Korupuu

Kun muutimme Houstoniin, pakkasin suurimman osan koruistani varastoon ja mukaan pääsivät vain tarkkaan valikoidut yksilöt. Jotenkin korujen määrä on kuitenkin päässyt lisääntymään viimeisen reilun puolentoista vuoden aikana, ja niille alun perin varattu tila lipaston ylälaatikossa on käynyt ahtaaksi ja sitä myöden myös hyvin sekaiseksi. Siinä vaiheessa kun Ville huomasi että hänen lompakolleen osoitettu paikka on vallattu korurasioilla, oli aika pohtia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ajatus korupuusta on miellyttänyt minua jo suhteellisen pitkään, mutta sopivaa yksilöä ei ole osunut matkan varrelle. Vaan etsivä löytää, joten kun asiaan vihdoin panostin syntyi tulostakin.
Siivosin tänään sen räjähtäneen ylälaatikon ja asettelin samalla vähän helyjä puun oksille killumaan. Tykkäsin lopputuloksesta niin paljon että räpsin kertaheitolla vähän enemmänkin (epämääräisiä ja tekotaiteellisia) valokuvia, joten katsellaan nyt sit ajankuluksi vaikka vähän koruja.
Etualalla hopeaketjussa roikkuva kultasormus on minun edesmenneen pappani vihkisormus vuodelta 1935. Hirmu tärkeä, jonka lisäksi mielestäni myös todella kaunis. Ehdottomasti yksi lempikoruistani.
Freedom-kaulakorun sain Petulta ja Mamalta valmistujaislahjaksi. Harvinaisen osuvan tekstin valitsivat, sanoisin. Sen edessä näkyvän Kalevalan Lumikukan sain läksiäislahjaksi työkavereilta kun lopetin työt ja lähdin Houstoniin. Mielettömän kiva yllätys ja kaunis koru.
Sinitauluisen kellon olen ostanut ihan naurettavan monta vuotta sitten Portugalista. Sen rannekeosa on minusta edelleen ihan tosi kiva (siitä sinisestä taulusta en ole enää ihan yhtä innoissani kuin aikanaan olin), joten on vähän harmi etten ole osannut enää moneen, moneen vuoteen käyttää rannekelloa. Pitäisiköhän alkaa taas totuttelemaan, vai tyydynkö edelleen aina vaan kurkistamaan kännykkää kun tarvitsee tietää aika?
Vanha avain on saanut uuden elämän sormuksena, josta tykkään ihan älyttömästi. Mun mielestä on aina hienoa jos korussa on joku erityisjuju tai jos siihen liittyy joku muisto, tässä on molemmat. Olen nimittäin ostanut sen vanhojen juttujen uusiokäyttöön erikoistuneen Uusix-verstaan myyntipisteestä, kun oltiin äitikullan kanssa katsomassa taitoluistelun EM-kisoja. Silloin kun asuin vielä kotona me katsottiin aina kaikki arvokisat yhdessä, joten kun kisat järjestettiin Suomessa alkuvuodesta 2009, oli äidin joululahja -08 harvinaisen helppo. Lipun liitteeksi vielä viesti, jossa kerrottiin että armollisesti uhraudun seuraksi ettei tarvii yksin lähteä, ja lopputuloksena ikimuistoinen päivä Helsingissä.
Semmosta. Korupuun ostopaikka Urban Outfitters ansaitsee muuten erikoismaininnan. Me ollaan viimeaikoina yritetty parhaan taitomme mukaan vältellä muovikassien kantamista kotiin, ja kieltäydynkin lähes poikkeuksetta kun minulta jossain liikkeessä kysytään haluanko että ostokset sellaiseen pakataan. Eilen kuitenkin jouduin vastaamaan myöntävästi, kun totesin että puun raahaaminen helpottuu huomattavasti kassin myötä, etenkin kun oli vielä pari liikettä jossa halusimme piipahtaa ennen autolle pääsyä. Vaan myyjäpä yllätti iloisesti kaivamalla tiskin alta kangaskassin. Myönnettäköön että se oli suhteellisen ohuen oloinen, eli ei varmaan mitään maailman kestävintä laatua, mutta kyllä se aina muovipussin päihitti ihan 100-0.