Viime viikolla lehdessä raportoitiin murheellinen uutinen siitä, miten Rice Villagessa sijaitseva ravintola Two Rows sulkee ovensa syyskuun lopussa, koska eivät saaneet uusittua vuokrasopimustaan. Kurjaa, koska Two Rows on ihan tosi kiva paikka. Lisäksi se on myös pienpanimo ja ainoa paikka koko Houstonissa joka tekee omat oluensa. Ensi viikolla sellaista luksusta ei tästä kaupungista siis enää löydy, ja vaikka en olutta itse juokaan, se on harmillista se.
Päätimme käydä Two Rowsissa syömässä vielä viimeisen kerran ja tänään oli se päivä kun teimme treffit Rice Villageen Villen työpäivän päätteeksi. Ihan muutamalla muullakin oli sama suunnitelma, koska paikka oli piukassa ja pöydän odotusajaksi ilmoitettiin puolitoista tuntia. Todellisuudessa sain puhelun vapaasta pöydästä jo puolen tunnin odottelun jälkeen, mikä oli oikein mukava yllätys. Ruoka oli tuttuun tapaan herkullista, eikä paikan margaritoissakaan ole yhtään mitään valittamista. Texasilaisittain myös annosten koko oli varsin komea, kuvassa Villen ribsit, joista mies valitsi siis listalta sen pienemmän annoksen...
Paikan olutvalikoimassa on seitsemän erilaista tuotetta, joita voi tilata myös lajitelmana. Tarkoittaa lankkua, johon on lastattu pienet lasilliset (joku vähän vajaa desi, sanoisin) joka laatua, ja jollainen me tilattiin, ihan vaan kun oli viimeinen tilaisuus. Ravintolan tavoite saada sammionsa tyhjiksi oli selvästi edennyt kohtuullisen hyvin, koska meidän lankulle ei riittänyt kuin viittä laatua, kaksi oli jo loppu. Toisaalta, tuoppi irtoaa tällä hetkellä huikeaan yhden dollarin hintaan, joten en ihmettele. Urheasti maistoin kaikkia laatuja, mutta Ville ne sitten lopulta joi pois, koska minä en edelleenkään vain pidä oluesta. Harmi, etenkin kuultuani sen taalan hinnan...
Kiva ilta, vaikka koko ajan vähän kaivelikin tieto siitä, ettei niitä siinä paikassa tule enää enempää. Etenkin kun oltiin Villen kanssa juteltu monta kertaa siitä, miten pitää ehdottomasti tuoda ensi kuussa Houstoniin saapuvat, olutta arvostavat vierailijat Two Rowsiin ja tilata niille lajitelmalankku. Sori hei, ei onnistu enää. Mälsää.
Kotimatkalla törmättiin tuollaiseen. Se on opossumi. Nökötti kaveri keskellä jalkakäytävää ja kun me saavuttiin paikalle, tuijotti hetken selvästi rasittavia häiriköitä ja siirtyi sitten mielenosoituksellisen hitaasti viereisen talon nurmikolle. Ja sit mä kiusasin sitä vielä lisää kirkkaalla salamalla, mutta pakkohan se oli, en mä ole ikinä ennen nähnyt opossumia luonnossa (lasketaanko se luonnoksi jos se oli omakotitaloalueella suht keskellä Houstonia?).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No, kai siellä kuitenkin vielä on kivoja ruokapaikkoja. Minun on helppo sanoa, että olutpaikan sulkeminen ei haittaa, kun minäkään en pidä oluesta.
Maurin kommentti oli "vai pisti ne kaljapaikan kiinni p####e".
Todellisuudessa hänkin pärjää vaikkei sitä olutta nyt voikkan maistaa, mutta
olisi se paikka ollut hauska nähdä.
Joo, kyllähän täällä kivoja ravintoloita riittää, enkä minäkään henkilökohtaisesti tosiaan sitä olutta jää kaipaamaan, mutta kyllä se silti on aina kurjaa kun kiva paikka suljetaan. :(
Lähetä kommentti