Käytiin eilen elokuvissa, kuten meillä on usein sunnuntaisin tapana, katsomassa Christopher Nolanin tuore Inception. Chroniclen arvostelussa puhuttiin vaikeudesta markkinoida hieman haastavamman konseptin elokuvaa ja kehuttiin tätä uutuutta onnistuneesta metodista. Yleinen reaktio esimerkiksi trailerin näkemisen jälkeen kun on kuulemma ollut se, että en tiedä mistä tuossa on kyse, mutta se on pakko nähdä. Allekirjoitan tämän, ja kun siihen vielä liitettiin Nolanin nimi (mies on aikaisemmin ohjannut mm. Mementon, joka on yksi suosikkileffoistani ikinä), niin minä menin elokuvateatterille aika kovien odotusten kera.
Inception vastasi kaikkia näitä odotuksia ja on mielestäni ylivoimaisesti tähän mennessä vuoden paras elokuva. Pitkästä aikaa leffa joka haastaa katsojansa ja pakottaa ajattelemaan ihan itse, sen sijaan että tarjoaisi kaikki vastaukset valmiina sopivan kokoisiksi palasiksi pilkottuna. Pitkästä aikaa leffa jonka haluaa nähdä uudelleen heti lopputekstien jälkeen, koska tietää että seuraavalla kerralla siitä saisi jotain uutta irti. Pitkästä aikaa leffa jossa on samaan aikaan tyylikäs ohjaus, näyttäviä kohtauksia, Hans Zimmerin aivan loistava musiikki ja, mikä tärkeintä, oikeasti fiksu käsikirjoitus. Ja yksi hienoimmista loppuleikkauksista ikinä.
Oman elokuvakokemuksen lisäksi nautin muuten suuresti aivan täyden salin reaktioista siihen ihan tosi hienoon loppuleikkaukseen, se on kevyesti yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun olen kokenut vastaavaa. Tämän elokuvan voimin jaksan varmasti katsoa läpi vielä sen seuraavankin keskinkertaisen Batman-leffan, kun tiedän että Christopher Nolanilta on lupa odottaa tulevaisuudessa myös näin hienoja teoksia.
Kuvat lainattu täältä.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti