Natural Bridge Caverns on saanut nimensä sen yläpuolella sijaitsevasta luonnonluomasta kivisillasta.Meidän ajatus on alusta asti ollut se, että Houstonista Las Vegasiin siirtymiseen varataan enemmän aikaa kuin ehdottomasti olisi tarpeen, jotta voidaan seikkailla vaikka hetken mielijohteesta etukäteen katsotun reitin ulkopuolelle. Tätä ajatusta toteutettiin jo heti ensimmäisenä päivänä, kun vähän ennen San Antoniota koukattiin tienvarsikylttien houkuttelemana katsomaan valtaisaa 50 vuotta sitten löydettyä tippukiviluolaa.
Luolaston sisäänkäynti on kivisillan alapuolella.Reilun tunnin mittaisella opastetulla kierroksella kuljettiin luolastossa ensin hiljalleen aina vaan syvemmälle maan alle ja sitten kiivettiin sieltä takaisin ylös. Jo ensimmäiset näkymät olivat huikean hienoja, mutta aina vaan upeammaksi meni, kun kierroksessa edettiin aina vaan suurempaan ja suurempaan "huoneeseen" entistä valtaisampien muodostelmien keskelle.
Minä menin pienesti sekaisin uuden kameramme kanssa ja poistuinkin luolasta yli sadan räpsityn kuvan kanssa. Eihän noista nyt lainkaan välity se kokonaisvaltainen upeus, etenkin kun parhaimmat kuvat vaatisi vähän muokkausta mitä en tällä hetkellä jaksa tehdä, mutta onpahan jotain kuitenkin..
Pienen sivuseikkailun jälkeen matkamme jatkui edelleen länteen, osavaltion poikki. San Antonion kiersimme tällä kertaa kokonaan, kun siellä on käyty aikaisemminkin. Kaikki siitä eteenpäin olikin meille ihan upouutta maisemaa.
Ja melkoisen upeaa maisemaa olikin. Houstonin suunnalla idässä maasto on kovin litteää, mutta osavaltion keskitienoilla on jo havaittavissa hyvinkin näyttäviä korkeuseroja, vaikkei mistään vuoristosta nyt puhutakaan. Maasto on myös ainakin toistaiseksi ihanan vihreää, vaikea sanoa miten sen käy kun kuuma kesä pääsee todella vauhtiin.
Maisemien lisäksi ihailtiin antaumuksella paikallisia lintuja, joita liiteli taivaalla ihan parviksi asti. Tietääkö joku mikä tuo mahtaa olla, joku haukka tai kotka kait? Uljas eläin, oli mikä oli, ja tekee suuren vaikutuksen kun Suomessa on tottunut siihen että noin ison linnun näkee hyvällä tuurilla ehkä noin kerran vuodessa...
Junctioniin ehdittyämme valikoitiin sopivan näköinen motelli (vaikka paikka on pieni kuin mikä, pääkadun varrella on motellia ja hotellia toisensa perään) ja otettiin itsellemme huone. Pieni ja varsin vaatimaton, mutta myös hyvin edullinen ja täysin riittävä akkujen lataamiseen seuraavan päivän seikkailuja varten. Matka jatkuu yhä länteen, katsotaan ollaanko huomenna illalla enää Texasissa.
Päivän saldo: 350,3 mailia.
2 kommenttia:
Et varmaan muista, mutta olet nähnyt tippukiviä ennenkin. Käytiin Visbyssä niitä katsomassa, olit kylä aika pieni, mutta kun mietit, niin pitäisi ainakin reissu muistaa. Ne on tietenkin Texasilaisittain isompia, vai onkohan.mahtavia olivat nekin. Linnusta en osaa sanoa mitään ,mutta komealta näyttää. Maisemakin ovat kauniita. Kiitos, kun jaksat raportoida, näin mekin saamme kiertää teidän kanssa maata. Hyviä kuvia sillä teidän kameralla näyttää saavan, se oli hyvä ostos.
Voi muistan kyllä, just matkalla sinne luolille kerroin siitä reissusta Villellekin. Muistan myös sen, että ostin (tai mulle ostettiin) sieltä leikkiheppa, joka oli ihan maailman paras lelu siihen aikaan. :)
Lähetä kommentti