lauantai 30. lokakuuta 2010

Lomaraportti: Galveston

Valokuvaaminen on kivaa, valokuvien järjestäminen albumeihin on kivaa, ja valokuvien katseleminen myöhemmin on kivaa. Usean sadan lomakuvan läpikäyminen, karsiminen ja pienentäminen blogia varten sen sijaan ei ole erityisen kivaa. Tai no, on se vähän, mutta se on myös ihan tosi aikaa vievää, joten jo ihan vaan sen takia lomaraportit tulee tälleen osissa. Ja sit myös siitä syystä, että jos yrittäisin saada kaiken ulos kerralla sen tekeminen kestäisi ikuisuuden, eikä kukaan jaksaisi lukea...

Aluksi oli tarkoitus mennä vähän aikajärjestyksessä, mutta sehän olisi ihan liian selkeää ja tylsää, joten vaihdoin järjestyksen epämääräiseksi ja sattumanvaraiseksi. Lähinnä siksi, että näin saan itse valita mitä kuvia jaksan milloinkin käydä läpi. Tänään esimerkiksi halusin päästä viikonlopun kunniaksi vähän helpommalla (asiaan ei mitenkään liity se että olin tänään myös ihan älyttömän hyvissä ajoin shoppailemassa Villelle huomiseksi synttärilahjoja...), joten otetaan käsittelyyn vähäiset kuvat Galvestonista, jossa siis olimme viime sunnuntaina.

Emppu haaveili etukäteen tuulisesta päivästä jotta aallot olisivat meressä mahdollisimman hurjia. Pojalla tuntuu olevan jokseenkin maaginen kyky saada haaveensa toteutumaan, joten ei ollut erityisen yllättävää että aaltoja totisesti riitti. Lämpimän päivän innoittamana niistä nautiskeli meidän lisäksi moni muukin, kuten nyt vaikkapa tämä heppu, jonka mielestä surffilauta ei kulje riittävän lujaa omin voimin.
Koska onnistuin itse jälleen olemaan vähän kipeänä juuri kun meillä oli vieraita, siirryin suhteellisen nopeasti aalloista rannalle nauttimaan lämmöstä ja auringosta. Siinä lähes torkkuessani havahduin kuitenkin siihen, että silmäkulmassa näkyi vähän liikettä ja joku heitteli tasaisin väliajoin pyyhkeelleni hiekkaa. Huomaamattoman tarkkailu- ja varjostusoperaation jälkeen syyllinen löytyi nopeasti, ihan vieressä majaili nimittäin pikkuruinen hiekkarapu (tai mikä tällaisen nimi nyt onkaan...) joka ahkerasti kaivoi koloaan. Hupaisa kaveri ja tosi vikkelä, ei muuten onnistunut ihan ekalla yrityksellä kuvan ottaminen.
Pistetään vielä sama videomuodossa. Vaikka Villen mielestä tämä kuulemma näyttää ihan siltä kuin se olisi se rapu joka hyppää kameran kimppuun niin ei se ollut, vaan sitä lentävää hiekkaa. Rapu vaan karkaa takaisin koloon heti hiekat heitettyään ja siksi katoaa kuvasta.

Villen eilen mainitsema uhrilahja oli muuten miehen aurinkolasit, jotka joutuivat aallon ryöstämiksi ja katosivat johonkin päin Meksikonlahtea. Meillä onkin jo pitkään ollut tarkoitus mennä valikoimaan molemmillekin uudet lasit uusilla voimakkuuksilla, mutta tyypilliseen tapaamme ei olla oikein saatu aikaiseksi, joten ilmeisesti Ville halusi vaan varmistaa että saadaan homma vihdoinkin etenemään vähän reippaammin. Että pitäis vissiin sit ihan oikeasti lähitulevaisuudessa perehtyä asiaan.
Tässä vielä Iitun hiekkaan taiteilema isopäinen (vai onko se sittenkin pienivartaloinen?) possu. Se että sen alla lukee Possu ei johdu siitä etteikö kuva olisi jo itsessään oikein tunnistettava, vaan siitä että Iitu tuumi sen olevan erinomaisen hyvä keino opettaa paikallisille mitä possu on suomeksi.

4 kommenttia:

rauni kirjoitti...

"Uiminen" atlannin aalloissa oli ihan huippujuttu, paitsi mun tukalle joka sen session jälkeen sojotti pystyssä joka suuntaan. En antanut sen kuitenkaan häiritä, yritin kyllä kamman ja harjan avulla kurittaa sitä aloilleen, mutta se on itsepäisempi kuin minä ja piti oman päänsä, kunnes "kotona" sai ison annoksen hoitoainetta ja tokeni.
Aurinko paistoi, mutta onneksi meillä oli aurinkovoidetta isolla(70)kertoimella joten säästyimme pahimmilta palamisilta.
Vesi oli lämmintä ja niitä aaltoja tosiaankin riitti, minä jätinkin suosiolla lasini rannalle, kun minun mittani ei riittänyt läheskään niin korkealle kuin vaikka Villen.
Ja häneltä ne lasit sittenkin katosivat.
Pitihän sieltä rannalta taas kerätä myös muutamia simpukankuoriakin mukaan.
Sitten meidän loistavat oppaat veivät meidät syömään ihan taivaallisen hyvää ruokaa.
Loistava päivä.

Andy kirjoitti...

Se tosi hyväksi osoittautunut ruokapaikka oli meillekin ihan uusi tuttavuus, kun ollaan aikaisemmin syöty aina vain saaren toisella reunalla olevissa ravintoloissa. Mutta tuolla oli kyllä sen verran herkullinen ateria että saatetaan hyvinkin käydä siellä vielä uudelleenkin.

Täähän käy muuten ihan kivasti näin että kirjoittelet pitkiä kommentteja mun lomaraportteihin, jos et kerta ehdi/jaksa tehdä omaa tekstiä blogia varten. :)

ile kirjoitti...

Aika härskiä piirrellä musta kuvia biitsille edes kysymättä lupaa...

Amerikkalainen olisin niin varmaan haastaisin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Ei ole oikeat mittasuhteet ollenkaan. Kyllä tuon vartalon pitäis olla pyöreä eikä pään.

:D

Andy kirjoitti...

Äh, ota kunnianosoituksena, se on kumminkin ihan näkönen. Mittasuhteet nyt on ehkä vähän erikoiset, mutta noi on niitä taiteilijan vapauksia. ;)