Kolkyt

Onko kolmekymmentä täytettyään automaattisesti pakko tuntea itsensä vanhaksi jos ei taho? Eikö mitenkään saisi edelleen ajatella olevansa ihan nuori vielä ja pukeutua täysin ikäiselleen sopimattomasti esimerkiksi renttufarkkuihin ja tennareihin, tai vaihtoehtoisesti hävyttömän korkeisiin korkokenkiin, ihan fiiliksestä riippuen? Ei se mitään, aion tehdä niin silti.
Aamulla sai lahjoja (ja aamukahvin kanssa synttärikakkua!). Varsin kiva tapa aloittaa päivä.
Ville on ilmeisesti sitä mieltä että tässä iässä pitää jo muistaa aktiivisesti treenata aivojaan, joten ostipa minulle pulmalelukuution. Miehen pitää ehkä jossain vaiheessa purkaa se minulle, koska itse en uskalla. Olen nimittäin suhteellisen vakuuttunut etten ikipäivänä saa sitä takaisin kasaan...
Yhdestä lahjapaketista paljastui Alan Mooren sarjakuvataidetta. Tätä sarjaa en ole lukenut aikaisemmin, mutta pidän Mooren tuotannosta yleensä kovasti, joten odotan jo innolla että pääsen tarttumaan tähän teokseen.
Äitikulta ja Marketta löivät viime kesänä viisaat päänsä yhteen ja sen seurauksena sain valmistujaislahjaksi sekä kaulakorun että korvikset Kalevalan upeasta Tulen henki -sarjasta. Nyt on setti täynnä kun viimekuiset vierailijat toivat mukanaan synttärilahjoja jo etukäteen, ja vanhempien paketista paljastui saman sarjan rannekoru. Villi huhu valmistujaisjuhlien aikoihin kertoi, että se olisi ollut isäkulta joka kyseisen sarjan koruliikkeessä valitsi. Kukapa olisi arvannut että meidän isällä on näin hyvä korumaku, erinomaisesti valittu!
Nyt kun minut on kertaalleen käännytetty Nomination-jengiin, päätti siskokulta sinetöidä homman hankkimalla minulle kyseisen korun myös Classic-kokoisena. Saan siis kuin saankin ranteeseeni vielä jossain vaiheessa sekä avaruussukkulan että kultaisen amerikkalaisen jalkapallon, vaikka kumpaakaan ei jostain syystä löydy isomman korun valikoimista (asia josta olen ollut hyvin, hyvin katkera). Toistaiseksi paloja on vain kaksi, skorpioni ja tuplakokoinen Grand Canyon -pala joka on samalla poikkeus omaan päätökseeni hankkia rannekkeisiini vain aitoja paloja.
Isompaankin koruun tuli uusia paloja, kun Marketan ja Sepon lähettämästä paketista paljastui kolme Muumi-hahmoa (Pikku Myy oli korussa jo alun perin). Tuon Suomileijonan toi muuten siskokulta lapsineen viime kuussa, muistutukseksi sekä kotiSuomesta että siitä (hänen mielestään) maailman parhaasta urheilulajista, eli jääkiekosta. Minun puoleltani se saa toimia myös henkilökohtaisena, pienimuotoisena protestina niille kyseenalaisen aatemaailman omaaville tyypeille, jotka ovat yrittäneet nyysiä tämän oikeasti kovin hienon tunnuksen omiin tarkoituksiinsa.
Kuorrutuksena kakun päällä oli vielä Villen viimeinen paketti, joka piti sisällään ihan hillittömän suloisen pöllö-riipuksen. Ja aika herttainen on tuo korttikin. Kaiken kaikkiaan varsin lahjakas torstaipäivä siis, iso kiitos vielä kaikille onnitteluista.
Kuka muuten lähetti meille kauniita kukkia? Somppajolli sakki? Pitäiskö meidän tajuta mihin toi viittaa, ollaanko me nyt vaan ihan tosi tyhmiä..?