Tää päivä meni aika pitkälti ketuilleen. Alku oli ihan hyvä, kun asetuin sohvalle aamukahvini kanssa katsomaan päivän ensimmäistä jalkapallo-ottelua, aikomuksenani naputella pelin päätteeksi aiheesta vähän blogiinkin. Mutta siinä kymmenen jäljestä kuului ulkoa kova pamaus ja meiltä meni sähköt. Siinä sitten odottelin niitä takaisin jotta voisin katsoa pelin lopunkin, mutta hukkaan meni odotus ja kuulin lopputuloksen Villeltä tekstiviestitse. (Kuulin myös myöhemmin että kun proffakin on poissa, olivat työkaverit tehneet konferenssihuoneesta kisakatsomon virittämällä netin kautta lähetyksen isoon telkkariin. Sinnehän mun olis tietenkin kannattanut siirtyä mitä pikimmin matsia seuraamaan..)
Hiljalleen ajan kuluessa aloin havahtumaan siihen tosiasiaan, että pelin lopun (ja vielä toisen pelin kokonaisuudessaan) missaaminen oli ehkä harmistuksen aiheista sittenkin se vähäisin. Sähköt nimittäin pysyivät sinnikkäästi poissa, vaikka jossain vaiheessa korjausautokin pyöri meidän ikkunan alla, ja tekemisen määrä oli suhteellisen rajattu. Ulkona kun satoi vettä enemmän tai vähemmän kaatamalla koko päivän, niin ei ikkunoistakaan paljoa valoa tullut, jonka lisäksi nilkkoihin asti yltävä vesi ei ainakaan helpottanut sähkövian korjaamista. Postin hakiessani käväisin samalla toimistolla kysäisemässä että kuinka laajasta ongelmasta on kyse ja kuulin, että noin puolet koko kompleksista on pimeänä. Huippu homma hei!
Noudettuani Villen töistä alettiin pohtia, että mitä ihmettä me oikein tehdään kun ei sähköjä vieläkään kuulu takaisin. Lopulta päätettiin lähteä ulos syömään, kun nälkäkin jo oli, eikä kokkaus ole erityisen helppoa ilman sähköjä, kun ei viitsi nuotiotakaan viritellä keskelle keittiön lattiaa.. Ratkaisu oli varsin onnistunut, ruoka hyvää ja mieliala selkeästi piristynyt kun palattiin takaisin kotiin, hämärän keskelle. Illan mittaan saatiin sit lopulta sähkötkin takaisin (ulkoa kuului samalla hetkellä riemukas wuhuu! huikkaus, johon oli varsin helppo samastua), onneksi. Ei ole kyllä minusta luopumaan nykyaikaisista mukavuuksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onneksi on viikonloppu edessä -täällä kello on jo kohta kolme lauantai-iltapäivällä, sillä harmitushan yleensä puolittuu kun on kaksi sitä jakamassa. Ilmeisesti tekniikka voi pettää myös USAssa. Meillä oli komea ukkosmyrsky yöllä, mutta ei haitannut kun olemme jo kuivalla maalla vaikka vielä veneessä. Kotimatka huomenna Malagan kautta ja maanantaina Helsinkiin.
Täällä kotiSuomessa on, ainakin Tammelan maisemissa, pilvetön taivas ja lämpömittari näyttää +30 astetta.
Hiukan oli hikinen juttu, kun pyöräilin töistä kotiinpäin, mutta aamulla oli niin ihana ilma, että oli ihan pakko mennä pyörällä. Ensiviikoksikin on luvattu lämmintä ja kuivaa.
Toivottavasti siellä voi katsoa sitten ainakin viimeiset, ne tärkeimmät ottelut. Mikähän teillä seuraavaksi prakaa, sillä sanonta kuuluu" ei kaksi kolmannetta"(eikä kolmaskaan paritta).
Tervetuloa koiin Marketta ja Seppo.
marketta: Hauskaa kotimatkaa teille, toivottavasti on ollut mukava lomareissu! Tänään on jo huomattavasti parempi päivä, kaikki toimii ja sadekin on tauonnut. :)
rauni: Ollaan kuultukin Suomen mahtavista imoista, täällä on tosiaan auringon sijasta saatu sadetta, jopa siinä määrin että kaupungissa paikoittain tulvii. Lämmintä on silti täälläkin. ;)
Lähetä kommentti