Roswellissa kun oltiin, oli kerrassaan välttämätöntä piipahtaa International UFO Museum & Research Centerissä. Näyttelystä löytyi paljon dokumentteja vuoden 1947 tapahtumista, sekä yleisempää materiaalia UFOista ja oletetuista kohtaamisista. Varsin kiehtova paikka, jossa olisi helposti saanut kulutettua enemmänkin aikaa.
Museovisiitin jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Texasia ja katseltiin matkan varrella avaria maisemia, vaikka sää olikin eilisen lupauksista huolimatta yhä varsin harmaa ja pilvinen. Oikein sopiva ilma siis reippaaseen matkantekoon, kun ei välillä ripottelevan sateenkaan vuoksi juuri huvittanut pysähdellä. Eikä sitä päivän reitin varrelle mitään houkuttelevaa osunutkaan, niin onneksi ei jää vähän huonompi ilma harmittamaan. Autosta käsin tyydyttiin ihastelemaan paikallisten ranchien komeita portteja ja kylttejä, joissa kerrottiin tilan nimi ja, jos tarpeen, etäisyys päätiestä. Tämä oli yksi meidän suosikkiporteista.
Jossain vaiheessa huomattiin, että ajettiin ohi sähköpylväästä, johon lintu oli tehnyt pesän. Kun asiaan kiinnitettiin vähän enemmän huomiota, todettiin että pesiähän oli keskimäärin joka kolmannessa tolpassa. Vissiin sen takia, kun näkyvissä ei ollut yhden yhtä puuta niin pitkälle kuin maisemaa riitti...
Päivän saldo: 363,2 mailia.
Roswellissa kun oltiin, oli kerrassaan välttämätöntä piipahtaa International UFO Museum & Research Centerissä. Näyttelystä löytyi paljon dokumentteja vuoden 1947 tapahtumista, sekä yleisempää materiaalia UFOista ja oletetuista kohtaamisista. Varsin kiehtova paikka, jossa olisi helposti saanut kulutettua enemmänkin aikaa.
Museovisiitin jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Texasia ja katseltiin matkan varrella avaria maisemia, vaikka sää olikin eilisen lupauksista huolimatta yhä varsin harmaa ja pilvinen. Oikein sopiva ilma siis reippaaseen matkantekoon, kun ei välillä ripottelevan sateenkaan vuoksi juuri huvittanut pysähdellä. Eikä sitä päivän reitin varrelle mitään houkuttelevaa osunutkaan, niin onneksi ei jää vähän huonompi ilma harmittamaan. Autosta käsin tyydyttiin ihastelemaan paikallisten ranchien komeita portteja ja kylttejä, joissa kerrottiin tilan nimi ja, jos tarpeen, etäisyys päätiestä. Tämä oli yksi meidän suosikkiporteista.
Jossain vaiheessa huomattiin, että ajettiin ohi sähköpylväästä, johon lintu oli tehnyt pesän. Kun asiaan kiinnitettiin vähän enemmän huomiota, todettiin että pesiähän oli keskimäärin joka kolmannessa tolpassa. Vissiin sen takia, kun näkyvissä ei ollut yhden yhtä puuta niin pitkälle kuin maisemaa riitti...
Päivän saldo: 363,2 mailia.
2 kommenttia:
Et sitten vielä ole päässyt poikkeamaan jossain ranchilla kokeilemaan sitä gauboyhommaa, eli pysyisitkö hevosen selässä? Siitä on muistaakseni ollut joskus puhetta, että kun kerran Texasissa on niin sitä pitää kokeilla. Vaikka onhan teillä vielä ainakin vuosi aikaa sekin haave toteuttaa.
Huomasitko sanan "ainakin" ei sitten tule isoa pettymystä jos ilmoitatte vielä ensivuoden jälkeenkin siellä viipyvänne.
Ville on lupaillut jo vaikka kuinka pitkään (siis Suomessakin jo..) vievänsä mut ratsastamaan, mutta ei oo vielä toteutunut.. :( Ehkä jonain päivänä. :)
Lähetä kommentti