Lomaa aloitellessa

Se on tää loman alku ollut niin rankkaa ettei ole ehtinyt blogia edes ajattelemaan, mutta ehkäpä sitä olisi tässä vaiheessa syytä vähän kertoilla kuulumisia. Aloitetaan sillä, että Villen pomo on saanut jonkun palkinnon eräästä kirjoittamastaan oppikirjasta, joten torstaina hän kutsui koko työporukan luokseen illalliselle. Tarjolla mahan täydeltä herkullista kreikkalaista ruokaa ja paikalla paljon mukavia ihmisiä, joten oli oikein hauska ilta.
Perjantaina meidän oli tarkoitus juhlistaa loman alkua ja vappuaattoa lähtemällä kaupungille syömään ja nauttimaan nestemäisiä virvokkeita, mutta Villen selkä äityi ilmeisesti edellisen illan lattialla istuskelusta taas kipeämpään suuntaan. Pidettiin siis parempana antaa selän levätä kotosalla ilman ylimääräistä liikkumista, etenkin kun seuraavan parin viikon aikana on luvassa paljon autossa istumista. Ei ees harmittanut enää illemmalla pizzan ja punaviinin äärellä, kun sääkin oli aika sateinen ja tylsä.
Ville on jo jonkin aikaa haikaillut uusia sandaaleja tulevaksi kesäksi, kun vanhat ovat kieltämättä jo melko paljon maailmaa ja elämää nähneen näköiset. No lauantainahan me oltiin muutenkin jo lähdössä tekemään yhtä hankintaa, niin päätettiin sitten katsella kaupoilla vähän enemmänkin. Ville sai sandaalien lisäksi yhden kaulupaidan, kun tykkää niitä kovasti käyttää ja parista vanhasta alkoi kaulukset olla jo aika rispaantuneessa kunnossa. Kuvaan asti pääsivät vaan uudet santsut, mutta paita on kivan violetti, kesäisen vaalean sävyinen.
Minä puolestani ostin farkkushortsit, joita olin etsiskellyt vähäisessä määrin jo viime kesän loppupuolella. Nyt kun lämpötila on taas ollut jo pitkään päivisin kolmenkympin tuntumassa tai yli, en voi ymmärtää miten olen pärjännyt viime vuonna omistamatta mitään kaprimittaa lyhyempää... Ja niin, ostin mä jotain muutakin kun kerran kenkäkaupan alennuskuponkikin oli sopivasti hallussa.
Vaikka kenkiä melko paljon onkin, ei niiden joukosta ennestään löytynyt mustia peruskorkkareita, lahjoitettuani entiset kappaleet Marketalle omaan makuuni enää sopimattomina. Olenkin pitänyt silmäni auki sopivien yksilöiden varalta, mutta kovin aktiivista ei metsästykseni ole ollut, kun kokoelmasta kuitenkin löytyy sekä tosi juhlavat korkkarit että varsin maltillisella korolla varustetut kävelypopot. Ja koska mustat peruskorkkarit nyt yleensä vaan on käytännöllisyydestään huolimatta aika tylsiä, niin en oikein koskaan ihastu sellaisiin. Mutta näihin ihastuin ihan välittömästi.
Koron ja pohjan raidoitus takaa sen, ettei kenkä todellakaan ole tylsä, mutta perinteinen malli ja musta kiiltonahka tekevät kengistä kovin monipuolisen käytännölliset. Korkoa on riittävästi ja platformin ansiosta korkeus tasoittuu jalassa. Muutenkin kengät olivat harvinaisen mukavat, en melkein halunnut ottaa niitä pois ollenkaan. Kyllä sen laadun sit vaan erottaa, ei voi mitään.
Se varsinainen syy miksi lähdettiin lauantaina ostoksille on kuitenkin jotain ihan muuta kuin uudet kengät molemmille. Ollaan nimittäin jo jonkin aikaa harkittu josko ostettaisiin uusi kamera, kun meidän pikkupokkarin kyvyt on kuitenkin aika rajalliset. Tulipa sitten perjantaina puheeksi, että jos me ylipäänsä jossain vaiheessa sitä järkkäriä harkitaan, niin eikös nyt olisi mitä parhain tilaisuus, ennen meidän reissua. Eikä esimerkiksi viikkoa sen jälkeen kun ollaan tultu Grand Canyonilta kotiin... Joten tässä se nyt on, meidän uusin perheenjäsen.
Nikonin D3000 on useiden arvostelujen (ja meille kameran kaupanneen myyjän) mukaan markkinoiden aloittelijaystävällisimpiä järkkäreitä, jolla tumpulampikin saa onnistuneita kuvia automaattiasetuksilla, mutta jolla pystyy myös hiljalleen opettelemaan manuaalista säätelyä enenevässä määrin. Eli juurikin passeli meidän tarpeisiin. Toivottavasti hankinta palkitaan kivoilla kuvilla reissun päältä.

Kiva kuva Andresta. :)

Mä olen eilen ja tänään räpsinyt kameran kanssa jo vaikka mitä kuvia (kaikki nämäkin on muuten sen kanssa otettu, paitsi luonnollisesti se, missä uutuus itse esiintyy...). Kuten nyt esimerkiksi ikuistin meidän auton uuden rekisteröintitarran. Täällä rekisterimaksu uusitaan vuosittain ja rahoja käytetään mm. koticountyn teiden ja siltojen kunnostukseen. Kerrankin juttu, joka oli ihastuttavan simppeli. Kotiin tuli ilmoitus rekisteröinnin umpeutumisesta ja ohjeet siitä millä keinoin maksun voi hoitaa. Me valittiin nettimaksu, jossa syöttämällä auton rekisterinumeron ohjelma automaattisesti osasi varmistaa että meillä on tarvittava autovakuutus (jos olisi halunnut vaikkapa postittaa shekin, olisi mukana pitänyt lähettää kopio vakuutustodistuksesta). Sitten vaan tarkistettiin että osoitetiedot on oikein, syötettiin luottokortin numero ja se oli siinä. Uusi rekisteröintitarra tuli postissa kotiin ja tänään se sitten pääsi tuulilasiin saakka (mitä sitä suotta aiemmin, kun vanhakin oli vielä eiliseen asti voimassa). Huomatkaa myös meidän ihan tosi puhdas auto...
Huomenna me siis lähdetään, saas nähdä tuleeko ensi yönä uni lainkaan. Vielä pitää iltapuhteiksi pestä vähän pyykkiä ja ehkä pakkaillakin vähän valmiiksi, sekä printtailla Google Mapsin suosiollisella avustuksella vähän ajo-ohjeita sun muita. Yksi Villen työkaveri antoi meille lainaan muutamia karttoja ja opaskirjoja joista on myös varmasti meille paljon hyötyä seuraavan parin viikon aikana. Kone tulee ilman muuta matkalle mukaan, joten koitetaan saada kuulumisia päivitettyä myös tien päältä. Niitä odotellessa, oikein hyvää toukokuun alkua (kun jäi ne hyvät vaputkin toivottamatta kokonaan...)!
Kerrotaan nyt vielä loppukevennyksenä, että onnistuttiin suojelemaan kokolattiamattoa juomaläikytyksiltä tasan vuoden ajan, siis siihen asti kunnes eilen söhelsin aamukahvini nurin sohvalle ja matolle. Onneksi asuntokompleksin kulmapuodista löytyi tarkoitukseen sopivaa tahranpoistoainetta, joten vauriot jäivät kovin vähäisiksi. Kyllä tuosta lattialta sen kohdan vielä erottaa jos osaa katsoa, mutta ei se silmille hypi. Ja seuraavan kerran kun pesetetään niin lähtee loputkin. Oli kyllä hyvä että vuotuinen juomanheitto oli kahvia eikä esimerkiksi edellisen illan punaviiniä...