Pomo ilmaantui sitten vihdoin maanantaina töihin täkäläisittäin varsin pitkän kuukauden yhtäjaksoisen kesäloman jälkeen. Ja oli muuten mitä ilmeisimmin hyvin levännyt, kun oikein puhkui intoa ja energiaa. Sääliksi vaan kävi maanantaisia ryhmäesitysten pitäjiä, jotka pahaa aavistamattomina astuivat esiintymislavalle.
Ensimmäisen esiintyjän viimeaikaiset tutkimukset ei ole edennyt ihan toivotulla tavalla ja tuomio oli tyly malliin: "Vieläkö seisot vuoden takaisen kantasi takana, että tämä on paras lähestymistapa ongelmaan". Siinä on vähän paha puolustautua pieleen menneitten kokeitten kanssa...
Jälkimmäinen puhuja puolestaan esitti yhteenvedon omaisesti isomman tutkimusprojektin tuloksia parin viime vuoden ajalta. Rivien välistä voi lukea, että hänestä kokeet alkaisi nyt olla tässä ja seuraavaksi voisi alkaa kirjoittaa itse väitöskirjaa. Pomon spontaani kommentti tuloskäppyröhin tosin oli, että eikö tuon kaikkein suurimman ja työläimmän koesarjan voisi uusia vielä neljännen kerran. Että silleen...
Onneksi pomon pahin tarmo alkaa näyttää laantumisen merkkejä. Nyt kolmantena päivänä häntä ei tarvitse enää paeta kulman taa piiloon;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Onko siellä vähän oltu kuin hiiret jotka ovat hyppineet pöydällä kissan poissa ollesa?
Sinä kai sentään olet ollut kiltisti työn touhussa?
Olet varmaan saanut jotain esiteltävääkin aikaiseksi.
rauni: Tietysti olen ollut kiltisti;) Juuri väsäsin tuossa kongressiabstraktia, jos pääsisi loppuvuodesta vaikka esittämään tuloksiaan oikein kansainvälisen yleisön eteen.
Pomon tarmo laantuu tatusti aikanaan, ellei hän sitten satu olemaan erityisen energinen luonne. Ja pomoksi pääsevät tietysti yleensä juuri sellaiset. Joten töitä tiedossa, arvaan.Kuulostaa, että edistymistäkin on tapahtunut?
marketta: Kyllä meidän pomo on jo rauhottumaan päin. Ei se ole ollenkaan pahimmasta päästä. Kyllä täällä tutkimukset etenee, vaikkei nyt mitään maata mullistavia keksintöjä olekaan syntynyt.
Lähetä kommentti