Hiljaiselo päättyy naksutukseen

Muutaman päivän hiljaiselon syynä on vain ja ainoastaan meidän tylsyys: mitään ei ole tapahtunut ja mitään ei olla oikeastaan tehty. Tai ei ainakaan mitään mainitsemisen arvoista, koska epäilen vahvasti että raportti sukkalaatikon siivouksesta kiinnostaisi suht harvaa... Tänään päätettiin kuitenkin ryhdistäytyä ja suunnistaa heti jalkapallon vahtaamisen jälkeen elokuviin. Eilen nimittäin tuli ensi-iltaan meidän molempien (no okei, varsinkin minun..) kovasti jo odottama Predators.
Kyseinen rainahan siis jatkaa aikaisempien Predator-elokuvien (Predator ja Predator 2) sarjaa, sanoutuen tyystin irti tuoreemmasta Alien Vs. Predator -parista (joista ensimmäinen on kyllä meidän mielestä varsin viihdyttävä ja tulee muuten parhaillaan mitä sattuvimmin televisiosta). Puhdasta toimintaräimettähän Predators edusti, mutta eipä tuo juuri muuta esitäkään olevansa. Eikä tarvitsekaan, kun hallitsee toimintaräimeensä näinkin hyvin. Heikommista arvosteluista poiketen me siis pidimme kyllä tästä uusimmasta, kertaakaan ei tullut tylsää eikä missään kohtaa juoni mennyt niin kököksi, että olisi pitänyt erityistä myötähäpeää tuntea.
Erikoispisteet Predators saa kerrassaan mainiosta kuvausjäljestä (paikoittain leffa näytti erittäinkin hyvältä) sekä musiikkiraidasta, jonka säveltäjä John Debney sanoi mallailleensa Alan Silvestrin alkuperäiseen Predator-leffaan säveltämän musiikin mukaan. Krediittejä myönnetään täältä suunnalta myös roolituksesta, etenkin Adrien Brody oli hieman erikoinen ja yllättävä, mutta sitäkin toimivampi valinta pääosaan. Oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa Troublemaker Studios -leffa jota ei oltu kohdennettu lapsiyleisölle, odotuslistalla seuraavaksi mm. Robert Rodriguezin oma aikuismättö Machete.
Huomenna (tai oikeastaan myöhemmin tänään kun kello on kirinyt jo yli kahdentoista..) luvassa jalkapallon finaali, muita suunnitelmia ei toistaiseksi ole. Paitsi televisio tarjoais illalla myös Aliens Vs. Predator - Requiemin, sen varsin viihdyttävän AVP:n huomattavan surkean jatko-osan. Pitäis varmaan vilkaista läpi; ollaan nähty se kuitenkin vaan kerran, eikä se nyt kai mitenkään voi olla ihan niin huono kun mitä me muistellaan, eihän? Loppukaneettina vielä kerrottakoon, että minä muuten osaan melko hyvin imitoida Predatorien naksutusääntä (Ville oli sitä mieltä että mun olis pitänyt tänään leffassa sopivassa kohdassa kumartua ihan edessä istuvan taakse ja naksuttaa, mutta mulla ei pokka kestänyt..). Ehkä sen takia kyseiset rumilukset onkin aina ollut mun sydäntä lähellä.

Kuvat lainattu täältä ja täältä.