Ajeltiin tosiaan tutustumaan Texasin osavaltion pääkaupunkiin lauantaina. Meidän motelli oli sopivasti ihan kävelymatkan päässä keskustasta ja me aloitettiin seikkailu katsastamalla University of Texasin kaunis kampusalue. Tai osa siitä, koska kyseinen kampus on huomattavasti esimerkiksi Ricen kampusta suurempi, eikä me sentään ihan koko aluetta jaksettu lähteä kiertämään.
Kampuksen alueella on myös muistomerkki Santa Rita #1. Yliopiston miljoonaomaisuuden takana olevan Santa Rita -öljylähteen alkuperäinen porausvälineistö siirrettiin kampukselle ja sen taustalta löytyvä tarina on aika huikea. Santa Rita sijaitsi nimittäin silloin suhteellisen köyhän yliopiston omistamilla mailla ja sitä pidettiin täysin epätoivoisena yrityksenä, josta juuri kukaan ei uskonut öljyä ikinä löytyvän. Kunnes sitten eräänä maanantaiaamuna vuonna 1923 se päätti ihan itsekseen räjähtää ja suihkutti öljyä yli 200 metrin säteelle. Nykyisin Santa Rita on ehtynyt, tuotettuaan öljyä runsain mitoin yli 60 vuoden ajan.
Kampuskierroksen jälkeen käveltiin vähän kaupungilla ja käytiin ihastelemassa Austinin läpi virtaavaa Colorado-jokea (joka siis ei ole se sama Colorado-joki joka virtaa Grand Canyonin pohjalla, sillä on vaan sama nimi). Tai ihan virallisestihan kyseessä on Lake Austin, joka on Colorado-joesta patojen avulla luotu järvi.
Joen ylittävä Congress Avenue -silta sattuu olemaan Pohjois-Amerikan suurimman lepakkokeskittymän koti. Sillan alla asustelee noin puolitoista miljoonaa lepakkoa, jotka lähtevät suurena joukkona ilta-aterian hakuun päivittäin auringonlaskun aikoihin. Näky on niin vaikuttava, että siitä on muodostunut yksi Austinin suosituimmista turistinähtävyyksistä. Mekin päätettiin jäädä rannalle hengailemaan ja odottamaan auringonlaskua lepakoiden toivossa.
Ihmisiä kertyi sillan täydeltä odottamaan lepakoita, myös useat laivat järjestivät opastettuja lepakkobongauksia.
Mikäs siinä oli istuskellessa, lämpimässä kesäillassa kauniin auringonlaskun äärellä. Lepakot eivät kuitenkaan olleet lauantaina erityisen innokkaalla päällä, ja vaikka niitä jonkin verran näkyikin, oli kokonaisuus silti aivan uskomaton pettymys. Netistä löytyy vaikka kuinka paljon hienoja videoita onnistuneemmista illoista, mutta sopivan etsiminen aiheutti niin paljon katkeruutta että luovutin. Etsikää itse, koska me ei kyllä livenä nähty mitään likimainkaan sellaista kuin mitä videot antavat ymmärtää. Onneksi pettymyksestä toivuttiin suhteellisen nopeasti älyttömän hyvän aterian ja parin margaritan voimin, ja sainpahan ainakin räpsittyä kivoja kuvia siinä odotellessa.
Sunnuntaina jatkettiin vielä kaupunkikierrosta ja ihailtiin mm. Austinin hienoja pilvenpiirtäjiä.
Osavaltion pääkaupungista löytyy myös Capitol, joka on parhaillaan osittain remontin alaisena. Siitä huolimatta aika hieno pytinki.
Capitoliin pääsee kuitenkin myös sisään, joten tartuimme tilaisuuteen varsin innokkaina.
Kaupunkikierroksen jälkeen ajelimme vielä Mount Bonnellille, joka on yksi Austinin korkeimmista kohdista (alle 240 metriä, että ei mikään kauhean huikea kuitenkaan, mutta pitää nähkääs suhteuttaa Texasin laakeuteen...) ja tarjoaa suhteellisen hienon näköalan niin kaupungin kuin Lake Austininkin yli.
Maisemien ihastelun jälkeen olikin sitten aika ajella takaisin kotiin Houstoniin. Varsin hauska reissu, ehkäpä me käväisemme Austinissa vielä uudemmankin kerran. Listalla on tosin myös toinen retki San Antonioon ja esimerkiksi New Orleansissa olisi kiva käydä vielä kolmannenkin kerran, joten saas nähdä miten meidän käy.
Ihan parasta koko viikonlopussa oli ehkä se, että se jatkui vielä maanantaina Houstonissakin, kun täällä vietettiin Labor Dayta, joka siis on yleinen vapaapäivä. Ei nää kotihiiret kyllä mitään jännää tehnyt, justhan me oltiin kaksi päivää seikkailemassa...
2 kommenttia:
Hienoja kuvia.
Kiitos, kun saimme taas nähtäväksemme uuden palan siitä maasta.
Valokuvaaminen on hauska harrastus ja nykyisin niitä kuvia on ihan mukava räpsiä, kun huonoimmat voi kätevästi poistaa eikä kaikkia tarvitse enään teettää katsoakseen. Tosin ainakin minun on ihan pakko karsia kuvia useampaan kertaan, kun ekalla keralla en raaski poistaa tarpeeksi paljoa, niin tuli aiemmin teetettyä vähän huonompiakin kuvia.
Toivottavasti olen oppinut kriittisemmäksi, muuten ei kirjahylly riitä albumeille. Aion nimittäin nyt eläkkeellä ollessani järjestää KAIKKI kuvat albumeihin. Toivottavasti ikä riittää:)
Varsin kunnianhimoista, onnea projektiin! :) Mulla on kotona Suomessa hyvinkin järjestetyt albumit, koska olen aina tykännyt niitä laittaa, mutta odotan kauhulla mitä tapahtuu kaikkien täällä otettujen kuvien kanssa, kun normaalisti en anna määrän kertyä ihan näin massiiviseksi ennen teettämistä ja albumiin laittamista. Ja koska minä poistan koneelta ihan tosi vähän kuvia ja suoritan karsintaa lähinnä siinä teettämisvaiheessa, tulee siitäkin varmasti kovin vaivalloista. Ehkä uskallan joskus tarkistaa kuinka monta kuvaa yhteensä otin esimerkiksi meidän ensimmäisen vuoden aikana... ;)
Lähetä kommentti