Eilen vietettiin taas paikallista itsenäisyyspäivää ja kaupungista löytyi juhlallisuuksia joka lähtöön.
Viime vuonnahan me oltiin Freedom over Texas -tapahtumassa, mutta tänä vuonna päätettiin että vaihtelu virkistää ja suunnistettiin Millerin ulkoilmateatterille vähän illemmalla. Vaikka oltiinkin paikalla hyvissä ajoin, oli teatterin puoleinen rinne jo aivan täynnä, joten jäimme suosiolla toiselle puolelle. Emmekä olleet ainoita, myös "takarinne" täyttyi illan mittaan varsin kiitettävästi.
Meidän kanssa itsenäisyyspäivää vietti jonkin aikaa tällainen pieni kaveri. Raasu oli varmasti kovin hämillään ihmisvilinästä ja luulen että se viihtyi meidän lähettyvillä niin pitkään koska siinä sai ainakin olla rauhassa. Jossain vaiheessa kaveri lähti loikkimaan kohti turvallisempaa maastoa. Melkoisen ihmismäärän läpi piti matkaa tehdä, toivottavasti pääsi kunnossa perille.
Ohjelmasta vastasi Houstonin sinfoniaorkesteri, joka esitti yhdessä
Texas Tenorsien kanssa musiikkinumeroita laidasta laitaan. Musiikillinen huipentuma oli Tchaikovskyn
1812 Overture, jossa käyttivät ihan oikeita tykkejä. Ne mekin kuultiin (ja varsin hyvin kuultiinkin), vaikka muu ohjelma jäi hyvin vaimeaksi taustahälyksi, kun tosiaan oltiin väärällä puolella rinnettä. Pienesti harmillista, mutta olihan se varsin mukavaa vaan loikolla lämpimässä kesäillassa ja katsella ihmisvilinää.
Ilta huipentui, luonnollisesti, ilotulituksiin. Komean näytöksen olivat saaneet aikaan täälläkin, vaikkei mikään vieläkään ole vetänyt vertoja viime vuotiselle esitykselle. Mutta en mä sitä kyllä odottanutkaan.
Meidän kanssa itsenäisyyspäivää vietti jonkin aikaa tällainen pieni kaveri. Raasu oli varmasti kovin hämillään ihmisvilinästä ja luulen että se viihtyi meidän lähettyvillä niin pitkään koska siinä sai ainakin olla rauhassa. Jossain vaiheessa kaveri lähti loikkimaan kohti turvallisempaa maastoa. Melkoisen ihmismäärän läpi piti matkaa tehdä, toivottavasti pääsi kunnossa perille.
Ohjelmasta vastasi Houstonin sinfoniaorkesteri, joka esitti yhdessä Texas Tenorsien kanssa musiikkinumeroita laidasta laitaan. Musiikillinen huipentuma oli Tchaikovskyn 1812 Overture, jossa käyttivät ihan oikeita tykkejä. Ne mekin kuultiin (ja varsin hyvin kuultiinkin), vaikka muu ohjelma jäi hyvin vaimeaksi taustahälyksi, kun tosiaan oltiin väärällä puolella rinnettä. Pienesti harmillista, mutta olihan se varsin mukavaa vaan loikolla lämpimässä kesäillassa ja katsella ihmisvilinää.
Ilta huipentui, luonnollisesti, ilotulituksiin. Komean näytöksen olivat saaneet aikaan täälläkin, vaikkei mikään vieläkään ole vetänyt vertoja viime vuotiselle esitykselle. Mutta en mä sitä kyllä odottanutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti