Kaikki varmaan tietää miten urheilutapahtumissa on aina vaara joutua valotaululle, kun pelitauoilla usein kuvataan yleisöä. Tai no, jotkut joutuu, toiset pääsee. Usein onkin hauska seurata miten innostuneesti ihmiset reagoivat huomatessaan että hei, nehän kuvaa juuri meitä! Itse en tietääkseni ole koskaan tätä kunniaa saanut, mutta enpä sitä erityisemmin kaipaakaan. Andre tosin kyllä ansaitsisi hetkensä parrasvaloissa, joten katsotaan josko karhuherra jonain päivänä vielä heiluttelisi Texansien kotistadionin screeneillä.
Monilla joukkueilla on omat perinteensä myös valotauluviihteen suhteen ja Astrojen baseball-matseissa yksi näistä perinteistä on pusukamera. Kameramiehet valikoivat yleisöstä sydänkehyksissä kuvaan pääseviä pariskuntia, joiden sitten toivotaan ja odotetaan pussaavan, muun yleisön kannustaessa äänekkäästi mukana. Viime perjantain matsissa pusukamera sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun yhden pariskunnan mies pusun päätteeksi asettuikin kumppaninsa eteen polvilleen samalla kun valotaululle ilmestyi kosintateksti. Yleisö hurrasi villisti, nainen vastasi myöntävästi ja minä tuijotin tilannetta lievän järkytyksen vallassa. Toisaalta, ei kai niitä valotaulukosintoja olisi elokuviin ja telkkariin mistään koskaan keksitty, jos ei joku niitä myös todellisuudessa toteuttaisi.
En voi sille mitään, että yleisesti ottaen tuollainen kosinta on mielestäni hivenen, hmm, mauton. En ole muutenkaan koskaan innostunut ajatuksesta tosi suurieleisestä tai millään lailla julkisesta kosinnasta, mikä on ihan hyvä, koska Villeltä ei sellaista todellakaan olisi ikimaailmassa irronnut... Mun mielestä vaan julkinen kosinta asettaa vähän epäreiluja paineita sille kosittavalle osapuolelle, koska mitä sitten jos ei olekaan vielä ihan valmis tekemään tällaista lupausta? Kynnys julkiseen torjuntaan lienee kuitenkin hippasen suurempi kuin kielteisen vastauksen antamiseen hieman privaatimmassa tilanteessa, ainakin jos sattuu tippaakaan välittämään kumppaninsa tunteista. Olishan se nyt ihan hirvittävän kiusallista ja noloa jos olisi valmistellut yllättävän valotaulukosinnan tuhansien ihmisten edessä ja toinen sanoisi että sori kulta, mutta en mä nyt kyllä taida...
Niin sitä vaan mietin että millaisissa tilanteissa muiden mielestä julkinen kosinta olisi hyvä ajatus, vai onko koskaan? Kenellä se oma unelma on lentokoneella taivaalle savulla rustattu rakkaudentunnustus tai vaikkapa nyt valotaulukosinta oman suosikkijoukkueen pelissä? Löytyykö muitakin joiden mielestä kosinta on kuitenkin ennemminkin intiimi juttu kahden ihmisen välillä, eikä siinä kaivata ylimääräistä yleisöä? Mielipiteitä kommenttiosioon kiitos, aiheuttaako ajatus valotaulukosinnasta enemmän ihastusta vai myötähäpeää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti