Museokierros

Meidän muinainen suunnitelma yrittää päästä käymään Valkoisessa Talossa kaatui siihen, että suurlähetystö pystyy varaamaan kierroksia vain isommille ryhmille, joten jouduimme tyytymään White House Visitor Centeriin. Siellä katseltiin älyttömän mielenkiintoinen dokumenttipätkä Valkoisen Talon historiasta. Kultturelli päivä jatkui museokierroksella.
National Museum of American History on yksi 19 museosta, jotka yhdessä muodostavat legendaarisen Smithsonianin. Se oli myös meidän ensimmäinen pysäkkimme, sillä minä halusin ehdottomasti nähdä kokoelmasta löytyvät punaiset kengät, joita Judy Garland käytti Ihmemaa Ozissa.
Seuraava etappi oli Smithsonianin luonnonhistoriallinen museo, jossa piti vähän pällistellä dinosauruksia. Kummassa tahansa museossa olisi helposti saanut kulumaan vaikka kokonaisen päivän, mutta me suoritettiin huomattavaa priorisointia rajallisen ajan vuoksi.
Kuuluisa Hope-timantti sijaitsee myös luonnonhistoriallisessa museossa. Tällä hetkellä kiveä esitellään poikkeuksellisesti irrallaan kaulakorusta mihin se on normaalisti kiinnitetty, korun Smithsonianille lahjoittamisen vuosipäivän kunniaksi.
Seuraava etappi oli National Galleryn yhteydessä oleva Sculpture Garden, jonka keskellä on hieno iso suihkulähde. Talviaikaan tuo kuulemma jäädytetään luisteluringiksi. Itse galleriaan on tarkoitus mennä jonain toisena päivänä, kuten myös minua Smithsonianin museoista eniten kiinnostavaan Air and Space Museumiin.
Minä en veistoksista niin kauheasti ymmärrä, joten ei liene kovin yllättävää että puutarhassa esiteltyjen teosten taiteilijoista tunnistin ainoastaan yhden nimen. Tämä patsas on siis Joan Mirón.
Päivän päätteeksi jonoteltiin vielä kansallisarkistoon, jossa pääsee katsomaan itsenäisyysjulistusta, perustuslakia, sekä Bill of Rightsiksi kutsuttuja perustuslain kymmentä ensimmäistä lisäystä. Siis niitä alkuperäisiä kappaleita. Oli muuten aika hienoa.