin. Tämä kirja on salaliittoteorian kannalla ja takakannessa vakuutetaan, että niin ovat kirjan luettuaan kaikki muutkin. Odotan mitä suurimmalla mielenkiinnolla tämän opuksen pääsemistä lukuvuoroon.
Sellaisia. Näiden lisäksi osteltiin myös muutamia postikortteja jääkaapin oveen, mutta niistä ei nyt ole kuvia. Onnistuttiin siis varsin hyvin pitämään matkamuistohankinnat kivoissa ja hyödyllisissä ostoksissa, joista on iloa vielä myöhemminkin.