On muuten ihan tosi aktiivista ollut tämä blogin päivittäminen näin lomaillessa. Kyllä me sit taas parannetaan tapamme kunhan päästään takaisin Houstoniin, mutta kerrottakoon nyt että viimeisen viikon aikana on ehditty vaikkapa pienimuotoisesti mökkeilemään.
Minen juurikaan tuosta mökkeilystä suuremmissa määrin välitä, kun arvostan nykyaikaisia mukavuuksia enemmän kuin paljon, mutta kyllähän tuollaiset pikavisiitit aina kestää kun pääsee ihailemaan kivoja järvimaisemia. Uimassakin käytiin, tietenkin, vaikka olihan tuo vesi nyt selkeästi enempi kylmää kuin lämmintä.
Jos järvimaisema oli hyvä, niin tämän kyseisen mökin tilapäinen yösija oli sitten harvinaisen huono. Onnistuttiin nimittäin Villen kanssa molemmat saamaan selkämme jumittamaan. Eikä jälkimmäisen päivän lentopalloilu siskon lasten kanssa varmastikaan auttanut asiaa... Tänään onkin tuo liikkuminen sitten vaatinut astetta enemmän vaivannäköä, toivottavasti tila helpottaa nopeasti kun olisi huomattavasti mukavampi lomailla liikuntakykyisenä.
Ehdittiin muuten jo vähän hermostumaan, kun Villen viime viikon tiistaina olleen viisumihaastattelun jäljiltä suurlähetystöön jääneitä passia ja muita tärkeitä papereita ei ollenkaan kuulunut takaisin. Varsin tyypillisesti saapumisilmoitus kolahti postiluukusta heti sen jälkeen, kun ehdittiin lähettää asiasta kyselevä sähköposti... Pääasia että tulivat, koska vähitellen olisi alkanut hermostuttaa vähän enemmänkin, mutta ei me silti oikein ymmärretä miksi ne on lykätty postiin vasta eilen, kun systeemit on kuitenkin päivätty jo heti silloin viime viikon alussa.
Minen juurikaan tuosta mökkeilystä suuremmissa määrin välitä, kun arvostan nykyaikaisia mukavuuksia enemmän kuin paljon, mutta kyllähän tuollaiset pikavisiitit aina kestää kun pääsee ihailemaan kivoja järvimaisemia. Uimassakin käytiin, tietenkin, vaikka olihan tuo vesi nyt selkeästi enempi kylmää kuin lämmintä.
Jos järvimaisema oli hyvä, niin tämän kyseisen mökin tilapäinen yösija oli sitten harvinaisen huono. Onnistuttiin nimittäin Villen kanssa molemmat saamaan selkämme jumittamaan. Eikä jälkimmäisen päivän lentopalloilu siskon lasten kanssa varmastikaan auttanut asiaa... Tänään onkin tuo liikkuminen sitten vaatinut astetta enemmän vaivannäköä, toivottavasti tila helpottaa nopeasti kun olisi huomattavasti mukavampi lomailla liikuntakykyisenä.
Ehdittiin muuten jo vähän hermostumaan, kun Villen viime viikon tiistaina olleen viisumihaastattelun jäljiltä suurlähetystöön jääneitä passia ja muita tärkeitä papereita ei ollenkaan kuulunut takaisin. Varsin tyypillisesti saapumisilmoitus kolahti postiluukusta heti sen jälkeen, kun ehdittiin lähettää asiasta kyselevä sähköposti... Pääasia että tulivat, koska vähitellen olisi alkanut hermostuttaa vähän enemmänkin, mutta ei me silti oikein ymmärretä miksi ne on lykätty postiin vasta eilen, kun systeemit on kuitenkin päivätty jo heti silloin viime viikon alussa.
2 kommenttia:
Niinpä, arva harmittaako meitä? Olisi pitänyt laitta teidän meille, tuttuun sänkyyn yöksi, kun ei tuo matkakaan olisi ollut kuitenkaan niin pitkä.
No turha sitä nyt on harmitella, eihän siitä sängystä olis millään osannut arvata että se on ihan susi, kun normaalilta näytti. Ja tilanne on tänään jo paljon parempi, eli murhe pois. :)
Lähetä kommentti