Kartoista, baseballista ja reiluista työkavereista

Minä pidän kartoista. Ihan kaikenlaisista kartoista, mutta etenkin sellaisista perinteisistä paperiversioista, mielellään mahdollisimman suurista, jotka voi levittää pöydälle/sängylle/lattialle ja tutkia maailmaa. Ja vaikka esim. Google Maps onkin minulle rakas ja uskollinen ystävä, ei se voi koskaan kokonaan korvata perinteistä karttaa jonka voi tarpeen tullen penkoa esiin auton hanskalokerosta ja joka viimeistään pelastaa pulasta. Siksipä olikin ihan huippua, kun yksi Villen työkavereista lainasi meille muutaman ihan tosi hyvän kartan viime toukokuista road tripiä varten. Vaikka meillä olikin Google Mapsista printatut ajo-ohjeet jokaiseen etukäteen päätettyyn kohteeseen, kaikki improvisoidut reittivalinnat ja nähtävyydet löytyivät pääasiassa juuri näiden perinteisten karttojen avulla.

Vanhoja tarpeettomaksi käyneitä paperikarttoja voi hyödyntää myös lahjojen paketoinnissa. Kuva ja vinkki täältä.

Parin viikon päästä meille tulee vieraita, joiden kanssa on myös suunnitteilla aika huikea road trip, joten Ville kysäisi josko työkaverin kartat liikenisivät uudelleen lainaan. Eivät pelkästään liienneet, vaan ne jopa lahjoitettiin meille omaksi. He kun kuuluvat miehensä kanssa amerikkalaisista elokuvista ja tv-sarjoista tuttuun tripla-A tiepalveluun jonka kautta he saavat karttoja ilmaiseksi niin paljon kuin ikinä tarvitsevat, joten me voimme kuulemma oikein hyvin pitää nämä kartat itsellämme. Aika reilu työkaveri, sanoisin. Ja kuten ne ostosteeveessäkin aina sanoo, ei siinä vielä kaikki... Ville soitti töistä eilen iltapäivällä ja kysyi että lähdettäiskö katsomaan Astrojen illan baseball-peliä Chicago Cubseja vastaan. Sen samaisen työkaverin mies kun oli yllättäen sairastunut ja heillä oli siis kaksi ylimääräistä lippua, joista eivät edes huolineet maksua. Eli me päästiin sitten katsomaan pitkästä aikaa baseballia.

Aina silloin (harvoin) kun Astrot tekee kunnarin, Minute Maid Parkin laidalla puksuttaa juna. Eilen se ei paljoa liikkunut...

Peli itsessään ei vieläkään tehnyt muhun mitään sen suurempaa vaikutusta (Astrot hävisi muuten 2-0), mutta kyllähän tuota nyt aina välillä katsoo. Jotenkin se vaan vaikuttaa niin tylsältä jos vaikka vertaa rakastamaani jalkapalloon, jossa yleisö ei vielä yhdessäkään pelissä ole ollut likimainkaan niin välinpitämättömän oloista kuin suurimman osan aikaa eilen Minute Maid Parkissa. Villekin totesi että baseballista tuntuu puuttuvan se vuorovaikutteisuus pelaajien ja yleisön välillä, joka saa jalkapallokatsomon tunnelman niin mahtavaksi. Mutta oli miten oli, oonpahan ainakin nähnyt legendaariset Chicago Cubsit livenä. Ja koska Minute Maid Parkissa järjestetään perjantai-iltaisin aina pelin jälkeen ilotulitus, oli päivä kokonaisuutena kuitenkin varsin mukava.