Pökkövehkoihin kuuluva
Amorphophallus titanum on yksi maailman suurimmista kukista, kasvaen parhaimmillaan jopa kolmen metrin korkuiseksi. Kyseinen rehu kukkii äärimmäisen harvoin ja niin tehdessään haisee ihan pirun pahalle, lähinnä mädäntyneelle lihalle (siksi täällä sitä kutsutaankin kansanomaisesti
Corpse floweriksi, eli Ruumiskukaksi). Houstonin luonnontieteellisellä museolla on oma
A. titanum nimeltä Lois, joka pitkän odotuksen jälkeen suostui tällä viikolla kukkimaan.
Loisin kunniaksi museo pitää tällä hetkellä oviaan auki vuorokauden ympäri, jotta mahdollisimman moni ehtisi ihastelemaan (ja haistelemaan) lyhytkestoista kukintaa. Me kiiruhdimme paikalle eilen Villen työpäivän jälkeen, liput hankittiin jo päivää ennen. Ihmisiä oli valtavat määrät, jonka vuoksi aikataulukin myöhästyi melkoisesti. Lippuja myytiin aikaleimattuina vartin väleille, mutta esimerkiksi meidän puoli kuuden lipuilla pääsi Loisin majapaikan eli perhostalon oville vasta noin 45 minuuttia myöhemmin. Kasvin luokse ehdittiin siitä noin tuntia myöhemmin, kun jono oli ensin pujotellut hitaasti mutkittelevaa reittiä läpi toisten tilojen.
Pitkästä odotuksesta huolimatta olihan tuo nyt melkoinen näky, vaikkei Lois ihan suurimpien lajitovereiden mittoihin yltänytkään. Silti liki kaksimetrinen kukka oli varsin hieno ja se kuuluisa hajukin suhteellisen pistävän epämiellyttävä, joskaan ei lainkaan niin voimakas kuin mitä ilmeisesti joissain kukinnan vaiheissa.
Eilen ei jaksettu enää sen enempää jäädä ihastelemaan
niitä perhosia, koska jonottaessa oli mennyt paljon enemmän aikaa kuin oltiin ajateltu. Vaan ihan hyvä että otettiin kuitenkin liput puoli kuudeksi, koska siinä vaiheessa kun me poistuttiin paikalta puoli kahdeksan tienoilla, kiemurteli perhostalolle menevä jono lähestulkoon koko museon suuren ala-aulan läpi aina pääoville asti. Vaan kyllä meidän hieno museo, kuten myös Lois, on huomionsa ansainnutkin.
Loisin kunniaksi museo pitää tällä hetkellä oviaan auki vuorokauden ympäri, jotta mahdollisimman moni ehtisi ihastelemaan (ja haistelemaan) lyhytkestoista kukintaa. Me kiiruhdimme paikalle eilen Villen työpäivän jälkeen, liput hankittiin jo päivää ennen. Ihmisiä oli valtavat määrät, jonka vuoksi aikataulukin myöhästyi melkoisesti. Lippuja myytiin aikaleimattuina vartin väleille, mutta esimerkiksi meidän puoli kuuden lipuilla pääsi Loisin majapaikan eli perhostalon oville vasta noin 45 minuuttia myöhemmin. Kasvin luokse ehdittiin siitä noin tuntia myöhemmin, kun jono oli ensin pujotellut hitaasti mutkittelevaa reittiä läpi toisten tilojen.
Pitkästä odotuksesta huolimatta olihan tuo nyt melkoinen näky, vaikkei Lois ihan suurimpien lajitovereiden mittoihin yltänytkään. Silti liki kaksimetrinen kukka oli varsin hieno ja se kuuluisa hajukin suhteellisen pistävän epämiellyttävä, joskaan ei lainkaan niin voimakas kuin mitä ilmeisesti joissain kukinnan vaiheissa.
Eilen ei jaksettu enää sen enempää jäädä ihastelemaan niitä perhosia, koska jonottaessa oli mennyt paljon enemmän aikaa kuin oltiin ajateltu. Vaan ihan hyvä että otettiin kuitenkin liput puoli kuudeksi, koska siinä vaiheessa kun me poistuttiin paikalta puoli kahdeksan tienoilla, kiemurteli perhostalolle menevä jono lähestulkoon koko museon suuren ala-aulan läpi aina pääoville asti. Vaan kyllä meidän hieno museo, kuten myös Lois, on huomionsa ansainnutkin.
2 kommenttia:
Erikoisen näköinen kukka.
Tottakai se on iso, onhan se Texasissa, jossa kaikki on suurempaa;)
Sillä näkyy olevan pienehkö asunto-ruukku,(Texasilaiseksi) vai onko se vain optinen harha kukan kokoon liittyen.
Kyllähän tuollaista harvinaisuutta kannattaa jonottaa katsomaan.
Onko se muuten sama paikka jossa ulkoiluttivat sitä Iguanaa?
Ei sen mun mielestä niin kauhean pieni ollut, mutta toki suhteessa tuon kokoinen rehu olis voinut olla vaikka millaisessa kylpyammeessa.. ;) Ja juu, se oli juuri sen perhostalon edessä missä ulkoiluttivat liskoa, joka siis normaalisti elelee perhostalossa omassa häkissään. :)
Lähetä kommentti