Palataas ajassa reilusti taaksepäin ja vieraiden ensimmäiseen päivään täällä Houstonissa, ihan vaan sen kunniaksi että Texansit pelaa tänään Maanantai-illan jalkapallo-ottelussa Indianapolis Coltseja vastaan. Joukkueethan kohtasivat jo kauden ensimmäisessä pelissä täällä Houstonissa, ja se päättyi meidän kannalta varsin suosiollisesti. Revanssi alkaa tosiaan ihan justiinsa ja me ainakin uskomme että pystymme voittoon toistamiseenkin.
Mutta siihen edelliseen peliin, jolloin vastaan asettui Kansas City Chiefs ja me kuskattiin siskokulta ja tenavat elämänsä ensimmäiseen jenkkifutismatsiin. Kyseisen pelin teemana oli kunnianosoitus puolustusvoimille, joten kun erityisen kauniin sään ansiosta stadionin kattokin oli auki, homma alkoi sillä kun muutama laskuvarjojääkäri hyppäsi pelikentälle America’s Got Talent –sarjan vuonna 2008 voittaneen Neal E. Boydin laulellessa samalla jotain yltiöpatrioottista. Myös presidentti Bush (se vanhempi) oli menossa mukana ja suoritti jopa joukkueiden välisen kolikonheiton jolla määritellään kumpi pääsee hyökkäämään ekana.
Pelihän meni sitten suhteellisen jännittäväksi, joten vieraat pääsivät nauttimaan ihan erityisen tiiviistä tunnelmasta. Ja ymmärtävät nyt varmasti miksi olen hehkuttanut sitä miten hienolta tuntuu kun reilut 70000 ihmistä huutaa yhtä aikaa. Itsekin sain ensimmäistä kertaa ääneni käheäksi (sitä jatkui ihan muutaman päivän, joten aika hyvin tuli vissiin meluttua), mutta kyllä kannatti, sillä aika lailla viime minuuteilla pojat hoitivat homman kotiin ja voittivat pelin 35-31. Ja niin vaan nousi kovasti etukäteen tuhahdellen paikalle saapuneen sisarenikin takamus penkistä muiden mukana hurraamaan meidän sankareille. Puhumattakaan Iitusta ja Empusta jotka olivat aivan innoissaan ja nyt jo ihan täysverisiä Texans-faneja...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti