Andylle, näitä nyt ei sit ainakaan kannata testata, niistä on palkinnot jo jaettu. Keksi itse parempia ja raportoi blogissa! Siis kokoelma netistäkin tuttuja tarinoita Darwin-palkinnon voittajista (eli henkilöistä jotka ovat heittäneet henkensä niin uskomattoman idioottimaisin tavoin, että on katsottu sen olevan ehkä parempikin, ettei heidän geeninsä enää lisäänny...). Yritän välttää kyseisen palkinnon saamista, mutta jos joskus keksin jonkun jutun jolla sen teoriassa voisi voittaa, lupaan kyllä jakaa ideani auliisti.
Villelle, ihan vaan siltä varalta, että joskus on huono aamu ja extreme-kokemukset houkuttavat. Löytöretkeilijä ja lääkäri Kenneth Kamler on tutkinut mitä ihmiskeholle ja -mielelle tapahtuu ääriolosuhteissa. Osuva opus miehelle, joka kuulemma pelkäsi ihan kamalasti joutuessaan vain katsomaan minun benji-hyppyäni, ja jolle extremeä on se kun aamulla suihkusta tulee aluksi vain kylmää vettä...
Andylle & Villelle, kun kaikki nyt kuiteskin kusee, menee siis reisille, eli tulee tyrittyä, ihan vaan siis hätätilanteisiin. Eli opaskirja joka kertoo miten selvitä kun zombit tulee. Harvinaisen hyvä valinta, koska mehän on alettu ihan hiljattain seuraamaan uutta The Walking Dead -nimistä tv-sarjaa, jossa suurin osa ihmisistä on sairastunut johonkin megaikävään ja muuttunut zombeiksi. Sitä katseltuaan miettii väistämättä, että miten oikein mahtaisi pärjätä jos jotain sellaista oikeasti tapahtuisi, mutta nyt kun on tää opas niin voin taas nukkua yöni rauhassa. Kiitti kaverit!
Lauantaina meitä odotti joulumyyjäisistä palatessamme postiluukussa synttärikortit, jotka soittaa musiikkia! Villen vasemmalla olevan kortin biisi on iki-ihana It's Raining Men, kun taas oma urheiluautoa lahjaksi lupaileva korttini ilmoittaa sen toteutuvan vain jos uskoo ihmeisiin, ja soittaa samalla You Sexy Thing -kappaletta (siis kortti soittaa, ei niin että itse pitää uskoa ja soittaa yhtä aikaa). Huijausta kaikki tyynni, koska minä kyllä uskoin ihan kamalasti, eikä silti ole vielä näkynyt yhtään Ferraria lahjarusetin kera. Epiä.
Lohdutukseksi huijauskortista oli minun kuoressani vielä erikoisyllärinä tähtipala Nomination-koruuni. Se on kiva. Kiva oli myös lauantaina ovenrakoon työnnetty pakettikortti lähetyksestä jota olivat yrittäneet toimittaa. Ja koska me oltiin myyjäisissä tuhlaamassa rahaa kotona hengailun sijaan, paketti pitäisi noutaa ihan itse maanantaina. Suuntasin siis tänään postiin, varsin uteliaalla mielellä.
Ihan kuin kaikessa tuossa edellä mainitussa ei olisi ollut jo enemmän kuin riittävästi, olivat Petu ja Mama tilanneet meille myös palapelin Belgiasta (selittää kummasti sen, miksi pakettikortissa lähettäjän kohdalla lukenut Keti Vof ei oikein meinannut aueta meille Villen kanssa...). Siinä on edesmenneitä Hollywood-tähtiä mukailemassa yhtä suhteellisen kuuluisaa maalausta, jota muuten myös myydään palapelinä. Tää versio on mun mielestä kivampi.Kiitti kaverit ihan tosi paljon, tää oli nyt kyllä ehkä vähän liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti