Palasin lomilta vajaa kuukausi takaperin ja pienen kesäterän jälkeen työt on alkanut taas edetä. Pomoa en ole kyllä nähnyt vieläkään, se kun on reissannut koko heinäkuun pitkin poikin Eurooppaa. Eikä ole tarkka paluupäivä kaiketi vieläkään tiedossa. Hyvin tuntuu siis viihtyvän.
Tänään oli muuten taas mun ryhmäesityksen vuoro ja olihan mulla jotain tuloksia esittääkin. Hyvä näin. Pomo oli meinaan laittanut välikäden kautta viestiä tutkimusryhmälle, että muistetaan kanssa tehdä töitä, vaikka hän ei olekaan paikalla vahtaamassa. Mistäs arvasikin, että kissoilla on taipumusta hyppiä pöydillä ellei kukaan katso vähän perään;)
P.S. Blogin laskurin mukaan tämä on mun 50. postaus. Hyvä mää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Juu, jatka vaan vähintään samaan tahtiin eli tekstiä ainakin kerran viikossa eikä mitään että kerran kuussa.
Meillä on menossa Crusell-viikot, ja konsertit soitetaan enimmäkseen ilman kapellimestaria. Mihin niitä pomoja oikeastaan tarvitaankaan?
marketta: Mä oon vähän huono kirjottamaan ylipäätään mitään, mutta yritetään pysyä aktiivisena.
Harjoitus tekee mestarin, kuten rakas vaimosi sanoi pikkutyttönä.
Olethan sinä kuitenkin aika usein kirjoittanut. Niitä on ihan yhtä mukava lukea kun Tarjankin juttuja.
Mitä sillä pomolla tekee, jos työt luistaa muutenkin, kunhan joskus näyttäytyy.
Täällä päästiin tänään teidän lämpölukemiin, kun Suomen lämpöennätys kohosi +37 asteeseen.
rauni: Hyvin tässä on tosiaan pärjäilty ilman pomoakin. Vähemmän vaan stressiä.
Täällä ollaan niin totuttu koviin helteisiin, että kaikkialla on ilmastointi. Suomessa taitaa olla vähän tukalampaa, kun viilennystä löytyy lähinnä markettien kylmäaltaiden äärestä.
Lähetä kommentti